Paljon onnea!

Kolme vuotta sitten näihin aikoihin ihmeteltiin pientä nyyttiä, joka pisti siihen astiset arkirutiinit uusiksi. Pieni ja tarkkaavainen, oman tahtonsa heti esiin tuonut tyttönen on kasvaut isoksi ja omatoimiseksi. Suklaan syönti odotusaikana on selkeästi kannattanut, koska lapsista on tullut iloisia ja nauravaisia hymykuoppaposkia. Tänään juhlitaan perheen kanssa kotona, luultavasti muffinsien merkeissä. Sunnuntaina on tulossa sukulaiset kylään ja kakkutoive toteutetaan synttärisankarin toiveen mukaisesti ja sen lisäksi tarjolla on muffinseja, joihin laitetaan sitä päälystettä. Paljon onnea synttärisankarille!

Ruokahaasteet

Jos en aikaisemmin ymmärtänyt, miksi oma äitini kyseli aina, mitä ruokaa tehtäisiin, niin nyt kyllä ymmärrän, miksi ideoita tarvitaan! Tällä viikolla keksin muutaman hyvän ja uuden idean, vastaanotto oli otsan rypistelyä. Juu, toki tiedän, että uusien makujen tottumiseen menee aikaa ja pitää tuoda toisten ja sittenkin vielä uudestaan ruokapöytään maistille, niin kyllä silti meinaa ottaa päähän! Joku sanoi, että uuden maun totutteluun saattaa mennä jopa 30 maistelukertaa. Ehkäpä tästä syystä en vielä itse tykkää lipeäkalasta tai mämmistä :)

(Kirjoittelun keskeytti pikkuväen riehakas leikki, joka pättyi nuorimman reippaasti vertavuotavaan nenään. Onpas sekin nyt ensimmäisen kerran koettu ja hoidettu.)

Tiistaina oli tarjolla ensimmäistä kertaa sushia. Vastaanotto oli otsan rypistelyä. Loppujen lopuksi ateriasta syötiin pelkät riisit.

Eilen tein iltapalaksi Pilttipäärynästä, rahkasta ja omenasta kerroskiisselin. Vastaanotto oli otsan rypistelyä, lopputulos oli kolme lusikallista per nenä. Jäipä itselle enemmän.

Lauantain kunniaksi tehtiin pitsa. Pikkuapulaiset olivat taas vauhdissa ja loppuviimeksi söivät juustoraasteet pitsan päältä ennen uunia. Tämä ruoka sentään maistui.

Perusruoka maistuu kaikille, erikoisuudet ei aina. Mutta näiden perusruokienkin suunnitteluun olisi joskus apu tarpeen. Toki netti on täynnä ehdotuksia, ideoita ja neuvoja, mutta ei sitä joka viikko jaksa niitäkään selailla. Tapana on ottaa lehdistä hyvät reseptit talteen, jos lehti ei ole oma, niin otan kännykällä kuvan. Yksi tällainen kännykkäresepti, joka on noussut suosioon, on lehtilaalipekonipastakastike. Oioi, se on hyvää!

Haaveissa olisi perheiden arkiruokareseptikirjan tekeminen. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Se ja monta muuta ideaa on hautumassa päässä. Suurin osa liittyy töihin, osa vain on sellaisia, että niitä ei nykyisessä työssä saa toteutettua. Mutta jos ei olisi ideoita, olisin huolestunut!