tiistai 14. helmikuuta 2012

Keinutassut

Sunnuntaina ostettiin pinnasänky. Aika hyvin se mahtui makuuhuoneeseen etenkin, kun vaunut saatiin siirrettyä takaisin olohuoneen puolelle. Ensimmäiset päiväunetkin maittoivat hyvin. Ehkä osasyynä oli iloinen vauvauinti ja shoppailureissu Ikeaan.

Näin keinutassut ensimmäistä kertaa netissä, kun etsin jotain vauvantarviketta. Ajattelin silloin, että taas yksi mainio tapa rahastaa vanhempia! Mutta sitten kävi niin, että meidän vaunut meni rikki ja jouduttiin menemään vaunuliikkeeseen niitä korjauttamaan ja siellä näin keinutassut ensimmäistä kertaa livenä pinnasänkyyn kiinitettynä. Ja heti silloin päätin, että kun meille tulee pinnasänky, niin samalla tulee keinutassut. Muuten siirtyminen vaunuista pinnasänkyyn ei suju. Tältä ne siis näyttää. Neljä muovista kuppia, joiden sisällä on jouset. Ne vain ruuvilla kiinni pinnasängyn jalkoihin ja niin saatiin keinu. Sänkyä saa heilutettua juuri sen verran, että nukahtaminen helpottuu. Uskon, että näiden avulla päästään kohta kokonaan heiluttamisesta eroon. Yllättävän helposti uni on tullut pinnasängyssä. Reunoille piti vain laittaa pari tyynyä, kun tyttönen näytti niin pieneltä isossa sängyssä. Vielä pitäisi laittaa päätyyn pehmuste, koska jollain ihmeen tavalla pikkuinen möngertää sängyssä ja saa päänsä laitaan kiinni. Ja siitäkös tulee huuto.

Kitinää on ollut muutenkin ilmassa, kun rota-rokote aiheutti sittenkin vatsanväänteitä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä herättiin tunnin välein vatsakipuihin, viime yönä kahden tunnin välein. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Eilen myös käännyttiin puuhamatolla vatsaltaan selälleen. Olisikohan ollut nyt neljäs tai viides kerta kun niin tapahtuu. Ihmettelin, kun tuhina ja ähinä loppui yhtäkkiä ja tyttönen löytyikin selältään ihmettelmästä maailmaa. Ilme oli hieman hölmistyneen näköinen.

Tänään pitää käydä ostamassa uusia yöpukuja. Pituutta on tullut lisää ja yöpuvut ovat käymässä liian pieniksi. Eilen käytiin Soukassa lankakaupassa ja taidettiin järkyttää ostarin rauhallista idylliä raivokkaalla huudolla, kun kyllästyttiin jälleen kerran olemaan kaupassa. Yritin kyllä olla nopea, mutta kaupan järjestystä oli muutettu sitten viime käynnin. Kiukku päättyi heti, kun auto lähti liikkeelle. Paikallaanolo ei sovi meidän tyttöselle. Se on jo huomattu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti