Korvien putkitus

Kirjoitanpa tämän tähän heti perään, kun kerrankin istun rauhassa koneella.

Yksi parhaista hankinnoista on ollut vakuutukset lapsille. Jo ennen korvien putkitusta olemme saaneet korvauksia lääkärikäynneistä enemmän kuin vuoden vakuutusmaksu. Nyt saimme maksusitoumuksen parissa päivässä viimeisen akuutin korvatulehduksen jälkeen ja toimenpiteelle päästiin sopimaan päivä nopeasti.

Maanantaina aamulla klo 8.15 mentiin tyttösen kanssa Töölön Mehiläiseen ja yhdeksältä alkoi toimenpide ja jo kahdeltatoista olimme kotona. Kaikki sujui rauhallisesti ja pitkälti lapsen omassa tahdissa. Tyttönen nukutettiin syliini ja siitä sitten nostettiin sängylle ja menin odottelemaan ja lukemaan lehtiä. Puolisen tuntia meni ja tyttönen pääsi syliini heräilemään. Nukkui kädet korvilla ja ehdin jo ajatella, että harvoinpa sitä enää tyttönen viihtyy sylissä.

Korvien putkitus osui hyvään aikaan, toisessa korvassa oli jälleen akuutti korvatulehdus. Antibioottia tyttönen sai suoraan suoneen, joten kotiin ei enää saatu uutta kuuria. Niitä onkin kuukauden sisällä syöty kolme, joten mahtavaa, jos niistä nyt päästäisiin eroon! Odotin kärttyisää tyttöstä nukutuksen jälkeen, mutta siitä heräsikin sama tarkkailevainen tyttönen, joka istui hiljaa (poikkeuksellisesti) ja katseli ympärilleen. Lääkkeet aiheuttivat sen verran pahaa oloa, että ruoka pysyi sisällä vasta iltapäivällä, mutta saatiin syötyä jäätelö ja pillimehu heräämössä ja sitten tyttönen sanoikin kiitos ja pomppasi jaloilleen ja lähti kävelemään ulos. Sen jälkeen saimmekin kotihoito-ohjeet, kassalla todettiin, että täällä on maksusitoumus ja sitten hypättiinkin autoon ja kotimatkalle.

Kotiin kun päästiin, niin ei olisi voinut sanoa, että jotain oltaisiin tänään tehty. Kaikki sujui hyvin ja tyttönen puhuu lääkärikäynnistä iloisesti. Nyt vain toivon, että putket pysyvät paikoillaan ja korvatulehduskierre loppuu.

Laivaretki

Isi kysyi tyttöseltä lauantaina aamulla, että mitä tänään tehtäisiin. Tyttönen vastasi, että isolle laivalle. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Vastaus saattoi johtua siitä, että olin ollut edellisellä viikolla seminaariristeilyllä ja tyttönen oli nähnyt ison laivan. Hetki pohdittiin, että Tallinnaan vai Tukholmaan, mutta ratkaisu oli helppo, koska pojalta puuttui vielä passi. Tukholmaan siis ja päätittiin lähteä uudella laivalla, joten ensin autolla Turkuun. Ennen sitä ehdittiin vielä uimaankin ja sen jälkeen autolla satamaan ja sitten olikin rattaissa lapsoset silmät pyöreinä ihmisvilinässä.

Uusi Viking Grace tuoksuikin vielä uudelle, kokolattiamatot olivat pehmeitä ja hytin suihkussa oli lattialämmitys. Kahvilat ja ravintolat oli hieman paremmat kuin vanhoilla lavoilla. Tunnelmakin oli jotenkin rauhallisempi ja rytmikin hyvä, kun yötä vasten lähdettiin Tukholmaan ja päivä laivalla ja illalla taas satamassa. Nyt on iso kynnys lähetä enää vanhoille rupusille laivoille. Lasten leikkihuoneet olivat siistejä ja isompien lasten aikuiset voivat viettää aikaa kahvilassa, josta on suora näköyhteys koko lasten leikkihuoneeseen. Hyvä idea, vielä vaan se ei meidän kohdalla toiminut. Tarjolla oli myös lapsiparkki... No, sekään ei vielä meidän kohdalla toiminut, mutta jäi takaraivoon muistiin. Hytin oviaukko oli sen verran kapoinen, tai sentistä se jäi kiinni, mutta rattaista piti irrottaa aina rengas, jotta päästiin hyttiin sisälle. Pieni vaiva.

Ulkona kannella oli kiipeilyteline, jossa vietettiin paljon aikaa sunnuntaina. Aurinko paistoi ja tuulikin oli suotuisa, joten ulkona viihdyttiin hyvin. Tyttöselle näytettiin kerran, miten verkkoa pitkin käveltiin ja sen jälkeen mikään ei enää pidätellyt. Ylös ja alas, uudelleen ja uudelleen. Eipä juuri muita kiipeilytelineen käyttäjiä ollutkaan, joten rauhassa sai temuta. Poitsu viihtyi rattaissa, söi ja katseli ympärilleen. Välillä piti päästä ryömimään ja sehän onnistuu.

Nukkuminen onnistui myös näppärästi. Kaksi patjaa lattialle ja äiti lasten väliin nukkumaan. Tyttösen suurin haaste oli iso tila ja alkuyö pyörittiinkin kuin väkkärät. Sitten blokattiin turha tila pois ja unikin alkoi maistua. Poika nukkui kuin tukki ja melkein odottelin ensimmäistä yötä, jolloin ei herättäisi syömään, mutta kyllä se nälkä kuitenkin sieltä aamuyöllä vielä löytyi. Laiva tuskin keinui, hytin ikkunasta näkyi kuutamo ja kuunsilta. Päivällä hytin ikkunaan ilmestyi nenän- ja sormenjälkiä, kun tyttönen tarkkaavaisesti tutkaili laivoja.

Ja vaikka suunnitelmamme, johon kuului automatka kotiin lapset hereillä, ei toteutunutkaan, retki oli mitä parhain ja kaikille jäi mukavat muistot ja hyvä fiilis. Päätettiin yhteistuumin, että reissu tehdään uudelleen ja mukaan pyydetään vielä joku tai jotkut muutkin. Olkaapa siis varuillanne, kutsu saattaa käydä nopeammin kuin uskottekaan :).

Korvatulehdus

Tyttösellä on elokuun alussa todettuun korvatulehdukseen nyt kolmas antibioottikuuri menossa. Parin viikon päähän on sovittu korvien putkitus, jotta päästäisiin tästä kierteestä irti. Yksi parhaista hankinnoista on kyllä ollut vakuutukset lapsille. Korvaukset saa nopeasti ja maksusitoumukset toimenpiteisiin viikossa. Toivottavasti tämän jälkeen nuha on nuha ja korvat pysyvät terveinä. Muutamia vähäunisia öitä on taas nimittäin vietetty...

Muuten nämä nappulat jaksavat touhuta. Nytkin kummankin vaatteissa on jostain kumman syystä vadelmatahroja. Pojan valkoisen yöpuvun takamuksessa ja tyttösen paidan valkoisissa raidoissa. Tietysti.

Ja kerrankin kun olisin saanut vallata koko 180 cm sängyn itse, niin eikös sieltä aamuyöstä tyttönen könyä peiton, tyynyn ja unilelujen kanssa viereen. Aina silloin, kun voisin saada koko sängyn itselleni, niin saan pienen valtailijan viereeni.