Vierähtänyt vuosi

Hiljaiseloa blogissa. Kesän jälkeen syksy ryntäsi vauhdilla arkeen vieden mukanaan. Päivät pyörivät kodin-päiväkodin-lasten harrastusten-töiden ympärillä. Pieniä hengähdystaukoja, reissu Sveitsiin, risteilyjä Ville Viikingin kanssa, viikonloppuja kotona ja lyhyillä vierailuilla. Uusi työ lokakuussa muutti ja sääti arkirutiineja, mutta vähitellen niihinkin päästiin kiinni. Ystävät kaukana, mutta kuitenkin lähellä ja aina tavoitettavissa, kun tarvitsi. Perhe ja koti, paikka ja rakkaat ihmiset. Lapset, jotka ottivat harppauksia eteenpäin, kasvoivat pituutta ja vaatteistaan ainakin kerran ulos, leikkivät ja touhusivat, liikkuivat ja juoksivat, opetteli r-kirjaimen itsekseen, tunnistavat kirjaimia ja numeroita. Miten monta kertaa olenkaan vuoden aikana iltapalapöydässä ihmetellyt, että tuonkin oppivat tänä päivänä. Kiitos ihanalle päiväkodille! Yllättävät keskustelut talojen lämmitysjärjestelmistä siirtyi luontevasti avaruuteen. Valmius vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin tulee olla päällä koko ajan. Kaikin puolin elämäntäyteinen vuosi! Kiitos rakkaat, olette tärkeitä!

Hyvää uutta vuotta!

Muistoja kesältä

Kesäloma oli ja meni, mutta siitä jäi jäljelle kasa hyviä muistoja. Arkea on nyt takana kolme viikkoa ja siihen päästiin mukaan yllättävän jouhevasti. Ehkä suurin muutos on ollut pojalla, joka kahden päiväkotiviikon jälkeen oli omatoimisesti kuljettanut tavaransa isojen puolelle. Sinne hän sitten jäi viime viikon perjantaina. Miten pojastakin kasvoi yhdessä yössä iso? Aamuisin hän muistuttaa päiväkodin aikuisia, ettei hän ole sitten menossa enää pienten puolelle :) Ja meitä vanhempiakin aina toisinaan. Ja ylpeänä kertoo siirtymisestä isojen puolelle kaikille, jotka vain ovat olleet viime aikoina kuulolla.

Kesällä ei ehditty poimimaan mansikoita eikä mustikoita, joten turvauduimme kaupan tarjontaan. Pakkaseen sujahti kaksi laatikkoa mansikkaa ja yksi mustikkaa. Lisäksi karviais-mustikka-vanilja-hilloa ja aprikoosihilloa paahtoleipien kanssa nautittavaksi. Kyllä nuo mansikat maistuivat hyviltä! Ja mustikat aamupalan kanssa. Oivoi. Melkein odottaa jälleen aamupalaa :)

Tyttönen ei mansikoista juuri välitä, poika syö ne röntin kera. Metsämansikoita, -vadelmia ja mustikoita löysimme jonkin verran lähimetsästä. Tyttönen kerää ahkearsti omaan purkkiinsa, poika antoi purkkinsa minulle ja istui mättäälle syömään mustikoita. Iltapala maistui itse kerättyjen marjojen kanssa ja kielten väriä vertailtiin vielä lopuksi peilin edessä.

Kesälomareissuja taidettiin tehdä yhteensä neljä, sellaista pidempää. Kierettiin monta huvipuistoa, joista Särkänniemi vei pisteet ainakin omalla kohdallani. Siellä tyttönen pääsi jo moneen aikuisten laitteeseen vanhempien seurassa ja tytöstä kuoriutuikin sellainen hurjapää, että heikompia hirvitti. Tässä viikinki-laivassakin hän kävi kolme kertaa peräkkäin ja olisi mennyt vielä neljännenkin, mutta joukoista ei löytynyt enää yhtään aikuista, jonka vatsa tai pää olisi kestänyt. Ensi vuonna varaamme mukaan yhden lisäaikuisen tyttöstä varten.

Viimeinen reissumme oli uudella perheautolla tehty automatka. Viikon reissu ja takakontti meni sujuvasti kiinni ja hattuhylly pysyi tyhjänä! Tuntui, kuin oltaisiin isojen lasten kanssa reissussa. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja paljon nähtiin ja koettiin.

Suosittelen lämpimästi Hampurin eläintarhaa lapsiperheille. Neljä tuntia kiertelyä ja lapset viihtyivät. Näitä sympaattisia norsuja kävimme katsomassa kahteenkin kertaan, kun ne olivat niin lähellä. Nähtiin leijonia, syötiin eväitä ja katseltiin samalla apinoiden ja saukkojen elämää, mutta ennen kaikkea vedenalainen maailma sai lasten huomion. Hylkeet, merileijonat ja pingviinit olivat kaunista seurattavaa, kun niitä pääsi katsomaan lasin läpi. Poikaa ei meinannut saada eteenpäin, kun hän katseli vedessä uiskentelevia merileijonia.

Vielä meillä on harjoittelemista eväspuolessa, koska vaikka olimmekin varautuneet omin eväin, kalpenivat ne täysin paikallisten eväsvalikoiman rinnalla. Termospulloissa ei ollut pelkästään teetä ja kahvia, vaan niissä kuljetettiin erilaisia keittoja, rasioiden kätköistä löytyi mitä ihmeellisempiä salaatteja, voileipiä käärepapereissa... Mutta ymmärtäähän sen, huvipuistojen ja eläintarhojen valikoima on rasvaista ja yksitoikkoista (etenkin jos kiertää kesällä kaksi eläintarhaa ja kuusi huvipuistoa). Seuraavalle reissulle pitää itsekin panostaa :)

Tyttösen yksi kohokohdista kesän aikana oli päästä samaan valokuvaan prinsessojen kanssa. Lupasimme, että jonain päivänä käymme jossain oikeassa linnassa. Merenneidoista tuli myös kesän aikana paljon puhetta, kun näimme sellaisen Imatralla. Ja kuulemma samainen merenneito on tulossa syksyllä Espooseen! Kävimme katsomassa myös yhtä toista merenneitoa, sellaista erittäin kuuluisaa pientä merenneitoa. Siitä poikakin innostui, kun oli kerrankin paikallaan :)

 

Lomalla ei juurikaan tullut vietettyä aikaa kotona, ja sellaisesta kesälomasta minä pidän! Ja sellaisesta, jonka aikana ehtii nähdä kaukaisiakin sukulaisia ja ystäviä, viettää hyvää aikaa katsomatta kelloon, syödä, nauttia ja juoda hieman kuohuvaa. Rupatella, leikkiä ja ihmetellä. Hiekkalaatikolla olimme loman aikana kaksi kertaa, ensimmäisenä ja viimeisenä lomapäivänä. Eikä se harmittanut ketään. Kesän aikana nähtiin ja koettiin niin paljon, että päätimme viettää aikaa tutussa hiekkalaatikossa vasta syksyllä.

Pyöräilyä harrastimme aina sopivassa välissä ja tyttönen ilmoittikin, että hän ei enää halua apupyöriä. Ja niin sitten harjoiteltiin ja harjoitellaan pyöräilyä ilman apupyöriä. Ja uusi, koko perheen harrastus on iltaisin käydä potkimassa palloa lähikoulun pihalla. Syksyn harrastuksista on alkanut vasta perheuimakoulu. Molemmat ovat jättäneet kellukkeet pois ja uivat räpylöillä. Pojalle ostettiin uimalasit ja meno vain kiihtyy. Harmi vain, että kävimme vain kerran järvessä uimassa tänä kesänä. Reposaaressa ei päästy mereen uimaan lainkaan, mutta eipä tuo jäänyt harmittamaan.

Ja onneksi elokuu toi ne kauan kaivatut lämpöiset ilmat. Ihanaa, että lapset saavat olla kevyissä vaatteissa päiväkodissa ja itsekin pääsin käyttämään hameita. Se olikin hyvä, koska kompastuin tyylikkäästi jalkapalloon ja sain koko kesän komeimman naarmun polveeni. Housujen pukeminen ei innostanut moneen päivään lainkaan.

Ja vierivä kivi ei sammaloidu, syksylle on jo suunnitteilla muutamia retkiä. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hassua on sanoa elokuussa, että odotan jo joulukuun alkua, kun saan hyvän ystävän lasten kanssa kyläilemään. Naapurit saavat sinä viikonloppuna kärsiä naurusta ja leikin äänistä, lapsia on talossa viisi ja aikuisia ainakin kaksi. Mutta ennen sitä tankataan vielä aurinkoa ja lämpöä pimeyttä vastaan. Jotenkin tuntuu, että tänä syksynä näitä aurinkoisia muistoja tarvitaan ja onneksi niistä on paljon muistijälkiä meillä jokaisella!

Aurinkoista alkusyksyä kaikille!

Kesäloma

Kauan odotettu kesäloma on alkanut ja siitä on saatu nauttia nyt reilu viikko. Vielä on paljon edessä, mutta jo tänä aikana, tai oikeastaan kesälomajutut alkoivat jo kesäkuun alussa, on ehditty tehdä vaikka mitä.

Kesäkuun alussa käytiin nauttimassa auringosta vähän kauempana. Siihen kuului paljon aurinkorasvaa, päiväunia, spumantea ja uima-altaalla oleilua. Onneksi pisamat ovat tänä kesänä muodissa, koska niitä on tullut paljon. Ja onneksi myös iltapäivälehdessä oli juttu, miten pisamat saa luotua itse, jos niitä ei muuten auringosta tule.

Dramaattinen kesäloman aloitus tuli, kun perheen pojat päättivät leikata kesätukat! Siinä lähti vaaleat kiharat pojalta! Melkein tuli itselle surku, mutta poika esitteli niin ylpeänä kesätukkaansa, ettei kiharoita voinut jäädä suremaan. Tytölle leikattiin vain polkkatukka, johon sitten jossain kohtaa ilmestyi myös otsatukka. Itse en ole sitä leikannut, joten kaipa meillä asustelee toinenkin kotiparturi...

Kesäloman alkajaisiksi pääsin vihdoin toteuttamaan joitain askarteluja, jotka ovat olleet mielessä jo pidemmän aikaa. Ja kun työidenkin puolesta ylläpitää nykyään blogia, niin askartelut kirjautuvat melkeinpä aina sinne. Kahvikapsuleista on tullut askarreltua erilaisia juttuja ja lisää muhii takaraivossa. Perheen kaspuliautomaatin käyttäjälle on jätetty toive, että kapsulit kerätään talteen ja nautittaisiin jostain muustakin kahvilaadusta kuin pelkästään tummasta paahdosta. Sitten tekisi mieli vähän maalata ja tuunata vaatteita... Lasten syksyiset pipotkin valmistuvat pääkopassa ja löysin itsellenikin mieluisan pipomallin. Tytölle tuli tehtyä aika päheä kesähattu. Poika sai vaatimattomamman lierihatun, mutta sekin kelpasi :)

Kesäloman yksi parhaita puolia on kellon unohtaminen. Se laitetaan ranteeseen vain tarpeen mukaan. Aamuisin nukutaan melkeinpä aina kahdeksaan, lapset ja aikuiset ottavat päiväunia jos malttavat ja iltaisin mennään nukkumaan hieman myöhemmin kuin tavallisesti. Kesälomareissuilla mennään nukkumaan hotellisänkyyn, matkasänkyihin tai mummin viereen. Tärkeimmät eli unilelut reissaavat mukana ja näitä aarteita saatiin mummilta lisää. Käsintehdyt puput ja kisut ovat löytäneet paikkansa muiden unilelujen joukosta ja auttavat nukahtamaan reissuilla. Pojasta on tulossa kunnon sängynvaltaaja! Kaikki vapaa tila otetaan yön aikana käyttöön. Kerran siskokin oli jo tipahtamassa sängystä, kun veli valtasi alaa hotellin sohvasängyltä. Mummin vieressä kaikki vielä mahtuivat, vaikka sielläkin yritettiin vallata tilaa. Voiton taisivat kuitenkin viedä hyttyset, jotka olivat niitä kutsumattomia vieraita tyynyn vieressä ja peiton alta pilkottavien jalkojen kyljessä.

Yhden tarinan kirjoitan hurjapäisistä lapsista ja huvipuistoista. Mutta ne elämykset eivät ole vielä tältä kesältä loppuneet, joten palataan niihin, kun paketti on kasassa.

Aurinkoa ja lämpöä syyskuulle asti!

Kirjoitus

Sain kirjoittaa Helsingin Ipanapostiin toukokuussa jutun. Vihdoin lehden nettiversiokin toimii, joten tässä linkki kyseiseen lehteen http://ipanaposti.fi/files/2015/05/Ipana_HKI.pdf

Kevät alkaa olla paketissa, päiväkodin kevätjuhla on juhlittu ja huomenna on kevätretki. Kesäkuu alkoi ja vettä sataa - perinteinen kesäsää. Vielä muutama viikko töitä ja sitten starttaa kesäloma. Ihanaa!

Teetä ja lättyjä

Lapset ovat päiväkodissa juoneet silloin tällöin teetä. Pääasiallisesti, kun viettävät english breakfastia. Tarina kertoo, että opiskelijoilta oli tipahtanut leuka aamupalapöytään, kun pienten ryhmässä kaksivuotias oli pyytänyt kauniisti, ojentaisitteko minulle paahtoleivän. Tänään iltapalalla molemmat halusivat juoda teetä. Sen kaveriksi paistoin rahkalättyjä, jotka kieltämättä onnistuivat aika hyvin. Olen yrittänyt nyt löytää terveellisempiä versioita herkuista, kuten lätyistä ja vohveleista. Molemmista on löytynyt nyt omat, rahkalätyt ja kauravohvelit. Ja kyllä maistuu.

Pääsiäisenä tein karjalanpiirakoita, vappuna munkkeja. Karjalanpiirakat onnistuivat yllättävän hyvin ensikertalaiseksi. Ja kun aloitti aamulla aikaisin, niin saatiin maistella ensimmäiset aamupalaksi. Ja kaikille vieraillekin riitti. Olen nyt tehnyt kahdesti ja kynnys ostaa kaupasta valmiita piirakoita on noussut huomattavasti. Vappumunkit olivat mietinnässä jo pitkään ja kun löysin eräästä naistenlehdestä suht terveellisen version munkkitaikinasta, jota ei tarvitse paistaa rasvassa ja taikinaankin saa piilotettua pöydällä ruskistuneet banaanit, niin pitihän niitä kokeilla. Paistaminen rasvassa olisi varmasti tehnyt hyvää, koska maku ei mitenkään kilpaile kunnon rasvasokerimunkin kanssa. Mutta onneksi tuhti suklaakuorrute korvasi paistorasvan.

Vappuna lähdimme pitkästä aikaa koko porukalla Reposaareen. Ilmat suosivat, vaikka eri säätiedotukset lupasivat lumisateesta tulvaan ja siltä väliltä vappusäätä.  Onneksi nuokin ennustukset menivät pieleen ja pääsimme nauttimaan auringosta ja melkeinpä lämpimistä kevätpäivistä.

Vappupäivänä lähdimme keskustaan ostamaan vappupalloja. Sovimme treffit ystäväperheen kanssa terassille. Sillä aikaa kun aikuiset rupattelivat ja nauttivat auringosta ja shamppanjasta, lapset nauttivat metrilakuja omalla kiivaalla tahdillaan ja viihtyivät joko seuraten ihmisvilinää, valokuvia tai lastenohjelmia. Ah, nykytekniikka on kyllä helpottanut vanhempien elämää suunnattomasti!

Tärkein vappupäivän ohjelmanumero oli tietenkin vappupallojen valinta. Se sujui hyvinkin nopeasti, tyttöselle Hello Kitty, tietenkin ja pojalle punainen bussi. Ja pallot mahtuivat myös autoon ja kotiin.

Keväällä on opeteltu myös pyöräilemään ja ensimmäiset pienet pyöräretketkin on tehty. Poika suhaa potkupyörällä ja tyttönen apupyörien voimin. Äiti saa olla valppaana ja juosta välillä jomman kumman perässä, kun vauhti kiihtyy alamäessä. Mukkelismakkelis on menty monta kertaa, itsekin sain mojovan mustelman pohkeeseen, kun pyöräilijän katse siirtyi hetkeksi jonnekin muualle. Mutta mikä parasta, molemmilla on ollut hauskaa! Ja kehitystä tapahtuu joka kerta. Harjoittelua on jatkettu toisinaan myös öisin. Tyttönen puhui ensimmäisten pyöräilykertojen jälkeen unissaan ja usein mutinan kohteena oli tottelematon pyörä.


Uintiryhmäkin on vaihdettu syksyksi perheuimakouluun ja samalla myös uuteen uimapaikkaan. Tyttönen menee räpylöiden voimin "lohikalana" pitkin allasta ja poika polskuttaa räpylöiden ja kellukkeiden kanssa kalaa kiinni. Vielä ei Reposaaressa meriveteen päästy uimaan, vaikka monesti molemmat sitä kyselivätkin. Käytiin kuitenkin katsomassa Yyterin dyynejä ja hiekkarantoja. Tyttönen keräsi simpukoita samalla tavalla kuin itse samalla rannalla pienenä. Poika viskoi keppejä mereen ja kuoppia kaiveltiin. Toivottavasti kesällä päästään taas nauttimaan lämpimästä merivedestä ja nyt on jo luvattu, että lapparitkin otetaan seuraavan kerran mukaan.

Vanhentuminen

Viime viikolla olin työkavereiden kanssa lounaalla ja tuli puhetta syntymäpäiväistä. Vastapäätä istuva kollega oli täyttämässä 25-vuotta ja totesin siihen, että kylläpäs tunnen oloni vanhaksi. Kerroin itse täyttäväni 32-vuotta. Mutta sitten kävikin niin, että vierustoverin tekemän laskutoimituksen perusteella vanhenenkin enemmän! Kuinka hassu tunne siitä tulikaan, kun olin aivan varma tulevasta iästäni ja sitten se onkin enemmän...

Niin siinä kävi, vanhenin melkeinpä kaksi vuotta kerralla. Illalla tyttönen iltapalaa syödessään lauloi itsekseen Paljon onnea vaan äiti, ja kun sanoin kiitos, sain vastaukseksi tyttöselle hyvin tyypillisen nauravan virnistyksen ja hetken päästä onnittelulaulu jatkui.

Lähdimme lasten ja siskoni kanssa Reposaareen viikonlopuksi ja siellä saimme maistaa ihanan kirpeää tyrnitäytekakkua. Touhua ja tohinaa riitti koko viikonlopulle. Ipad on osoittautunut mainioksi lasten viihdytyslaitokseksi, siihen voi laittaa lastenohjelmat pyörimään Youtubesta heti klo 6.45 ja ottaa itse vielä pienet torkut. Ipad säilyi melkein kolme vuotta moitteettomassa kunnossa, nyt se on jo kokenut kovia ja näyttö säpäleinä, mutta lapset siitä vielä näkevät lastenohjelmia sen verran kun viihdykettä tarvitaan.

Ja osuihan viikonloppuun kellojen siirtäminenkin. Tällaisista ylimääräisistä rytminmuutoksista voisi luopua. Se tuottaa jonkin verran tuskaa itsellekin, mutta lapsista huomasi tänä aamuna, että väsymystä on ilmassa tavallista enemmän tiistai-aamuksi. Ja kyllähän se maanantaina nauratti, kun ulkona sataa räntää vaakasuorassa ja kalenterissa lukee kesäaika.

Keväisiä askarteluita

Kevät näkyy myös askarteluiden määrän lisääntymisenä. Viikonloppuna aloitin neulomaan tyttöselle pantaa, katsotaan milloin se valmistuu... Sitten tein rairuohopäät. Jos ne onnistuvat, sukkahousupäille kasvaa rairuohosta hiukset pääsiäiseen mennessä. Hauskoilta ne näyttävät kyllä ilman hiuksiakin. Kuvan saa vasta myöhemmin, kun säästelen kuvia työblogiin liitettäväksi. Hauskaa, että voi ihan töidenkin nimissä askarrella kotona ja toisinaan jopa töissäkin :).

Eilen väkersin pääsiäiskoristeita lisää. Olin nähnyt Pinterestissä kuvan ilmapallon sisään piilotetuista pääsiäismunista. Ilmapallon päälle oli kieputettu liimassa kastettua narua ja kuivumisen jälkeen ilmapallo puhkaistaan pois. Aamulla näytti ainakin lupaavalta tuo kovettuminen, mutta en vielä uskaltanut puhkaista palloja pois. Toivottavasti onnistuvat.

Iltapalaksi olen väsännyt nyt muutamia kertoja ihania smoothieita. Miksi ihmeessä näitä ei voi tehdä enemmän, kun ovat niin hyviä? Pakastimesta löytyy vielä viime kesän mansikoita ja mustikoita, joiden lisäksi tulee yksi banaani, rahkaa, tarvittaessa vähän maustamatonta jugurttia ja chian siemeniä. Siementen vuoksi jätän valmiin smoothien aina jääkaappiin joksikin aikaa seisomaan, jotta siemenet ehtivät vähän turvota. Ja mitäs siitä, että näitä joutuu välillä juomisen sijaan syömään lusikalla. Mango toi todella hyvän makuvivahteen iltapalaan. Lapset eivät oikein mangosta tykänneet, joten heitin pilkotun hedelmän omaan iltapalaani ja nautiskelin. Yleensä juon tämän vasta, kun lapset ovat nukahtaneet sänkyihinsä ja ns. oma aika alkaa. Ja puolet säästän yleensä miehelle.

Eilen oli aurinkoinen päivä ja kävin Eurokankaasta ostamassa kankaita kesän ompeluprojekteja varten ja selailin vaatekuvastosta lapsille lomareissua varten kesävaatteita. Tänään sitten sataa lunta...

Aurinko

Miten paljon voikaan auringonpaiste piristää mieltä! Lumi on hävinnyt ja aurinkolasit kaivettu esille.

Kotonakin on tullut puuhasteltua kaikkea pientä. Olin miettinyt jo pitkään, että pitäisi tehdä itse mysliä. Etenkin kun piilosokeri on nyt alkanut kiinnostaa enemmän, niin mysleistähän sitä löytää, vaikka yrittäisi miten valita hyvin kaupan hyllyltä. Sitten eräänä iltana otin härkää sarvista ja tein mysliä itse. Ja jos se oli todella helppoa niin siitä tuli myös todella hyvää! En kyllä taida enää ostaa kaupasta mysliä, kun kerran itsekin osaa tehdä!

Olen etsinyt myös hyviä ja terveellisiä ideoita välipaloihin ja iltapaloihin. Tuli kokeiltua tuorepuuroakin. Seuraava kokeilu onnistuu jo paljon paremmin, mutta hyväähän siitäkin tuli. Rahkaa kuluu paljon, siitä on tullut oleellinen osa aamupalaa. Letut banaanista ja kananmunasta maistuvat myös lapsille. Haaveeni on tehdä joskus keittokirja, mutta niitä on joka paikassa pilvin pimein, joten se haave jäänee toteuttamatta. Ehkä tungen tänne näitä reseptejä, joita on tullut kokeiltua...

Auringonpaiste innoitti myös istuttamaan yrttejä. Lapset ovat tällä viikolla sairastaneet, joten työpiste siirtyi pitkästä aikaa keittiön pöydälle. Olin säästänyt tätä projektia varten jugurttipurkkeja ja nyt sitten yllättävän vapaa-ajan innoittaman toteutin roikkuvan yrttipuutarhan.

Sitten tuli istutettua basilikaa ja oreganoa sekä sitruunansiemeniä. Katsotaan nyt, mitä mistäkin tulee. Tuohon riippuvaan puutarhaan tuli istutettua herneitä. Odottelen jo, että parvekkeelle pääsisi suunnittelemaan kesän istutuksia. Ja jos tänä vuonna olisimme hieman aktiivisempia myös puutarhapalstalla.

Lasten kevätpiposuunnitelmatkin ovat edenneet ja samalla on ideat jo kesän pipoihin. Lisäksi on ostettu kangasta pariin mekkoon ja talven aikana on siirretty syrjään vanhoja paitoja tuunausta varten.  Nämä projektit vaan melkein täytyy tehdä jonain vapaapäivänä, kun lapset ovat päiväkodissa ja saa pistää musiikin kovaa soimaan ja ompelukoneen hyrräämään. Tulipa tässä etätyöpäivien aikana laitettua taas kasa liian pieniä kenkiä ja vaatteita nettimyyntiin. Pieniä asioita, mutta niiden edistäminen saa ihmeen paljon iloa aikaan. Ehkä se on tuo aurinko.

Kotiparturi-kampaamo

Tänään oli taas se päivä, kun kylpyhuoneeseen perustettiin parturi-kampaamo. Poika oli saanut synttärilahjaksi hiustenleikkuukoneen sekä kunnolliset sakset. Enää ei tarvitse käyttää keittiöfiskarseja tähän hommaan. Ja kyllä eron huomsi!

Käytössä oli tänään vain sakset, koska en ollut laittanut leikkuukonetta lataukseen tarpeeksi ajoissa. Ensi kerralla sitten niska koneella saksien sijaan. Pojan hiukset napsittiin ensin lyhyeksi ja sitten tyttönen tuli pyytämään samanlaista kampausta kuin sveitsinserkulla. Tarkistin kolmesti ja näytin kahdesti, että sitten lähtee näin paljon hiuksia ja se kuulemma sopi. Nyt on tyttösellä polkkatukka. Ja se on hänen omin sanoin vieläkin liian pitkä. Lupasin leikata vielä lisää, jos on huomenna samaa mieltä.

On se jännä juttu, miten hiusten leikkuu muuttaa ulkonäköä niin paljon. Ja nyt en tarkoita sitä, että homma olisi mennyt vinoon :)

Synttärisankari

Meillä on tänään pieni synttärisankari.

Jumpasta lähtiessämme hän vilahti takapenkiltä nopeasti kuskin paikalle istuskelemaan ja ajamaan autoa. Pettymys oli suuri, kun kuuli, että ilman ajokorttia ei autoa saa ajaa. Sekin päivä vielä koittaa.

Onnea 2-vuotiaalle pojalle!

Tutkimus siellä ja toinen täällä

Oletteko huomanneet, että melkeinpä joka päivälle löytyy jostain nettilehdestä testi, arvio tai tutkimus, jonka mukaan teemme arkipäivässä asioita täysin väärin? Tälle päivälle osuu silmään Unettomuus lisää lihavuutta - pienten lasten äiti ei halua lukea tällaista ja parisuhdeneuvoja on jokainen lehti pullollaan. Milloin pestään vaatteet liian vähällä pesuaineella, milloin sitä on liikaa, milloin pestään vaatteita liian usein, milloin liian harvoin. Lastenkasvatukseen liittyviä tutkimuksia tuntui tulevan viime vuoden loppupuolella kerta kuukauteen. Tässä ohjeiden ja neuvojen viidakossa ei voi toivoa kuin maalaisjärkeä lukijoille. Ihan oma lukunsa ovat keskustelupalstat, niistä kannattaa noin 99% pysyä kaukana.

Itse olen löytänyt Hesarin kolumnit ja Lujasti lempeä -blogin. Toki luen noita tutkimuksia, mielipiteitä ja arvioitakin. Parhaimpia tuntuvat olevan brittitutkimukset.

Mutta tässä vielä kaikille flunssakauteen sopiva tutkimus: Halaaminen suojaa flunssalta.

****

Tämä oli pakko lisätä vielä jälkikäteen: Tutkimus: Kurvikkaat naiset synnyttävät älykkäitä lapsia. Sarjassa mainiot tutkimukset.

Uusi startti

Uuden vuoden kunniaksihan kuuluu tehdä liuta erilaisia uudistuksia. Mitään erityistä ei luvattu, päätettiin palata vähitellen sille terveellisemmälle tielle. Itse pohdin, miten saan itseni raahattua salille, vaikka sen melkein näkee työhuoneen ikkunasta, ja miten saan itseni pidettyä erossa suklaasta. Totaalikieltäytyjäksi en voi ryhtyä, siitä ei tule muutakuin kammottava kiukku.

Lomalla tutkailin erilaisia vauhdittajia operaatiolle. Päädyin Jawbone-rannekkeeseen. Valinnan vahvistivat huomaamattomuus, yöunen mittaus, askelmittaus sekä näppäräksi käytännössä todettu ruokalaskuri, joka tarvitsee rinnalleen älypuhelimen. Merkkaan päivän mittaan syödyt ruoat ja Jawbone laskee kalorit ja ilmoittaa paljonko on vielä varaa syödä ennen päivän tavoitteen täyttymistä. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, olen pysynyt tavoitteessa! Alkuasetuksiin merkkasin tulevan tavoitepainon ja liikunnan määrä päivässä määrittelee arvion kulutettavista kaloreista. Ruokasuositukset ovat Jenkkiläiset, mutta antavat hyvän suunnan. Paljonko päivän aikana tulee mm. syötyä sokeria, rasvaa, kuitua ja juotua vettä.

Työpäiviksi pitää miettiä välipalat aamulle sekä iltapäivälle. Kun aamupalan syö kuudelta, välipala tarvitaan jo yhdeksältä. Välipaloiksi on muodostunut mandariinit, omenat, turkkilainen jugurtti, hunaja sekä mahdollisimman sokerittomat myslit. Pähkinät tiputin heti pois, nehän sisältää mielettömästi kaloreita (vaikkakin hyviä). Mandariinit jäivät, vaikka ne ovat täynnä sokeria (toki parempaa sokeria kuin suklaa). Valmiit rahkat ovat täynnä sokeria vaikka mainostavat itseään liikkujille sopivaksi. Aamuisin syön maustamattoman kevytrahkan, banaanin ja vähän myslejä, joten päivittäinen rahka-annos on siinä. Nyt maistuu myös päivällinen, kun suklaan määrä on arkipäivistä melkein hävinnyt kokonaan. Haaveilen joka päivä isosta irtokarkkipussista, mutta en ole sellaista voinut ostaa, koska lukemat mittarissa näyttäisivät järkyttäviä. Yksi rivi suklaata ei maistukaan enää niin ihmeelliseltä...

Yöunen mittaus on mainio työkalu. Siitä näkee konkreettisesti, miten tuli yö nukuttua, kauanko meni nukahtamiseen, montako minuuttia olin yöllä hereillä sekä syvän ja kevyen unen määrän. Tavoite on nukkua 7 tuntia yössä, tällä viikolla olen saavuttanut sen kahdesti. Samat yöt nukuttiin ilmaan yöllisiä heräämisiä. Olen ollut sitä mieltä, että nukahdan melkein heti sänkyyn päästyäni. Niin tapahtuukin, keskimäärin nukahdan 11 minuutin kuluessa.

Tavoite on kävellä päivän aikana 10 000 askelta. Tosin tänään totesin, että rattaita työntäessä mittari ei osaa laskea askelia. No, pieni murhe. Päivän askelmäärät ilman omia lisäkuntoiluja on 6000-10 000 välissä. Ei siis täysin aukoton mittari, mutta olen ollut todella tyytyviäinen hankintaan.

Ei tämä nyt ihan mahdottomalta vaikuta! Vielä kun saa viikkoon pari kunnon treeniä, niin uskon tämän vielä onnistuvan!

Lasten muutos arkeen on aamuinen hampaidenharjaus. Tyttösellä oli 3v-hammastarkastus ja aamulla hän sanoi topakasti, että nyt pitää pestä hampaat, kun mennään hammaslääkäriin. Tähän asti aamuisin on otettu pastillit, aamiainenhan syödään päiväkodissa. Hammaslääkärissä köllöttelimme molemmat tuolilla ja tyttönen kysyi vielä lääkäriltä, että olethan varovainen, ettei se satu ja suostui vasta sitten aukaisemaan suunsa. Kaikki kunnossa. Molemmilla on nyt aamupesua varten omat hammasharjat isossa vessassa, jossa pestään kaikki kolme samaan aikaan hampaita. Ja näin helposti saatiin yksi rutiini lisää aamuihin.

Joulu, loma

Kaksi viikkoa lomaa on yhtä päivää vaille paketissa. Aika meni nopeasti, vaikka alkuun tuntuikin jälleen siltä, että lomailu kotona ei ole mun juttuni. Tietyistä askareista ei pääse eroon edes lomalla. Lapset ovat nauttiineet lomasta ja rytmit sulahtivat loma-asentoon aika vaivattomasti. Maanatainen herätys saattaa ottaa koville jokaisella. Käytiin jo tarkistamassa pari iltaa sitten, että päiväkoti on paikoillaan ja huomenna pakkaillaankin jo tavarat valmiiksi. Tulevien pakkasten innoittamana teen lapsille uudet talvipipot. Tyttösen pipo valmistui jo, pojan pipo viimeistellään valmiiksi vielä huomenna. Muutenkin lomalle etukäteen määrritellyt askareet on auton imurointia vaille tehty. Ja imurointi saattaakin jäädä odottelemaan parempia aikoja, ehkä jopa seuraavaa lomaa.

Onneksi jouluksi satoi lunta! Käytiin pulkkamäessä, lumitöissä ja hiihtämässä. Uhkarohkeasti lähdin lasten kanssa pulkalla käymään pikkukaupassakin. Ihan hyvä idea, mutta ensimmäistä kertaa toivoin, ettei jalkakäytäviä olisi hiekoitettu tai aurattu ihan niin hyvin. Vaikka talvivaatteiden pukeminen ei selkeästi ole meidän talvilasten mieluisinta puuhaa, ulkona viihdytään kyllä. Saatiin tehtyä toinen lumiukkokin ennen kunnon vesisateita, ja siitä lapset tykkäsivät. Lunta taputeltiin ja lapioitiin lumiukon kylkeen ahkerasti ja pulkkamäen juurelta poimittiin oksat käsiksi ja nenäksi. Siinä se jälleen möllötti pihalla sopivasti, jotta kaikki rappukäytävään saapuvat sen näkevät.

Jouluaattona otettiin rauhallisesti. Vähän kuin vahingossa nukuttiin kaikki kahden tunnin päiväunet, joten ulkoilun määräkin tuplattiin ennen joulusaunaa. Muutenkin otettiin hyvin rennosti koko aatto ja kun lapsetkaan eivät vielä osanneet odottaa joulupukin käyntiä, iltakin sujui rauhallisesti.

Isin lähdettyä salille sulattelemaan joulukaloja, joulupukki soitti ovikelloa ja kävi tuomassa lahjat. Se olikin jännittävä hetki ja muutama laulunsana lasten suustakin kuului, kun tarkkaan kuunteli. Etukäteen oli sovittu lasten kanssa, että jos joulupukki tulee, lauletaan yhdessä Tuiki, tuiki tähtönen. Sen molemmat lapset osaa. Jälkikäteen tyttöstä ihmetytti, miten joulupukilla voi olla samanlaiset sukat kuin isillä. Se pohdinta alkoi melkein samalla sekunnilla, kun joulupukki oli laittanut oven kiinni. Siitä riitti pohdittavaa muutamaksi päiväksi. Poika taas osoitteli ovelle viimeksi vielä tänään ja kertoi, kuinka joulupukki soitti ovikelloa ja tuli sisälle.

Jouluviikko sujui rauhallisesti. Mitä nyt saatiin menoa ja melskettä aikaiseksi mamman ja tuffan luona, kun sveitsinserkku oli kylässä samaan aikaan. Samalla reissulla ehdin nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää pienen shoppailuhetken merkeissä. Miten muutama tunti ystävän seurassa tekeekään hyvää! Toinen lomaviikko vietettiin kotona tehden sitä sun tätä. Kun ilmat eivät oikein suosineet ulkoilua, tuli järjesteltyä paikkoja sisällä. Lastenhuone laitettiin uuteen järjestykseen, leluille ja tavaroille hankittiin lisää säilytyspaikkoja ja minä järjestelin parhaani mukaan täyteen ahdettua vaatehuonetta. Serkun synttäreillä tuli ensimmäistä kertaa puhetta kerrossängystä meidänkin lapsille. Ja ohjeistuksena saatiin, että isi viedään salaa kauppaan sitä ostamaan. Tyttönen tänään isiltä jälleen pyysi kerrossänkyä ja kertoi, kuinka poliisi voisi tuoda sen sitten meille kotiin, kun on niin iso se sänky. Iltapäivällä kulkuväline oli jo paloauto, mutta sitten tyttönen hoksasi, että isihän voi koota sängyn myös kotona, jolloin se saattaisi mahtua myös meidän autoon. Isi pyysi vielä tovin aikaa miettiä asiaa, ja siihen tyttönen myöntyi.

Nyt tuosta jouluisesta lumesta ei ole jäljellä kuin vesilätäköt ja ulkoilut ovat jääneet minimiin. Sen kyllä huomaa touhukaksikon illoista, että ihan kaikkea energiaa ei ole saatu päivän aikana kulutettua. Yrityksestä se ei ole jäänyt kiinni. Tänään laitettiin lastenhuoneeseen muutama suojus kalusteiden kulmiin, jotta säästyttäisiin edes muutamalta kuhmulta.

Viimeisen lomapäivän ohjelma on vielä auki. Nyt kun on jo silitetty, järjestelty, korjattu vaatteita, tehty pipoja, luettu kirjoja ja syöty suklaata voisi vaikka etsiä kaapista motivaatiota maanantaille. Taitaa olla niin, että muilla maanantain motivaatio on jo löydetty, sen verran jalat on jo lähtökuopissa. Eiköhän se itselläkin löydy, viimeistään työpöydän äärestä, kun pääsee laittamaan kevään ohjelmaa paperille. Ihan helppo kevät tästä ei ole tulossa, mutta sen vastapainoksi on jo sovittu helmikuulle tyttöjen viikonloppu ja alkukesään toinen. Mitä odotan niiltä eniten? Keskusteluita ystävän kanssa totta kai, mutta samalla vapaata pyykkivuorosta, astianpesukoneen tyhjentämisestä ja iltarutiineista. Loppujen lopuksi aika helposti tyytyväiseksi saatava tapaus.

Hyvää uutta vuotta kaikille!