Tähtöinen

Joulun alla meillä on opittu ainakin yksi uusi sana: tähtöinen. Tähtöinen löyty joulukuusesta, joulukoristeista ja näin uuten vuotena myös raketit olivat tähtöisiä. Opittiin myös sana mopo, kun sellaisen joulupukki toi tyttöselle lahjaksi.

Vuosi sitten meidän tyttö sai nimen ja kulunut vuosi onkin ollut täynnä menoa ja vilskettä. Enpä olisi osannut arvata, miten paljon kaikkea voi vuoden aikana tapahtua. Tuleva vuosi ei varmasti jää päättyvän varjoon, vaan uusia kujeita ja kommelluksia on luvassa.

Hyvää uutta vuotta ja ensi vuonna uudet kuiskaukset olohuoneesta.

Joulusiivous

Kuva varmasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Jouluvalmisteluita

Tänään tehtiin vähän jouluvalmisteluita. Lopputuloksena on hiluja pitkin asuntoa ja molempia tyttöjä. Laitettiin hilulumihiutaleita roikkumaan olohuoneen ikkunaan. Tyttönen sai toisen paketeista auki itsekseen ja pitihän niitä hiluja maistella. Sen seurauksena kimalletta löytyy varmasti vielä juhannuksenakin keittiöstä. No, tulipahan laitettua ja on vähän jouluisampi olo. Aikaisemmin tällä viikolla laitettiin pari tonttua hyllyn päälle. Hiippalakit läpäisivät makutestin. Vaaleanpunainen amarylliskin on hankittu. Joulupöytäliina on ommeltu ja silitetty valmiiksi odottamaan ensi viikkoa.  Joulukuusta vielä harkitsen. Meillä on pieni pöytäkuusi olemassa ja se varmasti saa riittää tänä vuonna. Jospa sitä ensi vuodeksi sitten laittaisi kuusenkin ja kävisi ostamassa joulukuusenkoristeita. Katsotaan mitä me tytöt vielä keksitään tulevana viikkona.

Hammastarkastus

Olin kirjoittanut tarinan viime viikkoisesta hammastarkastuksesta, mutta se on näköjään kadonnut. Tässäpä se sitten uusiksi.

Viime viikolla oli 1v hammastarkastus. Vähän jännitettiin etukäteen, että mitä siitäkin tulee. Purraanko hoitajaa sormeen vai tutkitaanko paikat läpikotaisin, kun on niin ihmeellisiä laitteita joka paikassa. Hyvin se sitten meni, paremmin kuin osattiin odottaakaan. Hoitaja kyseli ja vanhemmat vastasi. Tyttönen tutustui sillä väliin ensimmäiseen omaan hammastahnaansa. (Tosin ensimmäinen kosketus hammastahnaan tehtiin jo edellisenä päivänä, kun annoin käteen katseltavaksi hammastahnatuubin ja jollain ihmeen tavalla tyttö sai siitä korkin auki ja imeskeli tyytyväisenä tuubinsuuta.) Vielä ei tarvinnut mennä istumaan Siihen Tuoliin, vaan vasta 3v tarkastuksessa. Hammashoitaja tutki sormella ikeniä ja jos sitä tutkiskelua olisi kestänyt hetkenkin kauemmin, niin ei olisi isin virnuilutkaan enää auttaneet. Seuraavia hampaita odotellessa, mutta tällä hetkellä näiden kahdeksankin hampaan peseminen on joskus hankalaa. Illalla kun laitettiin ensimmäistä kertaa omaa hammastahnaa harjaan, niin kävi vain kauhea maiskutus ja kieli työnsi häritsevän hammasharjan pois. Hampaiden hoito on meillä hyvällä maillilla, kun on aloitettu xylitol-pastillienkin syöminen. Ne on sen verran hyviä, että jos unohdetaan ottaa pastilli ruokailun jälkeen ja huomaan asian vaikka työhuoneessa, niin tyttönen lähtee tomerasti kävelemään kohti keittiötä ja pastillipurkkia. Ja ne vaaleanpunaiset on parempia kuin vihreät.

Lunta

Talvi tuli. Se oli aika ihmeellinen juttu, kun tyttönen pääsee ensimmäistä kertaa kosketuksiin lumen kanssa. Perjantaina lunta pyrytti ja paljon, mutta se ei haitannut, kun oltiin päätetty lähteä Helsinkiin shoppailemaan. Junan sijasta otettiin bussi ja päästiin perille. Tyttö nukahti rattaisiin jo bussipysäkillä ja heräsi reippaiden unien jälkeen juttelemaan muille shoppailijoille kaupassa. Sitten vielä päätettiin kävellä toiselle puolelle kaupunkia pikkubutiikkiin, niin rattaista kuului vain naureskelua ja hymyilevä naama, kun lunta tuiskusi. Rattaiden työntäjille tuli posket punaisiksi ihan muusta kuin tuiskusta, mutta hyvin selvittiin eteenpäin ja paikasta toiseen. Ei muuten ollut kovin monia rattaita liikenteessä...

Lauantaina ostettiin pulkka. Se ei saanut ihan varauksetonta ihailua aikaiseksi, vaikka harmaa lampaantalja sointuu hyvin kirkkaan pinkin pulkan väreihin. Jospa seuraava kerta sujuisi vähän paremmin. Ja pitihän sitä tyttönen istuttaa lumihankeen ihmettelemään. Kävely on hieman hankalaa, kun vaatetta on niin paljon päällä, mutta talvihaalari on osoittautunut kyllä hyväksi ostokseksi. Ja etenkin tuo karvaireunainen huppu, kun se otti osan perjantaisesta tuiskusta vastaan eikä naama kastunut ihan kokonaan. Kyllä meistä talvi-ihmisiä taas tulee.

Silmäniskuja ja kiipeilyä

Tyttönen oppi iskemään silmää. Nyt on kaikki flirttailu-taidot hallinnassa. Harmi vain, että junaan ei osunut tänään yhtään poikaa, joille taitoja olisi voinut esitellä. Muutaman kerran junassa on oikein antaumuksella naurettu, virnistelty ja maiskuteltu miesmatkustajille. Ja kerran ravintolassa kokille pitkät tovit. Nyt voi sitten myös iskeä silmää. Se oli muuten niin hauskaa, että tyttö kaatui selälleen lattialle nauramaan.

Eilen opittiin, mitä kiipeily oikeasti on. Sen taidon avulla pääsee siis kolmiportaisen keittiöjakkaran ylimmälle tasolle suitsait sukkellaan, eikä äiti edes huomaa, kun ei pidä mitään ääntä. Siellä se keikkui hymyssä suin ja oli menossa heti uudestaan, kun silmä vältti. Tänään aamulla tultiinkin sitten vähän hurjemmin alas vanhempien sängystä, kun alettiin puhua vaipan vaihdosta, tyttönen lähti konttaamaan kohti sängyn reunaa. Pysähtyi kyllä miettimään, että miten tästä kannattaisi alas mennä, mutta ennen kuin opastaja ehti paikalle, tyttönen oli jo laskeutunut maha edellä lattialle. Säikähti, mutta unohti koko jutun nopeasti. Eli tuskin mitään jäi muistiin.

Kyllä tässä saisi silmät olla selässä ettei mitään ihmeitä ehtisi sattua.

Synttärisankari

Tyttösellä on tänään 1v synttärit. Vuosi meni nopeasti, vaikka välillä oli hitaitakin hetkiä :). Paljon on vuodessa opittu. Nyt tyttönen jo kävelee, tutkii, ihmettelee ja lueskelee innolla kirjoja. Eilen käytiin neuvolassa, jossa kasvu menee mittareiden mukaisesti. Harmitukseksi saatiin kolme rokotusta, jotka sitten kiukuttivat illalla ihan urakalla. Yö kuitenkin nukuttiin hyvin ja aamulla touhut jatkuivat kuin ei mitään ikävää olisi tapahtunutkaan.

Lauantaina vietettiin juhlia ja pikkuinen päivänsankari jaksoi hienosti ja nukahtikin illalla helposti yö unille. Lahjojen aukaseminen oli ihan uutta ja ihmeellistä. Onneksi serkkutyttö auttoi. Lahjapaperinarut kiinnostivat, kuten olin arvannutkin. Ja värikkäät paperit. Lahjaksi saatuihin kirjoihin on huolella tutustuttu ja Kalle-nalle on saanut monta halia ja rutistusta. Ihanat vaatteet odottavat vielä tovin, kunnes tyttö kasvaa muutaman sentin lisää. Kuvassa näkyvä rusetti pysyi hyvin päässä, kun kätöset eivät ylety ottamaan sitä poiskaan.

Kakkukynttilän puhaltaminen ei vielä onnistunut, vaikka tuhinaa muuten riittikin. Oli mukava leipoa pitkästä aikaa kakkuja. Tarjolla oli kolmea eri sorttia, jokaiselle jotain sopivaa. Sokerikuorrutusta ja koristeiden tekoa pitäisi harjoitella useammin, mutta harvoin sitä tulee ilman syytä leivottua. Hyvin maistuivat ja meillekin jäi vielä sunnuntaiksi ja maanantaiksi maistiaisia. Pikkuisellekin kakku maistui, kun sitten illalla malttoi sen verran istua paikoillaan, että lusikka löysi tiensä suuhun saakka.

Tutkimusmatkailijan seikkailut jatkuvat ja perjantaina suunnataan automatkalle Reposaareen. Tänään pitää vielä varata aika hammaslääkäriin 1v-tarkastukseen. Se onkin varmasti sitten ihan oma tarinansa, miten siellä selvitään.

Toimistohommia

Kirjoittelin kaksi sähköpostia ja sillä aikaa selkäni takana oli järjestetty työhuone uusiksi.

Samalta näyttää melkein joka paikassa, missä pikkuinen pääsee käsiksi tavaroihin. Kutsutteko meidät kylään?

Ensimmäiset askeleet

Viikonloppuna otettiin ensimmäiset askeleet ilman tukea. Kädestä kiinni pitäen on kävelty jo jonkin aikaa ja kenkiinkin on hyvin totuttu, mutta nyt sitten päästään jo muutama askel itsekin liikkumaan. Eilen kiintopisteenä oli telkkari ja melkein metrin matkan tyttönen käveli sen luokse. Konttaamalla toki pääsee vielä nopeammin paikasta toiseen, mutta jospa sitä 1v synttäreiden kunniaksi jo käveltäisiin. 

Oma huone

Tyttönen on nukkunut omassa huoneessaan nyt viikon. Ilman mitään treenailuja siirrettiin vain yhtenä iltana sänky omaan huoneeseen ja sinne hän on jäänyt tyytyväisenä aina nukkumaan. Ja nukkuu jopa paremmin kuin meidän makuuhuoneessa. Se on helpottanut paljon. Ja nyt voi jopa lukea illalla kirjaa tai lehteä sängyssä, kun voi sytyttää lukulamppuun valon. Tästä ylellisyydestä pitää nyt nauttia, kohta meillä on jälleen pikkuinen nukkumassa makuuhuoneessa.

Tänään käytiin ostamassa autoon uusi turvaistuin. Tällä pärjätään ainakin vuosi eteenpäin. Samalla mukaan tarttui vähän muutakin... Perjantaina päästään kokeilemaan tosi toimissa uutta itstuinta, kun ajetaan Reposareen. Kummitädin viihdytystaidot tulee taas tarpeeseen. Istuin on siitä näppärä, että kun sen kääntää kasvot menosuuntaan, niin sitä saa kallistettua nukkumisasentoon etupenkiltä käsin.

Tutkimusmatkailut jatkuu. Joka ilta saa kerätä tavaroita pitkin asuntoa, ettei niihin kompuroi sitten pimeässä. Eteisen lattialta löytyy tällä hetkellä tutkittuja kenkiä, purettu hoitolaukku ja riisuttuja sukkia. Kylpyhuoneessa tyhjennetään aina vaippakori (puhtaita vaippoja). Vaipparoskis on siirretty jo käsien ulottumattomiin, samoin vessaharjat ja vessapaperit. Astianpesukoneen purussa halutaan aina auttaa. Vaikka kuinka yrittää hiljaa avata jääkaapin tai astianpesukoneen, niin tyttönen singahtaa jostain päin asuntoa aina kurkistelemaan ja purkamaan. Ruoanlaittokin kiinnostaa. Kohta pitää jo tiskipöydältä siirtää tavaroita syrjemmäs, ettei pikkuiset kätöset ylety niihin. Saksan kielioppikirja kiinnostaa edelleen, samoin johtamisen erikoisammattitutkinnon aineisto kansiossa. Muut kirjat ja mapit saa olla aika rauhassa hyllyssä. Mistäs se mahtaa kertoa?

Erilaiset viikot

Tässä on ollut kaksi ihan erilaista viikkoa. Ensimmäisen viikon olin Wienissä siskon kanssa kahdestaan. Tyttönen oli isän kanssa kotona. Oli ihanaa nukkua kokonaisia öitä heräämättä, syödä ulkona, kävellä ja piipahtaa pienissäkin kaupoissa, kun kivoja osui vastaan. Kivaa oli kyllä palata kotiinkin. Lentokentällä meitä oli vastassa silmät ihmetyksestä pyöreenä oleva tyttö, joka löysi kuin löysikin tuttuja naamoja vieraiden keskeltä. Illalla oli kuin en olisi poissa ollutkaan. Kuulemma ensimmäisenä parina päivänä pikkuinen oli liikuskellut pitkin asuntoa ja ihmetellyt, kun äitiä ei löydykään. Mutta se ei suuremmin murehdittanut, kun oli muuta kivaa tekemistä. Ja viihtyi hyvin äitiyslomasijaiseni kanssa töissä kolmisen tuntia, kun isä piipahti kokouksessa. Aikaisemmin ei ole viihtynyt lainkaan, mutta nyt kun en ollut mukana, niin kaikki meni hyvin. Ja siitä eteenpäin on viihtynyt hyvin toimistolla kaikkien kanssa, kun ollaan siellä käyty.

Tällä viikolla ollaan sitten touhuttu kuten aina ennenkin. Mitä nyt päiväunia nukutaan yhdet vähemmän. Eilen malttoi nukkua vain yhden kerran ja se kyllä sitten huomattiin yöllä. Jaksoi kuitenkin hienosti aamulla uimassa. Ja ensimmäistä kertaa kannettiin autosta sänkyyn nukkuva tyttö. Aina ennen on herännyt, kun on nostettu autosta, mutta ei tänään. Päiväunirytmin muutos toi muutokset ruokailurytmeihinkin ja tämä viikko on mennyt melkein harjoitellessa uusia rytmejä. Ruokakin maistuu entistä paremin. Ollaan kokeiltu kotimaisia omenoita ja äidin herkkuja, mandariinejä. Kaikki maistuu, kun saa itse maistella. Hyvin keskittyneesti raejuustoa noukitaan sormilla kiposta ja aamupalaksi maistuu maustamaton jugurtti tai viili. Ehkäpä siitä johtuen illalla maistuu puurokin paljon paremmin, kun sitä ei syödä kahta annosta päivässä. Ensimmäinen talvihaalarikin on ostettu. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita ihan vielä. Niin ja kengät meillä on käytössä. Tyttönen osaa seisoa jo itsekseen ja tukea vasten kävelee pitkin asuntoa. Kohta mennään taas kovaa, kun pääsee itse kävelemään.

Ja jotta meiltä ei vilske lopu kesken, niin tammikuussa olisi tulossa uusi vauva, poika.

Touhutytön seikkailut

Touhutyttö on seikkaillut urakalla viime päivinä. Kun itse pääsee nousemaan tukea vasten pystyyn, niin johan on uusi maailma avautunut. Ja tavarat ovat vaarassa jopa metrin korkeudella. Naapurit ovat saaneet nauttia patterin taputtelusta ja ei saa koskea -huudahtuksista. Ja vaikka kuina yrittää laittaa asunnon siihen kuntoon, että mistään ei mitään särkyvää tulisi päälle, niin tyttönen mahtuu kyllä sellaisiin koloihin ja paikkoihin, joita ei osaa itse edes ajatella. Kukkanen saa kyytiä, vaikka niin lupasin, ettei meillä kukkiin kosketa. Sohvalta osataan etsiä kännykät ja kaukosäätimet. Ja mikäs onkaan mukavampaa, kuin painaa nenä kiinni uunin luukkuun ja katsoa, kun ruoka valmistuu. Seuraavaksi keittiön laatikot muokataan tavalla tai toisella seikkailuvapaiksi.

Tälläkin hetkellä tyttönen nauraa metrin päässä ja taputtelee milloin patteria, ikkunaa, tuolia tai yrittää salakavalasti liikkua seinästä tukea ottaen lehtipinkan luokse. Edes viikon kestänyt nuha ei ole juuri vauhtia hidastanut. Tänään oli jo sen verran hyvä päivä, että käytiin uimassa.

Tänään huomasin, ettei pinnasängyssä ole laidassa enää kovin montaa kohtaa, jossa ei olisi hampaanjälkiä. Kun uni ei tule heti, ylös pitää nousta ja samalla kun kurkkii laidan yli on hyvä teroitella hampaita. Parhaimmista kohdista maali on lähtenyt jo aikoja sitten ja tilalle on tullut hampaiden jättämät kuopat.

Olihan meillä kesällä yhdet juhlatkin, joihin oikein puheuduttiin ja laitettiin hiuskoriste. Tässä kuva, kun ollaan jo päästy kotiin ja saatu lahjakengät jalkaan. Valkoinen mekko pysyi puhtaana koko juhlapäivän ja rusettikin pysyi päässä.

Kuluva viikko oli siitäkin vielä erityinen, että mummi tuli pitkän matkan takaa meille kylään. Samalla saatiin ensimmäiset viitteet vierastamisesta. Kun menimme saunaan ja tyttönen jäi mummin kanssa leikkimään, ei mennyt kuin hetki, niin olohuoneesta kuului surkeaa itkua ja tyttönen löytyikin sitten kylpyhuoneen oven takaa itkemästä. Sama toistui seuraavana päivänä, jonka jälkeen äitiä onkin pidetty tiukasti silmällä. Ei meillä onneksi koko aikaa vierastettu, vaan leikittiin mummin kanssa, käytiin kävelyllä ja touhuttiin nuhasta huolimatta ahkerasti.

Kahdeksan hampainen leveä hymy ja vanhemmat suuntaavat nyt saunaan. Ensi viikko onkin taas touhuviikko, kun äidillä on paljon menoja ja tyttönen saa pitkästä aikaa vierailla isän työpaikalla.

Hei mä seison! Muks.

Liikkuminen alkaa olla vanha juttu. Kyllähän tässä on jo hetki päästy itsekseen paikasta toiseen. Nyt tyttönen nousee seisomaan tukea vasten. Sängyssä on jo muutaman päivän noussut sekä istumaan että seisomaan, mutta eilen avartui maailma uudella tavalla, kun melkein kaikkea vasten voi nousta seisomaan. Muutama muksahdus tuli ja työhuoneen kirjahyllyn alahyllyt eivät olleetkaan vielä tyhjennettyjä ja sieltä salamanäpit sai tavaroita päähänsä.

Öisin on harjoiteltu istumista ja seisomista sängyssä. Viime yönä uninen tyttö löytyi seisomasta sängyssä. Sitä ennen öisin on löytynyt istuen nukkuva tyttö. Kaikkeen kun lisätään uudet hampaat ja kutiavat ikenet, niin meillä on ollut aika touhukkaita päiviä. Katsotaan, mitä kaikkea tänään ehditään.

Uintijuttuja

Vihdoin saatiin ostettua parvekkeelle uima-allas ja sinne pari uimalelua. Päästiin sitä heti illalla kokeilemaan ja kyllä oli hauskaa! Ainakin yhtä hauskaa oli, kun sieltä yritettiin omin voimin laidan yli. Vielä ei onnistunut, mutta ei se paljosta ollut kiinni. Ja kun sitten omin voimin pääsi perjantaina ryömimään parvekkeelle, niin pitihän sitä heti yrittää päästä kiipeämään altaaseen.

Ostettiin myös punkka saunaan. Ja uusin villitys on, että sieltä pitää yrittää päästä reunan yli pois. Siinä saunominen meneekin, että hetki leikitään ja sitten yritetään nousta ja päästä pois. Liikkuminen on lisääntynyt viikossa huimat määrät. Sängyssäkin on kiva nousta istumaan sen sijaan, että nukuttaisiin.

Tänään alkoi vauvauinti. Piti ostaa uusi ja isompi uimapuku ja uimavaippa. Ja kyllä hymy oli iso, kun altaaseen päästiin. Sukellukset sujuivat hyvin. Oltiinhan niitä kesällä pari kertaa käyty uimahallissa harjoittelemassa. Ja uni maistui uinnin jälkeen.

Mutta nyt mittarimato meni parvekkeelle. Parempi mennä perässä...

Tutkimusmatkailija

Olohuoneen lattialta löytyy pieni tutkimusmatkailija. Eilen hän rohkaistui lähtemään sohvan nurkan taakse tutkimaan maailmaa ja tänään keittiöön. Nyt tarkkailussa on ruokapöydän alusta ja sieltä mahdollisesti löytyvät herkut. Eilen nähtiin myös ensimmäinen itsenäinen istumaan nousu lattialta ja kovasti yritti myös kiivetä sohvalle, kun ensin autettiin seisomaan. Nyt sitten pistorasiat piiloon, murut pois lattialta ja kaikki siihen ei saa koskea -tavarat piiloon. Möngertäjä on tullut taloon.

Kesäisiä makuja

Kesä on siitä kivaa aikaa, että voi antaa kaikenlaisia herkkuja maisteltavaksi.

Tällä viikolla maistettiin vesimeloonia. Mikään muu ruoka ei ole naurattanut niin paljon kuin vesimelooni. Se ei ollut vain ensihetken huumaa, vaan naurut ovat jatkuneet joka syöntikerralla. Ja kuinka kivaa onkaan puristella vesimeloonin palaa nyrkissä, kun vettä vain tippuu ja siemenet lentelee.

Pikkuinen Kippari Kalle

Tällaista ilmettä nähdään usein päivän aikana. Kuulemma näyttää Kippari Kallelta.

Narskuttaja

Meidän tyttö osaa narskuttaa hampaitaan. Nyt kun ylhäällä on kaksi nököhammasta ja alhaalla kaksi, niin siitä saa aikaiseksi mukavan inhottavan äänen. Muutenkin hampaat ovat aiheuttaneet ruokahaluttomuutta viime päivinä, joten kaikki suostuttelun keinot on otettu käyttöön. Kummitäti jo löysi itsestään sisäiset auto-, lentokone- ja junaäänet syöttöpuuhien edistämiseksi. Ulkoilma on toistaiseksi osoittautunut parhaimmaksi ruokahalun herättäjäksi.

Mutta on tyttö oppinut uuden tempunkin, taputtamisen. Ja sekös vasta onkin hauskaa. Etenkin kun siitä ei lähde vielä kovin isoa ääntä :).

Ätätätä

Edellisestä kerrasta onkin pitkä aika! Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Tänä aamuna pikkutyttö oppi uuden tavan kommunikoida, ätätätä. Samalla on naamaa väännelty ja puruleluja jyystetty, ylös on tulossa kaksi etuhammasta. Sieltä ne vähän jo pilkottaa. Alahampaat ovat kasvaneet hienosti. Hampaiden harjaus on vielä vähän haasteellista, mutta meistä on kehkeytymässä hyviä harjaajia :).

Uusi koti alkaa tuntua tutulta. Täällä on tilaa liikkua ja ryömiä. Vielä ei ihan möngerretä eteenpäin, mutta aika isoon alueeseen pääsee tutustumaan pyörimälläkin. Tyttösen oma huone on vielä keskeneräinen, joten pinnasänky löytyy vanhempien huoneesta. Nukkuma-asennot ovatkin muuttuneet viimeisen viikon aikana kovasti. Milloin on käännytty ihan nurin päin, välillä ollaan poikittain ja jalat sojottaa pinnojen väistä tai nukutaan mahallaan tai kyljellään. Viikossa kaikki muutokset!

Ja sen lisäksi tyttönen istuu itsekseen, ei ihan tukevasti, mutta melkein. Ruokailut sujuu syöttötuolissa hienosti. Ja olihan sitä pituutta tullutkin jo 73,3 cm ja painoa reilu 9 kg. Kyllä nauravaista ja iloista tyttöä jaksaa katsella ja viihdyttää :).

Vauvaperheolo

Tänään vauvaperheolo konkretisoitui hyvin, kun sain illalla soittaa hotellin respaan ja kysyä, että vieläkö olisi siivoja töissä. Ja kun ei ollut, niin pyytää puhtaat sänkyvaatteet, pyyhkeet ja lattianpesuvälineet, kun pikkuneiti oksensi pitkin hotellihuonetta. Huonetta siivotessa mieleen nousi, että tällaiseen saa näköjään varautua. Onneksi olin pakannut pikkuiselle toisenkin yöpuvun ja sukat ja itse vaihtanut jo oloasun päälle. Loput vaatteet kun löytyvät autosta jostain kymmenestä kassista. Onneksi vessasta löytyi ihanaa karpalosuihkugeeliä ja pikkuinen nukahti uuden tankkauksen jälkeen yöunille. Ja huonekin saatiin siivottua. Huomenna sitten muuttopuuhiin.

Hiljaiseloa

Nyt on vietetty muutama viikko hiljaiseloa. Kohta se päättyy, kun muutto häämöttää perjantaina. Aika on mennyt nopeasti, vaikka evakkoreissua on kestänyt jo yli neljä viikkoa. Pikkuiselle on tullut jo toinen hammas alas :) Se on aika vekkulin näköinen, kun nauraa. Ja uusi ilme, nenän nyrpistys nauraessa, on niin hauskan näköinen, että kaikki muutkin alkaa nauraa.

Alkuhankaluuksien jälkeen ruokailu syöttötuolissa sujuu hyvin. Puuro ei kuitenkaan vielä kuulu lempiruokiin. Ei vaikka sekaan laitettaisiin päärynää tai muuta marjasosetta. Harjoittelu siis jatkuu. Ruisleivän imeskely puolestaan on kivaa. Viime aikoina onkin tyttönen saanut maistaa uusia makuja ja myös maistella aikuisten ruokia. Jäätelö ja jugurtti on selkeästi sen makuisia, että niitä voisi syödä enemmänkin kuin lusikan kärjellisen. Paprikan imeskelykin oli kivaa, mutta siitä jouduttiin luopumaan, kun hampaat sai irrotettua liian isoja paloja.

Pikkuinen tykkää myös lukea. Aamupalapöydässä aikuiset lukevat lehtiä, niin pitäähän pikkuisenkin saada oma (jotta muiden lehdet saa olla rauhassa). Tämä lehti on vielä hyvässä kunnossa, koska toisinaan ne saa sellaista kyytiä, että sivut vain lentelevät. 

Huomenna pakataan tavarat täältä Reposaaresta ja siirrytään purkamaan muuttolaatikoita. Eiköhän me juhannukseksi tulla piipahtamaan :) Paljaat varpaat nurmikolla kun saivat aikaiseksi riemun kiljahduksia.

Ryhmäneuvola

Tänään oli 6kk neuvola, joka oli samalla ryhmäneuvola. Onneksi meitä oli vain neljä äitiä ja neljä lasta, joten tunnelma oli rauhallinen ja melutaso alhainen. Vauvat kölli lattialla ja tuijotti toisiaan ja meille kerrottiin ruokailusta, yöheräämisistä ja turvallisuusseikoista. Meidän tyttö oli ainut jolla oli hammas ja joka nukkui yli kuusi tuntia kerralla. Muut vauvat vielä heräilivät montakin kertaa yössä, joten pitää vain olla iloinen siitä, että meillä herätään ensimmäisen kerran viiden-kuuden aikoihin. Pituutta oli tullut sentti lisää, nyt 68,5cm. Sen arvasinkin, kun vaatteet mahtuu vielä niin hyvin päälle. Painossa päästiin juuri ja juuri yli kahdeksan kilon, 8040 g. Nyt pitää syödä vain enemmän kiinteitä ruokia, jotta pituus lähtee taas hienosti nousuun.

Neuvola pysyy samassa paikassa, vaikka muutetaankin. Neuvolatäti vaihtuu, mutta häneenkin tutustuttiin jo tänään. Seuraavan kerran käydäänkin vasta 8kk iässä.

Puuro otettiin tänään myös ruokavalioon. Sekoitin kaurapuuron joukkoon vähän marjasosetta. Ilme oli kuin sitruunaa olisi syötetty, mutta sitten puuroa menikin melkein koko lautanen. Toivottavasti masu ei tule kipeäksi. Pitää opettaa isäkin puuronkeittäjäksi.

Evakkokuukauden ensimmäiset puolitoista viikkoa alkaa olla takana ja hyvin on mennyt. Vähän vierastettiin Töölöä, mutta nyt unta ei haittaa edes pihalla hääräävät remonttimiehet, jotka aloittavat mukavasti klo 7. Matkasänky on kyllä näppärä keksintö. Jotain tuttua kulkee mukana, vaikka paikka vaihtuukin. Viikkonloppuksi takaisin Reposaareen. Onneksi saadaan kyyti, tavaraa kun on yllättävän paljon taas mukana...

Keväinen pipo

Pitkästä aikaa tuli tehtyä käsitöitä. Pikkuiselle rattaiden lämpöpussiin sopiva, lipallinen kevätpipo. Tupsun sain tehdä kahdesti, jotta siitä tuli jotenkin edes tuuhean näköinen. Ja ihan tyytyväiseltähän tuo tyttö näyttää.

Iloisia ilmeitä

Tänään käytiin ostamassa Stokken syöttötuoli ja hyppykeinu. Tuo jälkimmäinen näyttää jakavan mielipiteitä rajusti, kun googlasin hyppykeinun toissa päivänä. Meidän tyttö seisoo niin tukevasti koko jalkapohjalla, joten varpustamista ei tarvitse pelätä. Ja muutenkin viihtyy hyvin seisoma-asennossa, joten ensimmäinen kerta kiikussa oli yhtä iloa ja hymyä. Kasvoista näki, että onpa kivaa, kun saa ihan itse kääntyä jalkoja liikuttamalla. hyppelyä ei vielä ensimmäisellä kerralla nähty.

Ensimmäinen ruokailuhetki syöttötuolissa oli myös näkemisen arvoinen. Ihan ihmeissään istui omassa tuolissa pöydän ääressä. Ei tarvinnut enää kurkistella sitteristä, vaikka täällä Reposaaressa sitteristä on parhaat ruokailunäkymät. Keittiön pöydältä näkee niin puut, linnut, nurmikon, meren ja tuulimyllyt. Siinä riittää viihdykettä kerrakseen. Ehkäpä oma tuoli tuo erilaiset ja mielenkiintoiset näkymät. Ainakin on lähempänä pöydällä luettavia lehtiä. Ne on kiva rypistää ja laittaa suuhun.

Ja se ensimmäinen hammas näkyy jo tosi kauniisti. Purulelut kelpaa ja muiden sormia on kivempi syödä nyt kuin omia. Tekee aika kipeää, kun pikkuhampaalla puree. Kukapa sitä omaa sormea haluaisikaan purra...

Hammas

Meidän pikkuiselle tytölle on tulossa ensimmäinen hammas. Eilen se jo hieman pilkotti ja sormella tuntee terävän kulman ihon läpi. Sitä onkin jo odoteltu ja ihan eri tavalla suuta liikutellaan. Ja eilen kelpasi purulelukin. Yöt on kuitenkin saatu nukuttua rauhassa ja tänään herättiin ensimmäisen kerran vasta puoli kuudelta. Hammasharja esiin!

Taikasormi

Luin joskus hömppäkirjasta, miten äiti sai pienen poikansa nukahtamaan, kun silitti sormella nenänvartta. Ajattelin silloin, että onpahan taas runoiltu, mutta sitten eräänä iltana nukahtamisvaikeuksien lomassa kokeilin sitä ja se toimi! Se onkin aika näppärä tapa saada pikkuisen silmät kiinni, jolloin rauhoittuminen alkaa heti. Joskus riittää kaksi silitystä, joskus tarvitaan useampi. Joskus rauhoittumiseen ei tarvita ihmeitä. Taikasormi riittää.

Rattailla on kuljettu nyt jo pari viikkoa eikä paluuta vaunuihin enää ole. Rattaista näkee hyvin, niissä saa otettua päiväunetkin ja lyhyt junamatkakin sujuu nykyään hereillä. Sadesuoja ja hyttyssuojanon hankittu, joten nyt pärjätään siihen saakka, kunnes voidaan rattaat laittaa kokonaan pois. Sitten joskus.

Muuttolaatikoiden pakkaaminen on täydessä vauhdissa. Ja miten näin pieni ihminen on tarvinnut tavaroilleen jo kolme muuttolaatikkoa ja vaatteiden pakkaamiseen ei olla edes päästy. Urakka jatkuu, viikko aikaa.

Oho

En tiedä oltiinko me vanhemmat vai tyttö enemmän ihmeissään aamulla, kun huomattiin, että meillä oli nukuttu koko yö! Puoli seitsemältä nostin tyttöä pois sängystä ja huomasin, etten muuten ole tehnyt tätä yöllä. Ja sitten ihmettelin, että miten ihmeessä en ole herännyt siihen, ettei meillä ole herätty yöllä syömään. Kerran hihkasi yöllä ääneen, isä pisti peiton uudelleen päälle ja seuraavan kerran herättiinkin sitten kaikki kerralla puoli seitsemältä Kyllä sitten ruoka maistuikin. Taisi olla rokotuksilla osuutta asiaan :) Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Pääsiäisretki

Pääsiäisenä matkattiin Reposaareen. Tyttönen on jo niin kokenut matkaaja, että viihtyi autossa hereillä jopa tunnin verran. Ensimmäisenä yönä hieman vierastettiin uutta matkasänkyä. Se sänky muuten saatiin kasaan kummitädin avustuksella eikä kenenkään sormet jäänyt väliin. Lokki-mobilekin pääsi ensimmäistä kertaa pois laatikosta ja merenrantaympäristöön se sopikin mainiosti.

Tyttönen oppi kaksi uutta ääntä reissussa, joita sitten toistikin koko ajan. Toinen on ehe-ehe - ääni ja toinen kurlaus-ääni. Paljon oli puhuttavaa ja kerrottavaa. Maisteltiin pikkuriikkisen mämmiä ja pashaakin. Mansikkahillo sai hymyn huulille, sitruuna ihmetytti ja paprikanviipaletta oli kiva imeskellä. Siitä se lähtee.

Me nuorehkot aikuiset pelattiin yksin ja kaksin applestoren tarjoamilla peleillä :). Ipad sai monet sormenjäljet ja sormi ja rannevammat eivät olleet kaukana. Siinä välissä kalastajat saivat vuoden ensimmäiset kalat, vuoden luontokuva tuli otettua, pääsiäismunia syötyä ja tietenkin saunottiin. Tyttönenkin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta ei oikein miellyttänyt, mutta toinen sujui jo paremmin.

Toukokuussa vietetäänkin enemmän aikaa Reposaaressa, kun muutto lähenee ja tavarat pakataan laatikoihin.

Kotimatkakin sujui hienosti, tyytönen nukkui melkein koko matkan ja se aika, kun ollaan hereillä, Kana Kananen viihdyttää.

*****

Tänään oli neuvola. Painoa on 7805kg ja pituutta 67,5 cm. Kolmesta rokotuksesta huolimatta lelut saa touhumatolla kyytiä. Ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa rattaitakin tänään. 5kk tyttö on jo aika iso ja näytti viihtyvän rattaissa. Sieltä ainakin näkee paremmin.

Hankala päivä

Tämä päivä piti sisällään monta kommellusta. Aamulla ajattelin pikapikaa kasata ja testata matkasängyn, jonka ostin viikonloppuna. Kasaus ei onnistunut, ei vaikka luin ohjeet kahteen kertaan. Sitten luovutin ja aloin laittaa sänkyä takaisin kantokassiin, mutta en saanut sitä vähäkään pystyyn saamastani sängystä enää kasaan. Sitten jätin ikävästi käsivarren nahat reunojen väliin. Lopulta sain viritelmän takaisin kasaan ja aloin laittaa huopanappeja jaloihin. Leikkasin vekin sormeeni saksilla. Ihme ja kumma, lopuksi sain sängyn mahtumaan kantokassiin ja enempää vaurioita ei tullut.

Seuraavaksi pimahti tietokone. Ja kaikista keskeneräisistä töistä oli varmuuskopiot ottamatta. Kolmen tunnin sähläyksen ja kaverin kaverin konsultoinnin jälkeen kone taas pelittää ja varmuuskopiot tuli otettua. Silmissä ehti kuitenkin vilistä töiden uudelleen aloittamisen tuska.

Sitten tuli aika lähteä pankkiin tekemään loppukauppoja asunnosta. Lähdön hetkellä pikkuinen tyhjensi mahansa ja sitten peseydyttiin, vaihdettiin vaatteita ja putsattiin sohvaa. Myöhästyttiin kuitenkin vain 5 minuuttia sovitusta tapaamisesta. Vähään aikaan ei kokeilla persikkasosetta.

Illan tullen pistetään vielä sitterikin pesukoneeseen, kun väärään kurkkuun joutunut ruoka sotki sitten toistamiseen kaikki paikat. Ja tänään oli se päivä, jolloin ehdin myös tuumata, että onneksi meillä ei puklailla lainkaan. Ja heti kahdesti.

Kunnon kylvyllä me huuhdotaan illalla tämän päivän sählykset viemäriin ja aloitetaan huomenna paremmalla onnella uusi päivä. Pikkuinen on kaikesta huolimatta jaksanut naureskella melkein koko päivän. Itse söin levyllisen suklaata :).

Käynti poliisilaitoksella

Eilen mentiin hakemaan passeja. Varasin ajan netin kautta pari viikkoa aikaisemmin, niin ei tarvinnut jonottaa. Ehkäpä tieto nettivarauksesta tavoittaa muutkin poliisilaitoksella käyvät, koska niin monta lapsiperhettä jonotti vuoronumerolla. Me oltiin yhteensä noin 20 minuuttia paikan päällä ja sinä aikana vuoronumero taisi vaihtua kolmasti. Isoin osa kassoista palveli vain etukäteen ajan varanneita.

Virkailija halusi nähdä pikkuisen kasvot, jotta voi verrata niitä valokuvaan :). Totesi samaksi henkilöksi ja passihakemus olikin jo tehty. Kuusivuotiaat joutuvat ensimmäisen kerran allekirjoittamaan passin ja 12-vuotiaista otetaan sormenjäljet. Ensi viikolla voidaan sitten hakea passit. Sen verran raskas oli reissu, että otettiin kummatkin kunnon päiväunet eli vallattiin koko sänky ja torkuttiin. Minä puoli tuntia ja tyttönen kaksi ja puoli.

Eilen otettiin myös ensikosketus varpaisiin. Tänään niitä tunnusteltiin lisää hoitotasolla. Ehkä ne kohta löytävät tiensä suuhun. Toistaiseksi sinne päätyy kaikki, mitä käteensä saa, jos ei muuta, niin omat sormet tai nyrkki.

Junamatka

Kyllä nyt kelpaa kirjoitella blogia, kun mieheni osti synttärilahjaksi iPadin :)

Viime sunnuntaina mentiin junalla Poriin. Matkaseurana oli täti Sveitsistä. Matka sujui hyvin ja päiväunet maittoi kummallakin junapätkällä. Vaihto Tampereellakin sujui niin jouhevasti, että jos kahdestaan pitää matkustaa, niin juna on helppo kulkuväline. Tosin menopaluu on omalla autolla edullisempaa.

Meri-ilma nukutti jälleen hyvin ja aurinkoiset päivät lupaili kevättä. Maistettiinpa ensimmäistä kertaa banaania ja päästiin saunomaan. Käytiin katsomassa isoukkiakin. Pikkuinen katsoi tarkasti ja kävi lopuksi ottamassa vauhdit keinutuolissa.

Kaksi uutta temppua opittiin reissulla: nyt osataan näyttää kieltä (koko ajan) ja ryömimisen ensiasennot on otettu. Jalat menee sujuvasti pyllyn alle koukkuun ja yritys on kova. Nenä tosin on lattiassa kiinni, joten hetki vielä treenataan.

Touhukas perjantai

Eilen oli touhukas perjantai. Lähdettiin aamulla bussilla Helsinkiin ja suuntana toimisto. Siellä hoideltiin monta asiaa iloisella mielellä ja kyllä sen jälkeen maittoikin päiväunet vaunuissa. Äiti sai ikkunashoppailla keskustassa tunnin verran. No, tulihan sitä piipahdettu Tiia Vanhatapion liikkeessä ja ostettua söpö bolero kesäksi kirkkaiden mekkojen seuraksi. Vielä pitäisi löytää ne kirkkat kesämekot... Sitten meillä olikin treffit Stokkan kellon alla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja kavereita. Pikkuinen nukkui reippaasti vaunuissa ja saatiinkin lounaat syötyä ennen seurustelutuokiota. Päiväunet otettiin taas vaunuissa ja odoteltiin isää töistä. Ja sitten tapahtuikin jotain outoa, isä tiesi lastenvaatekaupan alennusmyynneistä ja me mentiin porukalla shoppailemaan :) Sen jälkeen vielä välipalalle Kamppiin ja bussilla kotiin. Vain yöunet ehdittiin nukkua omassa sängyssä. Ja ne olikin pitkästä aikaa pitkät yöunet.

Tänään on ohjelmassa piipahdus Tapiolassa, kokeilevan keittiön pikkuleivät huomiseksi junamatkaevääksi ja iltapalaksi pannaria. Siinä välissä käydään kyllä vielä vaunulenkillä, jos tuo sumu vain häviäisi iltapäivään mennessä.

Touhukas perjantai oli vielä sen verran tehokas, että tulevana tätinä (osa 14 tai jotain) sain tulokkaan peitonkin koukuttua valmiiksi. Tällainen siitä sitten tuli. Nyt voin palata taas ikuisuuspipoprojektin pariin. Siitäkin tulee kyllä kuva, jos vaan saan ne valmiiksi tämän kevättalven puolella.

Eilen julkaistiin myös suosituimmat lasten etunimet vuonna 2011. Ei ole meidän tyttö päässyt top 50 joukkoon. Toinen nimi löytyi kaikkien annettujen nimien joukosta sijalta 31, mutta etunimeä ei löytynyt listasta lainkaan. Hyvä niin :)

Passikuva

Tänään käytiin ottamassa passikuvat. Oma passini vanhenee loppukuusta ja otetaan samalla reissulla pikkuisellekin sitten oma passi. Kävin jo aikaisemmin kysymässä Sellon valokuvausliikkeestä, että pitääkö varata aikaa vauvan passikuvaan, mutta ei tarvinnut. Joten tänään sitten vain mentiin vaunulenkin ja shoppailun päätteeksi valokuvaan. Tyttö syliin ja valokuvattavaksi. Kamera kiinnosti sen verran paljon, että jo toinen kuva onnistui. Sitten otettiin äidistä kuva. Siitä ei tullut ihan niin söpö. Mutta nyt on sitten molemmista kuvat ja poliisiasemalle on varattu aika passinhakua varten. Samalla ostettiin naapuriliikkeestä nätti valokuva-albumi, johon kootaan pikkuisen parhaat kuvat ensimmäiseltä vuodelta.

Isä katsoi kuvia illalla kotiin tullessaan ja spontaanisti hörähti nauruun, kun katsoi tyttösen kuvaa. No siitähän ei pikkuinen riemastunut lainkaan, vaan suorastaan murahti vihaisesti sylissä :). Onhan se aika hauskasti söpö kuva, kun toisella on silmät ymmyrkäisenä ja suu auki :). Sillä kuvalla sitten mennään viisi vuotta. Ehkäpä tänä vuonna päästään ihan passiakin lentokentällä näyttämään, kun vähän ollaan mietitty reissua Sveitsiin. Tosin seuraava iso reissu on sunnuntaina, kun lähdetään junalla Poriin. Sitä ennen on perjantaina lounastreffit Stokkalla.

4kk neuvola

Tänään oli 4kk neuvolakäynti. Siihen kuului myös lääkärintarkastus. Pikkuneiti on nyt 7145g ja 65,4 cm. Pituus on löytänyt käyrän, mutta paino oli hieman alle. Toisaalta käyrät ovat menneet tähän saakka siksakkia keskiviivan kummallakin puolella, mutta tasaantuu kuulemma vuoden iässä. Pää kasvaa käyrää pitkin. Lääkäri oli vaihtunut mukavaan nuoreen mieheen, jolla ei ollut yhtään tarvetta hössöttää. Todella virkistävä tuulahdus neuvolatätien joukossa!

Nätisti jaksoi tyttönen olla, kun lääkäri väänsi ja käänsi jalkoja. Kaikki oli niin kuin piti ja kun ei saatu rokotuksiakaan, niin päästiin ilman protesteja ulos asti. Ja sen verran rankka reissu oli, että uni maistui heti ja päästiin käymään kaupassa samalla reissulla. Kuulemma voitaisiin jo kokeilla rattaita, kun ei ihan istuma-asennossa matkustettaisi. Ehkäpä niitä voisi testata. Tosin nyt on mennyt jo kaksi lyhyttä vaunumatkaa hyvin, vaikka pikkuinen on ollut hereillä. Nyt kun sen tähän kirjoitin, niin seuraava reissu ei varmasti suju hyvin :)

Ruokaa menee koko ajan enemmän, kun touhu ja tohina lisääntyy. Voisi kuulemma syödä enemmänkin kuin nyt syö. Päärynäsose on selkeästi ollut banaania ja mangoa suositumpaa. Kohta pitää ostaa myös isommat tuttipuollot! Ja pari uutta lusikkaa. Miksi Tuttelia ei voida myydä litran pulloissa? Puolen litran pullo menee hujahtaen...

Nyt sitteri heiluu siihen malliin, että takapuoli osuu lattiaan ja sukat tippuu jalasta. Ja ääni siirttyy voimistuu ja jos kohta ei ole ruokaa suussa, niin kuuluu komennuksia...

Touhuviikko

Tämä viikko on ollut varsinainen touhuviikko. Eipä ole ollut aikaa päivitellä blogia. Nyt siihen on hetki aikaa, kun tyttönen on isän kanssa uimassa ja minä sain joten kuten tämän minikannettavan taas tähän päivään päivitettyä. Ajattelin, että tässähän on hyvin aikaa kirjoitella juttuja, kun odottelen uimahallin aulassa uimareita, mutta suurin osa ajasta menikin tietokoneen päivittämiseen...

Tämän viikon erikoisin päivä oli keskiviikko, joilloin tyttö vietti päivän isän kanssa toimistolla, kun minä olin koulutuksessa. Keskiviikkona tuli myös 4kk täyteen :). Sen kunniaksi onnistui melkein kääntyminen toisen kyljen kautta vatsalle, mutta käsi oli vielä vähän tiellä. Toki ollaan tällä viikolla myös syöty banaania ja mangoa, mutta suurinta herkkua on edelleen maito. Öisin ollaan herätty kahdesti, melkein kellon tarkkuudella joka kerta. Tulee kyllä isäänsä, kun peitto ei kelpaa, vaan se potkitaan pois heti kun siihen tulee pienikin mahdollisuus. Ja itse kun tykkään nukkua peiton alla, niin sinnikkäästi sitten aina peittelen uudelleen. Öisinkin.

Tänään uinnin jälkeen tehdään isä onnelliseksi ja tehdään uunimakkaraa ruoaksi. Oli onnistunut saamaan uunimakkaran takaisin koulujen ruokalistalle Espoossa :). Kutsuttiin serkut ja kummitätikin kylään herkuttelemaan. Samalla jatkuu pakastimen tyhjennys muuton vuoksi ja jälkkäriksi tarjoillaan marjakiisseliä. Eilen me tytöt tehtiin mustikkasmoothieta ja valkosuklaapikkuleipiä. Tosin tyttönen joutui vielä seuraamaan sivusta, kun herkut meni muihin suihin.

Perjantainen vieras toi tullessaan söpöt ankkatossut, joissa on kulkuset. Jos vain on mahdollista, niin jalat ovat liikkuneet huomattavasti enemmän kilinän innostamana. Sitterissäkin saa jo sellaisen vauhdin, että takapuoli osuu laittiaan!

Mutta nyt kello on jo niin paljon, että uimarit tulee kohta eikä ruoka ole vielä valmiina!

Ensimmäinen banaani

Eilen maistettiin touhukaan päivän päätteeksi banaania. Tyttö sitteriin ja lusikkaan pieni nokare banaania. Yleensä tuosta lusikasta syödään masulääkettä, mutta ei ollut muuta lusikkaa, niin tottumuksesta suu vähän raottui, kun lusikka läheni. Mutta tällä kertaa siinä olikin banaania! Ilme oli hieman epäileväinen ja niin banaani jäikin kielen päälle ja siitä se työnnettiin suusta ulos. Uusi yritys ja nyt sitä mutusteltiin. Kolmas yritys karkasi taas suusta. Kokeilun päätteeksi tuli kunnon välipala maitoa.

Ennen yöunia annettiin taas vähän banaania ja nyt suu aukesi jo kunnolla kun lusikka läheni. Vaikka ihan ei vielä hoksattu, miten banaania voisi mutustella, niin ilme oli jo hyvinkin nauravainen. Tästä se vähitellen lähtee. Tämä viikko maistellaan banaania ja jotain hedelmäsosetta. Kun tänään aamulla luettelin eri hedelmäsoseita, niin persikka aiheutti naurua, joten sitä siis tänään ostetaan kaupasta. Ja ehkä ostetaan myös toinen lusikka.

Eilen oli myös touhukas uintipäivä. Kaksi ämpärisukellusta ja kaksi pintasukellusta. Vanhemmille näytettiin pintasukelluksen otteet, mutta eihän tyttönen meinannut pysyä äidin hyppysissä, joten isä sai kaksi pintasukellusta ja äiti kuivaharjoitteluohjeet kotiin :) Yksi sukellus vastaa vauvoille 400 metrin juoksua, joten aika rankkaa urheilua sunnuntaiaamuisin. Kun tyttönen tulee isän kanssa pukuhuoneesta välipalalle uimahallin kahvioon, niin heti kyllä näkee, että väsymys on suuri, mutta ruokahalu ehkä vielä sillä hetkellä suurempi. Autoon nukahtaa heti. Ollaan otettu tavaksi ajella puolisen tuntia, jotta tulisi edes vähän unta ennen kotiinpääsyä ja sitten kunnon unet kotona.

Tänään täytyy vielä etsiä ruokalaput jostain. Vaikka tyttönen ei eilen sotkenut, niin äiti tiputti banaanit muutaman kerran vaatteille, joten kyllä sitä ruokalappua tarvitaan näköjään heti.

Kaupunkiseikkailu ja askarteluita

Käytiin pitkästä aikaa tänään toimistolla palaverissa. Aikataulutus oli jälleen hyvä, mutta pahuksen bussi pysähtyi aamulla jokaiselle pysäkille ja pikkuisen päiväunet katkesi heti alkuunsa. Loppumatka menikin sitten huutaessa. Tällä kertaa kukaan ei sanonut mitään, johtuu ehkä juuri tuosta aikaisesta aamubussista :) Toimistolle kun päästiin, niin vaunuista löytyi hikinen ja punaposkinen tyttö, jolle ei sitten maistunut päiväunet pariin tuntiin. Mutta kyllä meidän tyttöstä taas ihailtiin toimistolla! Ja kaikki sanoi, että näyttää ihan isältään!

Eilen me askarreltiin kotona. Tälläistä jälkeä siitä tuli:

Kummitätikin askarteli. Nämä laitetaan sitten uudessa asunnossa lastenhuoneen seinälle.

Otin eilen hienon videopätkän mahalleen kääntymisestä, mutta siitä tuli niin iso, ettei sitä saa ladattua tänne. Harmi, se oli nimittäin aika hauska video!

Sunnuntaina onkin luvassa jotain uutta vauvauinnin lisäksi. Meillä maistetaan ensimmäistä kertaa banaania :) Kokemuksista ja ilmeistä kerrotaan aivan varmasti.



Kierivä papupata

Perjantaista lähtien meillä on kääntyilty. Tänään sitten kierittiin. Pistin tyttösen leikkimatolle ja menin tekemään itselleni voileipää keittiöön. Kun tulin hetken päästä takaisin, tyttönen löytyi keskeltä lattiaa. Ilme oli hieman hämmästynyt, kun pehmoinen matto oli muuttunut parkettilattiaksi. Siihen joutuakseen on joutunut kääntymään kahdesti. Enää ei matolla viihdytä selällään vaan koko ajan ollaan kääntymässä ähinän ja puhinan kera. Ja jos se ei riitä, niin sitten vähän komennetaan kovaäänisemmin. Eikä se nyrkkikään ole koko aikaa enää kääntymisen hidasteena, mutta nopeasti sen jälkeen se löytää tiensä suuhun. Jos ei muuten meinaa kääntyä, niin sitten yritetään ottaa jostain kiinni ja kiskoa itsensä mahalleen.

Puhetta riittää kaikille kuuntelijoille. Ilmeiden ja äänen vaihtelu on hauskaa seurattavaa. Voisi melkein sanoa, että muutamat lelut ovat jo kuulleet kunniansa. Mutta mikään ei kyllä vie voittoa siltä naurulta, jota hyvin säästeliäästi vielä päästetään ilmoille. Se on niin suloista kihinää, että sitä kuuntelisi mielellään enemmänkin. Ja arvatkaa vain, onko pikkuista kutitettu, jotta naurua tulisi :)

Kerro kerro kuvastin

Peili on aika vänkä juttu. Alkuun se ei kiinnostanut lainkaan, vaikka kuinka yritettiin. Sitten kun kädet löytyivät, niin peilistä oli hauska katsella toisen vauvan käsiä ja naureskella niille. Nyt naurattaa oma kuva. Sille on mukava hymyillä ja tuijotella. Kun katse kohtaa äidin tai isin peilin kautta, niin sitten tuleekin aika totinen naama. Mitäs tuo tuolla tekee kun minä olen tässä? Mutta jos katse suuntautuu takaisin käsiin tai omiin kasvoihin, niin peili on jälleen kiva. Paitsi jos on huono tuuli. Silloin peili aiheuttaa lisää huonotuulisuutta. Mutta kukapa nyt haluaisi itseään katsella peilistä, kun on naama myrtsinä. Hyvillä hetkillä sitä voisi naureskella vaikka kuinka kauan. Ja se hymykuoppa poskessa vain syvenee :)

Kana Kanasessakin on peili, joten sillä onnistuu viihdyttämään pikkuista aika kauan esimerkiksi kokouksissa. Tällä viikolla ollaan oltu tyttösen kanssa kahdessa eri kokouksessa ja voi kuinka nätisti hän olikaan! Yli tunnin jaksaa ihmetellä uusia lamppuja, kasvoja ja tuota lelua, joka on osoittautunut vallan mainioksi hankinnaksi! On helistintä, rapisevia siipiä, roikkuvia jalkoja, värejä ja se peili. Tänäänkin ihan ihmeteltiin, että miten tyttönen viihtyikään niin hyvin. Uni tuli kuin vaivihkaa ja melkein nukahdettiin jo syliinkin. Pari protestia vaatteita pukiessa, mutta kun pääsi vaunuihin, niin uni tuli heti.

Ja olihan meillä toinenkin ihmettelyn aihe tälle päivälle. Tyttönen oppi kääntymään selältä mahalleen! Taisi televisio olla aika hyvä motivaattori :) Kyllästyi selkeästi vääntelemään itseään S-mutkalle lattialla ja sitterissä, jotta näkisi edes vähäsen telkkaria, kun se on ikävästi sijoitettu aina selän taakse. Monta kertaa kääntyilikin mahalleen, useimmiten vielä nyrkki suussa :) Siitä se lähtee. Kohta pitää nostaa tavarat metrin korkeudelle.

Viikonloppureissu

Käytiin viikonloppuna Reposaaressa. Hieman mietitytti, että mitäköhän matkasta tulee, kun ennen reissuun lähtöä tuli nukuttu niin pitkiä päiväunia, ettei ole pitkään aikaan sellaisia meillä nähty. Mutta kun kummitäti lupasi kutitella mahasta koko matka, niin eihän meillä sitten ollut mitään hätää :) Sääennuste oli luvannut perjantaille lumimyräkkää, joten matkustajat varautuivat eväillä. Eväät olivat salmiakkia, suklaata, mandariinejä (joita ei syöty), vettä ja Tuttelia. Pikkutyttö hieman hermoili takapenkillä, mutta kun päästiin moottoritielle maistui jo unikin. Edes pieni viivästys Karkkilan kohdilla ei haitannut unia ja niin sitä päästiinkin ilman pysähdyksiä perille saakka. Mamman ja Tuffan luona olikin niin paljon ihmeteltävää, että uni maistui pitkästä aikaa ihan kunnolla. Eikä sitä luvattua lumimyrksyä onneksi nähty.

Lauantaipäivä sujui rattoisissa merkeissä. Unet maistuivat ihanissa vaunuissa, joita on säästetty monta, monta vuotta. Niissä on edelleen kauniit vaaleanpunavalkoruudulliset lakanat ja tyyny ja peitossa on röyhelöreunat ja pupu-koriste. Harmi, ettei niistä ole nyt kuvaa... Sitterin sai keittiössä hyvin nostettua pöydälle, josta oli mukava katsella tuulessa heiluvia puita ja lintuja. Mitä nyt välillä toisella kädellä huidottiin lelukaarta. Aikuiset sai rauhassa syödä ja rupatella pöydän ääressä, kun pikkuiselle löytyi hyvä paikka tarkkailla tilannetta. Illalla käytiin sitten saunassa. Se ei sujunutkaan ihan niin hyvin kuin jouluna. Kyllä siitä punaiseta punkastakin saadaan kohta enemmän iloa irti, kun voidaan istua. Silloin kun minä ja pikkusiskoni oltiin pieniä, niin punkassa sai olla niin kauan, kunnes pää osui ylälauteilla kattoon. Nyt saunan katto on niin korkealla, että kriteeriä pitää jollain tavalla muuttaa. Muuten punkassa saa köllötellä ties kuinka kauan.

Kummitäti- ja setä leikitti ja laulatti tyttöstä. Rupateltavaa taisi olla puolin ja toisin. Ja voi kun sitä olisi päästy itse liikkumaan, niin johan olisi ollut tutkimusmatkailijalla mahtavat tutkimuskohteet! Kesällä sitten. Usko on kova, että silloin jo vähän liikuttaisiin eteen tai taakse. Vähitellen alkaa kädet ottaa kiinni tavaroista, mutta edelleen mukavinta on pitää peukalo tiukasti nyrkissä ja nyrkki lähellä suuta.

Ja vihdoin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli pitkästä aikaa kahdeksan tunnin unipätkä! Sitä on odotettu jo viikon verran. Meri-ilmastolla on uskomaton vaikutus :) Ja hyvällä seuralla.

Kotimatka sunnuntaina alkoi hyvin. Uni maittoi eikä edes huoltoasemalla olisi haluttu herätä syömään. Sitten pitikin vähän keksiä viihdykettä, jotta uni tuli uudelleen autossa. Ja kas kummaa, Ässä-tuttikin maistui! Sen avulla saatiin pian uudestaan unen päästä kiinni ja sitä riittikin sitten Mannerheimintielle asti. Sunnuntaina päästiin sitten siihen lumimyrskyynkin, mutta se alkoi onneksi vasta loppumatkasta. Ja sitä lunta olikin tullut sitten ihan mukavasti.

Olihan sitä kiva tulla kotiin, kun täällä odotti touhumatto ja lelukaari ja siinä roikkuvat kaverit. Niiden kanssa oli hyvä vaihtaa kuulumiset ennen yöunia. Ja pitkistä päiväunista huolimatta uni maistui taas hyvin. Ja meidän tyttö on kyllä ihan automatkailija, kun uni maistuu autossa niin hyvin. Tämän reissun perusteella sitä voi hyvillä mielin suunnitella taas seuraavaa automatkaa.

Uneton Perkkaalla

Kolme yötä meni mahavaivojen kanssa. Herättiin tunnin tai kahden tunnin välein. Tyttönen oli kiukkuisempi, mitä useamman kerran joutui heräämään, mutta aamulla sitten taas hyväntuulinen, kunnes illalla jälleen kärttyinen. Onneksi viime yö meni jo paljon paremmin ja herättiin vain kahdesti. Kolmesti jos klo 6.30 lasketaan vielä yöksi. Minä melkein lasken yöksi kaikki ennen klo 7 tapahtuvat heräämiset. Isäkään ei enää tarvitse herätyskelloa aamuisin, kun tyttönen herättää tarpeeksi ajoissa töihin lähtijätkin :)

Veikkaan, että osa huonosti nukutuista pätkistä johtui myös uudesta sängystä. Totuttelu jatkuu. Usein riittää 10-15 minuutin nukuttaminen. Jos siinä ajassa ei nukahda, jätän hetkeksi ihmettelemään itsekseen kattoa ja tulen tarvittaessa muutaman minuutin päästä uudelleen. Joskus tyttönen on nukahtanut itse, joskus tarvitsee vielä vähän apua nukahtamisessa. Vaunuihin nukuttaminen oli paljon helpompaa, mutta pitäähän sitä omaan sänkyyn oppia nukahtamaan.

Tänään mennään pitkästä aikaa ulkoilemaan kahdestaan. Ensin pätkä rintarepussa ja pikavisiitti lähikauppaan. Sitten yritän vielä nukuttaa vaunuihin ja käydä lyhyellä kävelyllä. Huomenna onkin vuorossa automatka Länsi-Suomeen. Kanssamatkustajille on varattu korvatulpat mukaan.

Keinutassut

Sunnuntaina ostettiin pinnasänky. Aika hyvin se mahtui makuuhuoneeseen etenkin, kun vaunut saatiin siirrettyä takaisin olohuoneen puolelle. Ensimmäiset päiväunetkin maittoivat hyvin. Ehkä osasyynä oli iloinen vauvauinti ja shoppailureissu Ikeaan.

Näin keinutassut ensimmäistä kertaa netissä, kun etsin jotain vauvantarviketta. Ajattelin silloin, että taas yksi mainio tapa rahastaa vanhempia! Mutta sitten kävi niin, että meidän vaunut meni rikki ja jouduttiin menemään vaunuliikkeeseen niitä korjauttamaan ja siellä näin keinutassut ensimmäistä kertaa livenä pinnasänkyyn kiinitettynä. Ja heti silloin päätin, että kun meille tulee pinnasänky, niin samalla tulee keinutassut. Muuten siirtyminen vaunuista pinnasänkyyn ei suju. Tältä ne siis näyttää. Neljä muovista kuppia, joiden sisällä on jouset. Ne vain ruuvilla kiinni pinnasängyn jalkoihin ja niin saatiin keinu. Sänkyä saa heilutettua juuri sen verran, että nukahtaminen helpottuu. Uskon, että näiden avulla päästään kohta kokonaan heiluttamisesta eroon. Yllättävän helposti uni on tullut pinnasängyssä. Reunoille piti vain laittaa pari tyynyä, kun tyttönen näytti niin pieneltä isossa sängyssä. Vielä pitäisi laittaa päätyyn pehmuste, koska jollain ihmeen tavalla pikkuinen möngertää sängyssä ja saa päänsä laitaan kiinni. Ja siitäkös tulee huuto.

Kitinää on ollut muutenkin ilmassa, kun rota-rokote aiheutti sittenkin vatsanväänteitä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä herättiin tunnin välein vatsakipuihin, viime yönä kahden tunnin välein. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Eilen myös käännyttiin puuhamatolla vatsaltaan selälleen. Olisikohan ollut nyt neljäs tai viides kerta kun niin tapahtuu. Ihmettelin, kun tuhina ja ähinä loppui yhtäkkiä ja tyttönen löytyikin selältään ihmettelmästä maailmaa. Ilme oli hieman hölmistyneen näköinen.

Tänään pitää käydä ostamassa uusia yöpukuja. Pituutta on tullut lisää ja yöpuvut ovat käymässä liian pieniksi. Eilen käytiin Soukassa lankakaupassa ja taidettiin järkyttää ostarin rauhallista idylliä raivokkaalla huudolla, kun kyllästyttiin jälleen kerran olemaan kaupassa. Yritin kyllä olla nopea, mutta kaupan järjestystä oli muutettu sitten viime käynnin. Kiukku päättyi heti, kun auto lähti liikkeelle. Paikallaanolo ei sovi meidän tyttöselle. Se on jo huomattu :)

Sivuvaikutuksia

Eilen oli jälleen neuvola. Tällä kertaa saatiin rokotuksia piikillä. Kerran aikaisemmin ollaan saatu rota-rokotus, mutta se annetaankin suuhun. Eilen saatiin toinen annos rotaa ja kaksi piikkiä, kumpaankin reiteen yksi. Etukäteissuunnittelulla selvittiin tästäkin neuvolasta hyvin.

Tyttö kasvaa huimaa vauhtia. Paino on jo yli kuusi kiloa ja pituuttakin melkein 62 cm. Ensimmäiset vaatteet ovat käyneet auttamattomasti liian pieniksi ja äidin hauis kasvaa. Neuvolan seinällä oli kaikkia kivoja värikkäitä kuvia, joten rota-rokote meni helposti suuhun, ensimmäinen piikkikin saatiin melkein huomaamattomasti isän harhautusleikkien avulla laitettua. Muutama protestiääni tuli, mutta koko homma unohtui aika pian. Kunnes taas hämättiin keltaisella helistimellä. Nyt oli jo pieni epäillys silmässä, kun väännettiin outoon asentoon jälleen äidin sylissä. Toisen piikin jälkeen tulikin jo vähän enemmän itkua, mutta sekin loppui nopeasti. Ja sitten taas kiinnostikin seinillä olevat värikkäät kuvat. Saatiin sellaiset samanlaiset kuvat kotiin vietäväksi. Ja äitikin sai kehuja, kun pysti pitämään tyttösen jalkaa niin jämäkästi paikoillaan, että rokoteet saatiin kerralla annettua :)

Sitten jäätiinkin odottamaan sivuvaikutuksia. Ensimmäinen rota-rokote aiheutti mahakipuja, mutta nyt ei näyttäisi olevan niitäkään. Tähän hetkeen mennessä ei ole onneksi ollut muuta kuin uneliaisuutta ja pientä heräilykiukkua. Yö nukuttiin hienosti. Aamulla saatiinkin heräillä ihan rauhassa, kun me tytöt vallattiin koko iso sänky. Oltiin ihan äksänä peittojen alla ja tyynyjen ympäröiminä. Siitä olikin sitten helppo nousta ylös syömään ja kohta olikin jo ensimmäisten päiväunien aika. Sitteriin ostettu lelukaari alkaa vähitellen myös kiinnostaa. Mutta edelleen kaikista mieluisinta on katsella ihmisten kasvoja, kukkia ja valoja. Ja jos jostain vielä saisi sitterin eteen peilin, niin siinä taitaisi olla kaikki, mitä tällä hetkellä leikkeihin tarvitaan.

Huomenna suunnataan pinnasänkyostoksille vauvauinnin jälkeen. Ja Ikeaan kun mennään, niin sitä varmaan maistetaan myös lihapullia (isä) ja Daim-kakkua (äiti).

Meriseikkailu

Käytiin päivä Tukholmassa risteilyllä. Hieman päässä vielä keinuttaa, kun istuu paikoillaan, mutta pikkuinen viihtyi ja nukkui hyvin. Paljon oli taas ihmeteltävää ja katseltavaa, että taisi loppumatkasta pää olla jo aika täynnä valoja ja ihmisiä. Tyttösen mielestä parasta oli varmaan aulan katto, joka oli kokonaan peiliä, keinuva laiva sekä joka pään liikautuksella avautuva uusi ja ihmeellinen näkymä.

Matkaan kun lähdetään, niin pitää olla aika paljon kaikkea mukana. Onnistuneen matkan elementtejä ovat riittävä määrä Tuttelia, oma peitto, vaippoja, Tuttelia ja vaihtovaatteet. Kana Kananen viihdytti silloin, kun ei vielä väsyttänyt ja rattaisiin kiinnitettävä turvakaukalo takasi hyvät näkymät, kun siinä malttoi istua. Ja mukaan kannattaa aina ottaa pari tätiä, jotka haluavat pitää pikkuista tyttöä sylissä ja antaa vähän vaihtelua vanhempien jo tutuksi tulleelle sylille. Ja serkkujen iloiset ilmeet on myös mukavaa katseltavaa. Mutta ehkä kaikista paras (minun mielestäni) mukaan otettu juttu oli rintareppu! Siinä viihtyi koko kävelymatkan satamasta NK-tavaratalolle (eli nukkui koko matkan) ja paluumatkallakin siinä otettiin torkut, kun vaunuissa ei enää viihdytty. Sen innoittama ostinkin rintareppuun sopivan fleece-suojuksen, kun sellaisiakin NK:lla myytiin, niin ei tarvitse enää yrittää mahduttaa tyttöä oman takin sisään. Ja matkaan tarttui myös lelukaari sitteriin. Varsin onnistunut päivä Tukholmassa, vaikka tapani mukaan hermoilin sitä jo viikkoja etukäteen :) Ei kuitenkaan nähty kuningasta, vaikka kuinka yritettiin pälyillä linnan portista sisään.

Pikkuiset lapset viihdytti kanssamatkustajia iloisuudellaan. Ja olihan ne niin suloisia ja innoissaan. Mutta tuli niitäkin hetkiä, kun ei enää olisi jaksettu. Silloin kyllä löytyy neuvojia joka nurkan takaa. Ja pääajatus aina on, että meillä on matkassa vauva, jolle ei anneta ruokaa. (Varmaan muistatte, ettei meidän pikkuneiti viihdy vaunuissa lainkaan). NK:n hississä keski-ikäinen mies kysyi, että nälkäkö sillä on, kun noin huutaa. Illallisella monta keski-ikäistä miestä tuli neuvomaan, että kannattaisi syöttää. Tai antaa tutti. Ja kun odotettiin laivasta pois pääsyä Helsingissä, niin taas oltiin neuvomassa, että ruokaa kannattaa antaa. Raitiovaunussa keski-ikäinen mies jo kyseli kanssamatkustajilta, että eikö kenelläkään olisi antaa huutavalle vauvalle tuttia. Mutta kun meidän pikkuinen haluaisi vain nukkua liikkuvissa vaunuissa. Jossain kohtaa sitä ei vaan enää jaksa vastata niihin vihjailuihin ruoan antamisesta ja tulipa sitä sille raitiovaunuissa tuttia kaipaavalle miehellekin jo tiuskaistua takaisin, kun luuli tietävänsä taas paljon paremmin. Heti kun päästiin liikkeelle, niin uni tuli silmään, mutta muistettiin kuitenkin hississä ilmoittaa naapureille, että ollaan tultu kotiin. Enpä tiedä kumpi oli väsyneempi kotiin päästyä tyttönen vai minä. Toinen meistä on päiväunilla, joten kaippa se pikkuinen kuitenkin oli :)

Etukäteishermoiluista huolimatta matka oli onnistunut ja kun pakkanenkaan ei enää kiusannut, niin ei tarvinnut koko aikaa olla laivassakaan. Ehkä kuitenkin seuraavaa laivamatkaa saadaan hetki odotella.

ps. blogin kommentointi onnistuu nyt ilman kirjaantumista. Sellainenkin asetus löytyi, kun tutkin ohjemaa vähän tarkemmin. Mutta nyt taisi päiväunet päättyä, 1h 15 min eli aikas väsynyt matkaaja saapui kotiin.

Vauvauintia

Sunnuntaina oli ensimmäinen vauvauinti. Vanhempia jännitti varmasti enemmän kuin tyttöä. Pienellä etukäteissuunnittelulla ja aikataulutuksella matkanteko uimahalliin sujui mallikkaasti (29-asteen pakkasesta huolimatta) ja kohta olikin ensimmäistä kertaa uimapuku päällä. Punaisessa uimapuvussa on takapuolen päällä röyhelö. Vielä se oli vähän liian iso, joten lahkeita jouduttiin vähän kaventamaan, vaikka reisiin onkin tullut jo suloiset pikkumakkarat :) Uimapuvun kanssa täytyy pitää uimavaippaa ja siinä on söpöjä pieniä sydämiä. Altaan reunalla tyttönen katseli maailmaa turvakaukalon suojista sormet suussa eikä ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä. Ja sitten oltiinkin ensimmäistä kertaa uima-altaassa.

Alkuun oli piirileikki ja sitten tutustuttiin uintiotteisiin. Sen jälkeen uitiin puolisen tuntia erittäin tyytyväisen näköisenä ympäristöä tiiviisti tutkien. Vanhemmat eivät taineet saada yhtään silmäystä koko uinnin aikana, kun kaikki muu oli niin paljon kiinnostavampaa. Loppuvaiheessa alkoi tulla jo puhettakin. Uinti päättyi jälleen piirileikkiin ja sitten lähdettiinkin jo kohti pukuhuoneita. Ja tuntui kuin tyttö olisi painanut norsun verran kun noustiin altaasta ylös :)

Ja kyllä ruoka maistui uinnin jälkeen ja uni tuli heti, kun lähdettiin kohti autoa. Seuraavat päiväunetkin maittoivat yli kahden tunnin verran. Sitten jaksettiinkin odotella illalla ennakkoäänten tuloksia ja mentiin nukkumaan vähän tavallista myöhemmin. Uimapuku ja pyyhe odottavat jo ensiviikon sunnuntaita.

http://www.pikkudelfiinit.fi/

Yhdeksän tuntia

Meillä nukuttiin viime yönä yhdeksän tuntia putkeen! Se oli uusi ennätys. Ja heräämisen jälkeenkin nukuttiin vielä kolme tuntia. Sitten kello olikin jo varttia yli kahdeksan ja oli hyvä aika herätä uuteen päivään. Yleensä pisin nukkumisjakso on viisi-kuusi tuntia, joten tämä oli iso poikkeus. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Ja pääasia on, että yöunet ovat kunnollisia.

Pitkäjänteinen nukuttamisprojekti alkaa tuottaa siis tuloksia :)

Vaunuseikkailuja

Aina kun poistutaan kotoa, alkaa seikkailu. Yleensä vielä aika kovaääninen. Koko talo tietää, että pikkuinen on lähdössä ulos. Ja samoin tiedetään, kun ollaan tulossa takaisin kotiin.

Vaunuissa on jokin juttu ja niissä ei viihdytä lainkaan. Huuto alkaa heti, kun pistetään makaamaan vaunuihin. Ja se päättyy, kun nukahdetaan. Valveilla huuto jatkuu ja jatkuu. Pisin yhtäjaksoinen huuto vaunuissa on kestänyt 45 minuuttia. Oltiin ulkoilemassa ja puolessa välissä matkaa pikkuinen heräsi ja kotimatka kesti sen 45 minuuttia. Silloin päätin, että ulos mennään vain kun on ehdottoman pakko.

No sellainen pakkotilanne oli tiistaina, kun piti poistua asuntonäytön tieltä. Ulkona oli niin  paljon pakkasta, joten päätin, että mennään autolla Selloon ja pyöritään siellä reilu puoli tuntia. Tyttö turvakaukaloon ja kaukalo kiinni rattaisiin ja ei kun autolle. Ja ei pihadustakaan! Autossa tuli pari protestiääntä, mutta nekin loppui heti, kun auto lähti liikkeelle. Ja kaupassa ei pienintäkään ääntä. Silmät oli kuin lautaset, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea. Uskallettiin käydä jopa kirjastossa! Ruokakaupassa väsymys sitten iski ja koko kotimatka nukutiin nätisti. Kun nenä joutui ulkoilman kanssa tekemisiin, siitä tuli heti punainen ja suu meni tiukasti suppuun. Ja sieltä tuli kuplia :)

Tämän seikkailun johdosta olen tullut siihen lopputulokseen, että vaunut eivät ole mieluisa paikka, kun sieltä ei näe mitään. Jospa meidänkin reviiri kasvaisi ulko-ovea pidemmälle tytön kasvaessa ja kun päästään siirtymään rattaisiin. Sitä odotellessa! Mutta tätä lopputulosta ei kuitenkaan tue se tosiasia, että päiväunet ja yöunet nukutaan vaunuissa ilman suuria kitinöitä. Eli onko syy sittenkin vaunuissa oleva makuupussi? Tiedä häntä, mutta kevättä odotellaan jo kovasti!

Talvisen ilman innoittamana tein vaunuihin kädenlämmittimen. Ehkä me kuitenkin uskalletaan vielä vaunuissakin ulos, kun kevääseen näyttää olevan aika pitkä matka.

Kun mikään ei kelpaa

Meillä ei syödä tuttia. Ei sitten millään. Monta erilaista on yritetty, väriä, muotoa ja kokoa. Mutta ei niin ei.

Jossain äitioppaassa sanottiin, että älä ota tuttia mukaan sairaalaan, vauvat eivät sitä tarvitse. Mutta missään ei lukenut, että vauvat ei osaa kotonakaan sitä sitten syödä. Yritin kastaa maitoonkin, mutta ei sekään auttanut. Sokeria en sentään kokeillut, vaikka joku ehdotti sitäkin :) Eipä sitä osattu enää kaivatakaan, kun nukkumisesta tuli muutenkin hetkeksi hankalaa.

Mutta nyt tutille olisi kyllä käyttöä. Sormet ovat rannetta myöden suussa ja se jos jokin häiritsee nukahtamista. Käsien piilottaminen peiton alle onnistuu joskus, mutta joskus siitä nousee kamala meteli. Ostin Uniliinan, johon pikkuinen kääritään kuin kapaloon. Meni 15 sekunttia, niin kapalosta oli vapauduttu huudon kera. Eipä kokeiltu sitä enää toisten. Jos saat ujutettua tutin suuhun, niin se työnnetään moittivan katseen kera pois suusta. Joten meillä syödään sormia. Ja rannetta. Maiskutuksen kera.

Ja kuinka usein sitä saakaan leikata kynsiä! Joka toinen päivä. Miten ne voikaan kasvaa niin nopeasti? Onneksi sormet ovat vähän isommat, kun ikääkin karttuu, mutta on se silti aikamoinen taidonnäyte, että saa pikkaisen napsastua kynnen kärjestä. Onneksi varpaankynnet eivät kasva yhtä nopeasti, koska pikkuvarvas on vielä niin olematon, että sen kynnelle en tohdi edes saksia näyttää.

Jospa suuhun kohta eksyisi jo lelut, tai varpaat.

Ja mistä tulee kuiskauksia olohuoneeseen? No siitä tietenkin, että muita juttuja tehdään hiljaisuudessa olohuoneessa, kun pikkuinen nukkuu :)