Kesän merkit

Tällä viikolla on melkein ollut pakko jo kääntää ajatuksiaan kesään. Maanantaina käytiin ostamassa parvekkeelle tomaatteja, ampeleit, ja parvekepuu (josta joskus, jos hyvin käy ja salamanäpit antavat sen olla rauhassa, kasvaa parimetrinen havupuu). Vaikka luulimme olevamme ajoissa, ainakin aikaisemmassa kuin viime vuonna, oli kahdesta ensimmäisestä kaupasta siemenperunat loppuneet. Kolmannesta niitä sentää löytyi ja tiistaina käytiin istuttamassa perunat ja sipulit kasvimaalle. Innokas pikkuapuri tuli ämpärin, haravan ja kastelukannun kanssa tomerasti palstalle, auttoi sipulien istutuksessa ja kun selän käänsi, niin haravoi istutetus sipulit esiin. Ensimmäistä kertaa, kun kastelukannu täytettiin kaivosta, ei siitä tullutkaan enää loppua. Kannukannu, vettävettä. Rikkaruohot saivat vettä, samoin hietikko, koivut ja lopulta tyttösen housutkin. Ensimmäistä kertaa joku oli myös käynyt tekemässä tihutöitä ja repimässä tarvikelaatikostamme lukon irti heloineen. Ties mitä toivoi löytävänsä, mutta lapiot ja haravat eivät olleet kelvanneet. Toivottavasti perunat saavat olla rauhassa ja saadaan korjata hyvä sato.

Tällä viikolla on käyty myös neuvolassa. Tyttösen tarkastus oli tiistaina ja samalla saatiin pari rokotusta. Tasaisesti käyrän mukaan mennään, painoa on reilu 11 kg ja pituutta 86 cm. Torstaina olikin sitten kummankin lääkärintarkastukset ja kävi ilmi, että poikanen painaa 8 kg ja on 66 cm pitkä. Mitenköhän käy ajatukseni siitä, että poika saa tyttösen ulkoiluvaatteet... Molemmat menevät hienosti omia kasvukäyriään pitkin eikä muitakaan huolia ole. Pojalle on annettu parin viikon ajan vähäsen kiinteitä ruokia ja heti hävisi 1-2 yöheräämistä. Ihanaa! Enää herätään 2 kertaa yöllä, joskus kolmas ruoka otetaan ennen kuin ehdimme itse edes unille. Nyt on kokeiltu uutta taktiikkaa ja iltaruokana on peruna- tai porkkanasosetta ja perunaporkkana-velli päälle. Kuukauden päästä syödäänkin sitten jo puuroa ja lihaa.

Poika oppi tällä viikolla kääntymään selältä mahalleen. Aikamoista ähellystä ensimmäiset kerrat oli, mutta illalla jo kääntyminen sujui ilman äänitehosteita. Nyrkkiä jyystetään kovaan ääneen, ehkä siellä jo ensimmäiset hampaat kutkuttavat ikeniä. Tyttönen puhuu yhä useammin kolmen sanan lauseita. Eniten toistettava on "Äiti nostaa pois". Aamulla kuului "Lisää juguttia Hiltalle". Pöydälle ja potalle sekoittuu vielä aika usein, samoin keksi ja tissi. Mistä ihmeestä se mahtaa tulla, että keski muuttuu tytön suussa tissiksi. Kun sen korjaa, niin sitten sanotaan keksi, ilman k-kirjainta. Se on sellainen sana, etten osaa sitä edes kirjoittaa :). Jos sanoo, että Mitä se Hilda nyt on keksinyt, niin lauseesta ymmärretään kyllä sana keski, mutta ei mitään muuta. Kaupassa on muutaman kerran hoettu rattaista tissi, tissi, kun kävellään keksihyllyn ohi... Hauskasti sanotaan myös maitOO, juustOO, Hiltalle, potale, patilli, mutta myös kiitos kuuluu hienosti sanavarastoon. Paljon tyttö toistaa ja opettelee sanoja. Viikossa tulee useita uusia sanoja, eikä sitä aina edes ensin hoksaa, että tuossahan tuli uusi sana, kun ei meinaa heti ymmärtää. Ympärilleen pitää koko ajan katsoa, kun puhutaan, jotta ymmärtäisi.

Tänään oli viimeinen perheuinti. Seuraavan kerran päästään elokuussa altaaseen kesätauon jälkeen. Paikalla oli meidän lisäksi yksi perhe, joten saatiin hyvää opastusta ja lisäkäsiä tyttösen uintitreeniin. Tyttönen saatiin kuin saatiinkin laskemaan liukumäkeä altaaseen. Vähän tarvittiin suostuttelua, maanittelua ja lopulta annettiin vain vauhtia, jotta saadaan ensimmäinen kokemus. Sitten mentiinkin vähän vähemmän vastahankaisesti ja neljäs kerta sujui jo aika hyvin. Hymy levisi naamalle, kun pääsi isin syliin. Hauskaa se oli, mutta ilman tuupaamista ei sitäkään olisi suostuttu kokeilemaan. Poika pääsi tekemään ensimmäisen pintasukelluksen. Siinä on kyllä hyvin rauhallinen uimari. Ainakin toistaiseksi. Kesällä pitää käydä uimassa, jotta taidot eivät unohdu. Merivedessä ei kaikkea voi ihan treenailla.

Kuvia lupailin aikaisemmassa kirjoituksessa. Laitan niitä tähän perään muutamia.

Ensimmäinen ahven

Aarteet: ämpäri ja kastelukannu

Sisko ja veli

Tattu, tattu

Liikkumaan

Nyt se pikkuinen poika kääntyy jo itsekseen vatsalleen. Kohta se mennä viipottaa isosiskon perässä...

Äitienpäivä

Oltiin koko porukalla äitienpäiväviikonloppu Reposaaressa. Jotta autossa oli varmasti tarpeeksi hyvää tunnelmaa, tyttösen kummitäti lähti myös mukaan. Tyttösen suosikkitätäti Titu. Kaikki mahtui mukaan, kun rattaita ei tarvinnut ottaa kyytiin. Sen sijaan meinasi unohtua sitteri ja eväskassi kotiin, mutta onneksi nekin saatiin kyytiin. Etupenkin miespuolisilla matkustajilla oli hyvin tilaa ja takapenkilläkin tyttösellä oli tarpeeksi tilaa, mutta meillä muilla takapenkin matkustajilla oli hieman puutumisia havaittavissa jaloissa. Onneksi oli jo kesänopeusrajoitukset, niin matka sujui joutuisasti. Poitsu nukkui jälleen lähdes tulkoon koko matkan ja tyttönenkin otti torkut. Tosin tyttö on jo niin kokenut automatkustaja, ettei pitkätkään matkat enää hetkauta, kun on tekemistä ja rusinoita ja maitoa mukana. Eikä aurinko paista silmään.

Ilmat suositavat niin pihalla leikkiviä kuin kalastajiakin. Verkoilla saatu kalasaalis oli huikea! Verkkoja laskettiin yli 300 metriä ja syötäviä kaloja tuli yli 60, joista isoin oli 6kg hauki. Kuvia tulee toiseen kirjoitukseen, kun ne ovat kummitädin kameralla, mutta siellä on oiva kuva tyttösestä ja tuosta isosta hauesta. Kummallakin oli pituutta saman verran :). Tyttösen ilme oli hieman kauhistunut, mutta ihmekös tuo. Seuraavaksi kokeileva keittiö tutustuu kalapihvien tai kalapullien tekoon.

Pihalla leikkivillä oli mainiot oltavat, kun oli uusi tuffan tekemä hiekkalaatikko. Siihen saatiin hiekkaa lapion ja ämpärin avulla rantavedestä ja hiekkakakut onnistuivat. Tyttösen ilme suorastaan kirkastui, kun tuffa oli ostanut hiekkalaatikkosetin. Ämpäri on sana, joka on opittu kevään myötä. Samoin kakkukakku, eli lorun "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" on lyhentynyt muotoon kakkukakku. Hiekkalaatikkosetissä oli mukana pieni kastelukannu, josta tuli lähes yhtä suosittu kuin ämpäristä. Sillä kasteltiin tunnollisesti lähialueen kasvit, kivetys sekä omat hihat. Pitää ostaa puutarhapalstallekin oma pieni kastelukannu, jotta voi osallistua tulevien perunoiden ja muiden istutusten kasteluun.

Reposaaressa majoitumme kaikki samaan huoneeseen ja se sujui yllättävän hyvin. Tyttönen on niin tottunut nukkumaan yksin, mutta hyvin se sujui näinkin. Kunnon ulkoilut ja sauna illan päälle, niin lapset nukahtivat helposti. Yhtä iltaa lukuunottamatta... Mutta pitäähän sitä yksi poikkeus mahtua mukaan. Ja tuon vaikeahkon illan aikana poika nukkui kuin tukki vaikka tyttö kukkui ja lauleskeli ja metelöi omassa sängyssään. Hyvät unenlahjat, puolin ja toisin, ja hyvä niin.

Poika sai ensimmäisen kerran maistaa perunaa ja banaania. Ilme oli tutkaileva ja ihmettelevä, mutta hyvin maistui. Vähitellen siirrytään kiinteään ruokaan, kun tuota maitoa menee paljon, niin päivällä kuin yölläkin, että jotan kiinteämpää pitää saada.

Ja löytyihän se keinukin Reposaaresta. Siihen mahduttiin kaikki keinumaan ja sehän riitti. Hiekkalaatikko, keinu ja juokseminen, siinäpä ne tärkeimmät. Ja kerättiin ensimmäinen kukkakimppu pieneen nyrkkiin, tutustuttiin muurahaispesään ja lintuihin. Meri ei vielä niin kiinnostanut, mutta kunhan kesä tulee, niin varmasti sielläkin kahlaillaan.

Ja äitienpäiväkukat sain jo etukäteen keskiviikkona. Päiväkodissa askarrellut.

Sisaruinti

Tänään se alkoi, sisaruinti. Koko perhe käydään lauantaisin illalla uimassa samassa uimahallissa, missä tyttösen uinnit viime vuoden helmikuussa alkoivat.

Työnjako oli selkeä: tyttönen menee isän kanssa pukuhuoneeseen ja poika tulee minun kanssani. Reilussa 10 minuutissa oltiin jo kaikki altaan reunalla odottamassa vuoroa. Vähän jännitti, mahtuuko pojalle koon 80 uimapuku, mutta hyvin se mahtui. Ei ehkä mahdu enää syksyllä, mutta kesä pärjätään ainakin. Tyttöselle ostin nettikaupasta Englannista asti uimapuvun, kun lahkeellisia uimapukuja löytyy kaupoista todella vähän. Onneksi löytyi ihana uikkari, jota ostin heti isomman koon odottamaan syksyä.

Enpä olisi uskonut, että poika ottaisi niin rauhallisesti koko uimahallireissun. Pukuhuoneessa olla köllötteli, suihkussa vähän nyrpisti nenää, kun yritin laittaa uimavaippaa ja uimapukua päälle. Altaaseen kun päästiin, niin silmät olivat apposen auki ja koko ajan tarkkailtiin, mitä muualla tapahtuu. Ryhmä oli mukavan pieni, meidän lisäksi vain yksi perhe ja yksi perhe puuttui. Eli kolme perhettä = kuusi lasta. On ainakin tilaa uida ja kahdella ohjaajalla on hyvin aikaa opastaa ja näyttää uusia temppuja.

Tyttösen uimataidot olivat kehittyneet paljon sitten viime näkemän! Olen ollut poissa reilun kolme kuukautta uima-altaasta ja kehitystä on tapahtunut aivan huimasti! Oli hauska seurata, miten tyttönen räpylöillä ja kellukkeilla liikkuin sujuvasti pitkin uima-allasta ja nautti olostaan. Ja kun räpylät otti pois, niin pysyi kellukkeiden kanssa hyvin pinnalla. Jopa sen verran osasi ottaa jo rennosti (tai paremminkin rauhallisesti), että suostui hetken jopa kellumaan selällään. Ja omaa tahtoa alkaa löytyä myös uima-altaassa. "Hildalle" kuuluu myös siellä.

Kotiin saatiin iloisia mutta väsyneitä uimareita. Meidän vuoro päättyy klo 19, joten kotiin kun päästään, niin iltapala heti pöytään ja sitten yöpuku, pesupuuhat ja nukkumaan. Sänkyyn simahtivat ilman sen suurempia suostutteluita. Valoisat illat auttavat siinä, että takapenkille ei nukahdeta (poika nyt on oma lukunsa vielä. Hän nukahtaa, kun auto liikahtaa), mutta syksyn tullessa voi olla jo vaikeaa pitää uimarit hereillä kotiin asti...

Nyt on sitten ensimmäinen koko perheen harrastus aloitettu.

Ja eilen käytiin ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla tyttösen kanssa tekemässä hiekkakakkuja. Kuva siitä myöhemmin, mutta pitää heti kertoa, että salamanäppi onnistui laittamaan lapiollisen hiekkaa suuhunsa. Ilme oli aika hämmästynyt :).

Vappu

Tämä on ensimmäinen vappu, josta tyttönenkin jotain tietää. Ainakin sanat sima ja vappu on opittu. Käytiin ostamassa ensimmäinen vappupallo Espan puistosta kummitädin- ja sedän kanssa. Tarkan harkinnan jälkeen päädyttiin tähän. "Hildalle" on sana, mitä kuullaa nyt hyvin, hyvin usein ja pallonkin kohdalla alkoi toisto heti, kun se saatiin kiinni fiisiin. Sen verran oli raskas reissu, että bussissa uni maittoi - ja pikkuveli ei tiennyt reissusta mitään, kun nukkui mennen tullen koko matkan.


 Sain kuin sainkin jengipipot valmiiksi, mutta niistä ei ole vielä kunnon kuvaa. Tupsuntekoväline oli mitä mahtavin apuväline! Nyt tuli tiiviit ja jämtit tupsut pipoihin. Oma ylioppilaslakkini sen sijaan on jossain jemma-nimisessä paikassa, koska en sitä nopealla silmäyksellä mistään löytänyt. Olisi ollut kiva laittaa se päähän, kun mentiin ensimmäistä vappua viettämään kaupunkiin. Ensi kerralla sitten...

Ja jos en ole aikaisemmin hehkuttanut näitä meidän rattaita, niin teenpä sen nyt: ne ovat mahtavat ja näppärät! Eivät mitkään ihan pienet, mutta helpot liikuttaa ja molemmilla on mukavat oltavat. Saahan sitä koko painolla nojata aisaan, jos pitää etupyörät saada ylös ja ei niitä kukaan jaksa junaan nostaa, joten liikumme bussilla tai matalalattiajunilla. Bussissakin on haastetta, jos joudutaan jäämään käytävälle poikittain, koska ohi ei meinaa enää päästä. Nämä ovat kuitenkin pikkumurheita sen rinnalla, että on mukava lähteä ulos koko porukan kanssa.

Tein ensimmäistä kertaa myös simaa. Hieman olin skeptinen sen suhteen, mitä siitä tulee, mutta hyvin on maistunut. Ehkä hiivaa olisi saanut olla pikkaisen enemmän, koska kuplien määrä jäi aika vähäiseksi. Mutta rusinat sentään kelluivat. Tänä vappuna on keskusteltu siitä, että mistä niitä kelluvia rusinoista saa oikein ostaa :). Tässä kuva simatytöstä ja tippaleivän jäänteistä.





Sain kuin sainkin pojasta hymykuvan :)