Ensimmäinen banaani

Eilen maistettiin touhukaan päivän päätteeksi banaania. Tyttö sitteriin ja lusikkaan pieni nokare banaania. Yleensä tuosta lusikasta syödään masulääkettä, mutta ei ollut muuta lusikkaa, niin tottumuksesta suu vähän raottui, kun lusikka läheni. Mutta tällä kertaa siinä olikin banaania! Ilme oli hieman epäileväinen ja niin banaani jäikin kielen päälle ja siitä se työnnettiin suusta ulos. Uusi yritys ja nyt sitä mutusteltiin. Kolmas yritys karkasi taas suusta. Kokeilun päätteeksi tuli kunnon välipala maitoa.

Ennen yöunia annettiin taas vähän banaania ja nyt suu aukesi jo kunnolla kun lusikka läheni. Vaikka ihan ei vielä hoksattu, miten banaania voisi mutustella, niin ilme oli jo hyvinkin nauravainen. Tästä se vähitellen lähtee. Tämä viikko maistellaan banaania ja jotain hedelmäsosetta. Kun tänään aamulla luettelin eri hedelmäsoseita, niin persikka aiheutti naurua, joten sitä siis tänään ostetaan kaupasta. Ja ehkä ostetaan myös toinen lusikka.

Eilen oli myös touhukas uintipäivä. Kaksi ämpärisukellusta ja kaksi pintasukellusta. Vanhemmille näytettiin pintasukelluksen otteet, mutta eihän tyttönen meinannut pysyä äidin hyppysissä, joten isä sai kaksi pintasukellusta ja äiti kuivaharjoitteluohjeet kotiin :) Yksi sukellus vastaa vauvoille 400 metrin juoksua, joten aika rankkaa urheilua sunnuntaiaamuisin. Kun tyttönen tulee isän kanssa pukuhuoneesta välipalalle uimahallin kahvioon, niin heti kyllä näkee, että väsymys on suuri, mutta ruokahalu ehkä vielä sillä hetkellä suurempi. Autoon nukahtaa heti. Ollaan otettu tavaksi ajella puolisen tuntia, jotta tulisi edes vähän unta ennen kotiinpääsyä ja sitten kunnon unet kotona.

Tänään täytyy vielä etsiä ruokalaput jostain. Vaikka tyttönen ei eilen sotkenut, niin äiti tiputti banaanit muutaman kerran vaatteille, joten kyllä sitä ruokalappua tarvitaan näköjään heti.