sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Erilaiset viikot

Tässä on ollut kaksi ihan erilaista viikkoa. Ensimmäisen viikon olin Wienissä siskon kanssa kahdestaan. Tyttönen oli isän kanssa kotona. Oli ihanaa nukkua kokonaisia öitä heräämättä, syödä ulkona, kävellä ja piipahtaa pienissäkin kaupoissa, kun kivoja osui vastaan. Kivaa oli kyllä palata kotiinkin. Lentokentällä meitä oli vastassa silmät ihmetyksestä pyöreenä oleva tyttö, joka löysi kuin löysikin tuttuja naamoja vieraiden keskeltä. Illalla oli kuin en olisi poissa ollutkaan. Kuulemma ensimmäisenä parina päivänä pikkuinen oli liikuskellut pitkin asuntoa ja ihmetellyt, kun äitiä ei löydykään. Mutta se ei suuremmin murehdittanut, kun oli muuta kivaa tekemistä. Ja viihtyi hyvin äitiyslomasijaiseni kanssa töissä kolmisen tuntia, kun isä piipahti kokouksessa. Aikaisemmin ei ole viihtynyt lainkaan, mutta nyt kun en ollut mukana, niin kaikki meni hyvin. Ja siitä eteenpäin on viihtynyt hyvin toimistolla kaikkien kanssa, kun ollaan siellä käyty.

Tällä viikolla ollaan sitten touhuttu kuten aina ennenkin. Mitä nyt päiväunia nukutaan yhdet vähemmän. Eilen malttoi nukkua vain yhden kerran ja se kyllä sitten huomattiin yöllä. Jaksoi kuitenkin hienosti aamulla uimassa. Ja ensimmäistä kertaa kannettiin autosta sänkyyn nukkuva tyttö. Aina ennen on herännyt, kun on nostettu autosta, mutta ei tänään. Päiväunirytmin muutos toi muutokset ruokailurytmeihinkin ja tämä viikko on mennyt melkein harjoitellessa uusia rytmejä. Ruokakin maistuu entistä paremin. Ollaan kokeiltu kotimaisia omenoita ja äidin herkkuja, mandariinejä. Kaikki maistuu, kun saa itse maistella. Hyvin keskittyneesti raejuustoa noukitaan sormilla kiposta ja aamupalaksi maistuu maustamaton jugurtti tai viili. Ehkäpä siitä johtuen illalla maistuu puurokin paljon paremmin, kun sitä ei syödä kahta annosta päivässä. Ensimmäinen talvihaalarikin on ostettu. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita ihan vielä. Niin ja kengät meillä on käytössä. Tyttönen osaa seisoa jo itsekseen ja tukea vasten kävelee pitkin asuntoa. Kohta mennään taas kovaa, kun pääsee itse kävelemään.

Ja jotta meiltä ei vilske lopu kesken, niin tammikuussa olisi tulossa uusi vauva, poika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti