Kierivä papupata

Perjantaista lähtien meillä on kääntyilty. Tänään sitten kierittiin. Pistin tyttösen leikkimatolle ja menin tekemään itselleni voileipää keittiöön. Kun tulin hetken päästä takaisin, tyttönen löytyi keskeltä lattiaa. Ilme oli hieman hämmästynyt, kun pehmoinen matto oli muuttunut parkettilattiaksi. Siihen joutuakseen on joutunut kääntymään kahdesti. Enää ei matolla viihdytä selällään vaan koko ajan ollaan kääntymässä ähinän ja puhinan kera. Ja jos se ei riitä, niin sitten vähän komennetaan kovaäänisemmin. Eikä se nyrkkikään ole koko aikaa enää kääntymisen hidasteena, mutta nopeasti sen jälkeen se löytää tiensä suuhun. Jos ei muuten meinaa kääntyä, niin sitten yritetään ottaa jostain kiinni ja kiskoa itsensä mahalleen.

Puhetta riittää kaikille kuuntelijoille. Ilmeiden ja äänen vaihtelu on hauskaa seurattavaa. Voisi melkein sanoa, että muutamat lelut ovat jo kuulleet kunniansa. Mutta mikään ei kyllä vie voittoa siltä naurulta, jota hyvin säästeliäästi vielä päästetään ilmoille. Se on niin suloista kihinää, että sitä kuuntelisi mielellään enemmänkin. Ja arvatkaa vain, onko pikkuista kutitettu, jotta naurua tulisi :)

Kerro kerro kuvastin

Peili on aika vänkä juttu. Alkuun se ei kiinnostanut lainkaan, vaikka kuinka yritettiin. Sitten kun kädet löytyivät, niin peilistä oli hauska katsella toisen vauvan käsiä ja naureskella niille. Nyt naurattaa oma kuva. Sille on mukava hymyillä ja tuijotella. Kun katse kohtaa äidin tai isin peilin kautta, niin sitten tuleekin aika totinen naama. Mitäs tuo tuolla tekee kun minä olen tässä? Mutta jos katse suuntautuu takaisin käsiin tai omiin kasvoihin, niin peili on jälleen kiva. Paitsi jos on huono tuuli. Silloin peili aiheuttaa lisää huonotuulisuutta. Mutta kukapa nyt haluaisi itseään katsella peilistä, kun on naama myrtsinä. Hyvillä hetkillä sitä voisi naureskella vaikka kuinka kauan. Ja se hymykuoppa poskessa vain syvenee :)

Kana Kanasessakin on peili, joten sillä onnistuu viihdyttämään pikkuista aika kauan esimerkiksi kokouksissa. Tällä viikolla ollaan oltu tyttösen kanssa kahdessa eri kokouksessa ja voi kuinka nätisti hän olikaan! Yli tunnin jaksaa ihmetellä uusia lamppuja, kasvoja ja tuota lelua, joka on osoittautunut vallan mainioksi hankinnaksi! On helistintä, rapisevia siipiä, roikkuvia jalkoja, värejä ja se peili. Tänäänkin ihan ihmeteltiin, että miten tyttönen viihtyikään niin hyvin. Uni tuli kuin vaivihkaa ja melkein nukahdettiin jo syliinkin. Pari protestia vaatteita pukiessa, mutta kun pääsi vaunuihin, niin uni tuli heti.

Ja olihan meillä toinenkin ihmettelyn aihe tälle päivälle. Tyttönen oppi kääntymään selältä mahalleen! Taisi televisio olla aika hyvä motivaattori :) Kyllästyi selkeästi vääntelemään itseään S-mutkalle lattialla ja sitterissä, jotta näkisi edes vähäsen telkkaria, kun se on ikävästi sijoitettu aina selän taakse. Monta kertaa kääntyilikin mahalleen, useimmiten vielä nyrkki suussa :) Siitä se lähtee. Kohta pitää nostaa tavarat metrin korkeudelle.

Viikonloppureissu

Käytiin viikonloppuna Reposaaressa. Hieman mietitytti, että mitäköhän matkasta tulee, kun ennen reissuun lähtöä tuli nukuttu niin pitkiä päiväunia, ettei ole pitkään aikaan sellaisia meillä nähty. Mutta kun kummitäti lupasi kutitella mahasta koko matka, niin eihän meillä sitten ollut mitään hätää :) Sääennuste oli luvannut perjantaille lumimyräkkää, joten matkustajat varautuivat eväillä. Eväät olivat salmiakkia, suklaata, mandariinejä (joita ei syöty), vettä ja Tuttelia. Pikkutyttö hieman hermoili takapenkillä, mutta kun päästiin moottoritielle maistui jo unikin. Edes pieni viivästys Karkkilan kohdilla ei haitannut unia ja niin sitä päästiinkin ilman pysähdyksiä perille saakka. Mamman ja Tuffan luona olikin niin paljon ihmeteltävää, että uni maistui pitkästä aikaa ihan kunnolla. Eikä sitä luvattua lumimyrksyä onneksi nähty.

Lauantaipäivä sujui rattoisissa merkeissä. Unet maistuivat ihanissa vaunuissa, joita on säästetty monta, monta vuotta. Niissä on edelleen kauniit vaaleanpunavalkoruudulliset lakanat ja tyyny ja peitossa on röyhelöreunat ja pupu-koriste. Harmi, ettei niistä ole nyt kuvaa... Sitterin sai keittiössä hyvin nostettua pöydälle, josta oli mukava katsella tuulessa heiluvia puita ja lintuja. Mitä nyt välillä toisella kädellä huidottiin lelukaarta. Aikuiset sai rauhassa syödä ja rupatella pöydän ääressä, kun pikkuiselle löytyi hyvä paikka tarkkailla tilannetta. Illalla käytiin sitten saunassa. Se ei sujunutkaan ihan niin hyvin kuin jouluna. Kyllä siitä punaiseta punkastakin saadaan kohta enemmän iloa irti, kun voidaan istua. Silloin kun minä ja pikkusiskoni oltiin pieniä, niin punkassa sai olla niin kauan, kunnes pää osui ylälauteilla kattoon. Nyt saunan katto on niin korkealla, että kriteeriä pitää jollain tavalla muuttaa. Muuten punkassa saa köllötellä ties kuinka kauan.

Kummitäti- ja setä leikitti ja laulatti tyttöstä. Rupateltavaa taisi olla puolin ja toisin. Ja voi kun sitä olisi päästy itse liikkumaan, niin johan olisi ollut tutkimusmatkailijalla mahtavat tutkimuskohteet! Kesällä sitten. Usko on kova, että silloin jo vähän liikuttaisiin eteen tai taakse. Vähitellen alkaa kädet ottaa kiinni tavaroista, mutta edelleen mukavinta on pitää peukalo tiukasti nyrkissä ja nyrkki lähellä suuta.

Ja vihdoin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli pitkästä aikaa kahdeksan tunnin unipätkä! Sitä on odotettu jo viikon verran. Meri-ilmastolla on uskomaton vaikutus :) Ja hyvällä seuralla.

Kotimatka sunnuntaina alkoi hyvin. Uni maittoi eikä edes huoltoasemalla olisi haluttu herätä syömään. Sitten pitikin vähän keksiä viihdykettä, jotta uni tuli uudelleen autossa. Ja kas kummaa, Ässä-tuttikin maistui! Sen avulla saatiin pian uudestaan unen päästä kiinni ja sitä riittikin sitten Mannerheimintielle asti. Sunnuntaina päästiin sitten siihen lumimyrskyynkin, mutta se alkoi onneksi vasta loppumatkasta. Ja sitä lunta olikin tullut sitten ihan mukavasti.

Olihan sitä kiva tulla kotiin, kun täällä odotti touhumatto ja lelukaari ja siinä roikkuvat kaverit. Niiden kanssa oli hyvä vaihtaa kuulumiset ennen yöunia. Ja pitkistä päiväunista huolimatta uni maistui taas hyvin. Ja meidän tyttö on kyllä ihan automatkailija, kun uni maistuu autossa niin hyvin. Tämän reissun perusteella sitä voi hyvillä mielin suunnitella taas seuraavaa automatkaa.

Uneton Perkkaalla

Kolme yötä meni mahavaivojen kanssa. Herättiin tunnin tai kahden tunnin välein. Tyttönen oli kiukkuisempi, mitä useamman kerran joutui heräämään, mutta aamulla sitten taas hyväntuulinen, kunnes illalla jälleen kärttyinen. Onneksi viime yö meni jo paljon paremmin ja herättiin vain kahdesti. Kolmesti jos klo 6.30 lasketaan vielä yöksi. Minä melkein lasken yöksi kaikki ennen klo 7 tapahtuvat heräämiset. Isäkään ei enää tarvitse herätyskelloa aamuisin, kun tyttönen herättää tarpeeksi ajoissa töihin lähtijätkin :)

Veikkaan, että osa huonosti nukutuista pätkistä johtui myös uudesta sängystä. Totuttelu jatkuu. Usein riittää 10-15 minuutin nukuttaminen. Jos siinä ajassa ei nukahda, jätän hetkeksi ihmettelemään itsekseen kattoa ja tulen tarvittaessa muutaman minuutin päästä uudelleen. Joskus tyttönen on nukahtanut itse, joskus tarvitsee vielä vähän apua nukahtamisessa. Vaunuihin nukuttaminen oli paljon helpompaa, mutta pitäähän sitä omaan sänkyyn oppia nukahtamaan.

Tänään mennään pitkästä aikaa ulkoilemaan kahdestaan. Ensin pätkä rintarepussa ja pikavisiitti lähikauppaan. Sitten yritän vielä nukuttaa vaunuihin ja käydä lyhyellä kävelyllä. Huomenna onkin vuorossa automatka Länsi-Suomeen. Kanssamatkustajille on varattu korvatulpat mukaan.

Keinutassut

Sunnuntaina ostettiin pinnasänky. Aika hyvin se mahtui makuuhuoneeseen etenkin, kun vaunut saatiin siirrettyä takaisin olohuoneen puolelle. Ensimmäiset päiväunetkin maittoivat hyvin. Ehkä osasyynä oli iloinen vauvauinti ja shoppailureissu Ikeaan.

Näin keinutassut ensimmäistä kertaa netissä, kun etsin jotain vauvantarviketta. Ajattelin silloin, että taas yksi mainio tapa rahastaa vanhempia! Mutta sitten kävi niin, että meidän vaunut meni rikki ja jouduttiin menemään vaunuliikkeeseen niitä korjauttamaan ja siellä näin keinutassut ensimmäistä kertaa livenä pinnasänkyyn kiinitettynä. Ja heti silloin päätin, että kun meille tulee pinnasänky, niin samalla tulee keinutassut. Muuten siirtyminen vaunuista pinnasänkyyn ei suju. Tältä ne siis näyttää. Neljä muovista kuppia, joiden sisällä on jouset. Ne vain ruuvilla kiinni pinnasängyn jalkoihin ja niin saatiin keinu. Sänkyä saa heilutettua juuri sen verran, että nukahtaminen helpottuu. Uskon, että näiden avulla päästään kohta kokonaan heiluttamisesta eroon. Yllättävän helposti uni on tullut pinnasängyssä. Reunoille piti vain laittaa pari tyynyä, kun tyttönen näytti niin pieneltä isossa sängyssä. Vielä pitäisi laittaa päätyyn pehmuste, koska jollain ihmeen tavalla pikkuinen möngertää sängyssä ja saa päänsä laitaan kiinni. Ja siitäkös tulee huuto.

Kitinää on ollut muutenkin ilmassa, kun rota-rokote aiheutti sittenkin vatsanväänteitä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä herättiin tunnin välein vatsakipuihin, viime yönä kahden tunnin välein. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Eilen myös käännyttiin puuhamatolla vatsaltaan selälleen. Olisikohan ollut nyt neljäs tai viides kerta kun niin tapahtuu. Ihmettelin, kun tuhina ja ähinä loppui yhtäkkiä ja tyttönen löytyikin selältään ihmettelmästä maailmaa. Ilme oli hieman hölmistyneen näköinen.

Tänään pitää käydä ostamassa uusia yöpukuja. Pituutta on tullut lisää ja yöpuvut ovat käymässä liian pieniksi. Eilen käytiin Soukassa lankakaupassa ja taidettiin järkyttää ostarin rauhallista idylliä raivokkaalla huudolla, kun kyllästyttiin jälleen kerran olemaan kaupassa. Yritin kyllä olla nopea, mutta kaupan järjestystä oli muutettu sitten viime käynnin. Kiukku päättyi heti, kun auto lähti liikkeelle. Paikallaanolo ei sovi meidän tyttöselle. Se on jo huomattu :)

Sivuvaikutuksia

Eilen oli jälleen neuvola. Tällä kertaa saatiin rokotuksia piikillä. Kerran aikaisemmin ollaan saatu rota-rokotus, mutta se annetaankin suuhun. Eilen saatiin toinen annos rotaa ja kaksi piikkiä, kumpaankin reiteen yksi. Etukäteissuunnittelulla selvittiin tästäkin neuvolasta hyvin.

Tyttö kasvaa huimaa vauhtia. Paino on jo yli kuusi kiloa ja pituuttakin melkein 62 cm. Ensimmäiset vaatteet ovat käyneet auttamattomasti liian pieniksi ja äidin hauis kasvaa. Neuvolan seinällä oli kaikkia kivoja värikkäitä kuvia, joten rota-rokote meni helposti suuhun, ensimmäinen piikkikin saatiin melkein huomaamattomasti isän harhautusleikkien avulla laitettua. Muutama protestiääni tuli, mutta koko homma unohtui aika pian. Kunnes taas hämättiin keltaisella helistimellä. Nyt oli jo pieni epäillys silmässä, kun väännettiin outoon asentoon jälleen äidin sylissä. Toisen piikin jälkeen tulikin jo vähän enemmän itkua, mutta sekin loppui nopeasti. Ja sitten taas kiinnostikin seinillä olevat värikkäät kuvat. Saatiin sellaiset samanlaiset kuvat kotiin vietäväksi. Ja äitikin sai kehuja, kun pysti pitämään tyttösen jalkaa niin jämäkästi paikoillaan, että rokoteet saatiin kerralla annettua :)

Sitten jäätiinkin odottamaan sivuvaikutuksia. Ensimmäinen rota-rokote aiheutti mahakipuja, mutta nyt ei näyttäisi olevan niitäkään. Tähän hetkeen mennessä ei ole onneksi ollut muuta kuin uneliaisuutta ja pientä heräilykiukkua. Yö nukuttiin hienosti. Aamulla saatiinkin heräillä ihan rauhassa, kun me tytöt vallattiin koko iso sänky. Oltiin ihan äksänä peittojen alla ja tyynyjen ympäröiminä. Siitä olikin sitten helppo nousta ylös syömään ja kohta olikin jo ensimmäisten päiväunien aika. Sitteriin ostettu lelukaari alkaa vähitellen myös kiinnostaa. Mutta edelleen kaikista mieluisinta on katsella ihmisten kasvoja, kukkia ja valoja. Ja jos jostain vielä saisi sitterin eteen peilin, niin siinä taitaisi olla kaikki, mitä tällä hetkellä leikkeihin tarvitaan.

Huomenna suunnataan pinnasänkyostoksille vauvauinnin jälkeen. Ja Ikeaan kun mennään, niin sitä varmaan maistetaan myös lihapullia (isä) ja Daim-kakkua (äiti).

Meriseikkailu

Käytiin päivä Tukholmassa risteilyllä. Hieman päässä vielä keinuttaa, kun istuu paikoillaan, mutta pikkuinen viihtyi ja nukkui hyvin. Paljon oli taas ihmeteltävää ja katseltavaa, että taisi loppumatkasta pää olla jo aika täynnä valoja ja ihmisiä. Tyttösen mielestä parasta oli varmaan aulan katto, joka oli kokonaan peiliä, keinuva laiva sekä joka pään liikautuksella avautuva uusi ja ihmeellinen näkymä.

Matkaan kun lähdetään, niin pitää olla aika paljon kaikkea mukana. Onnistuneen matkan elementtejä ovat riittävä määrä Tuttelia, oma peitto, vaippoja, Tuttelia ja vaihtovaatteet. Kana Kananen viihdytti silloin, kun ei vielä väsyttänyt ja rattaisiin kiinnitettävä turvakaukalo takasi hyvät näkymät, kun siinä malttoi istua. Ja mukaan kannattaa aina ottaa pari tätiä, jotka haluavat pitää pikkuista tyttöä sylissä ja antaa vähän vaihtelua vanhempien jo tutuksi tulleelle sylille. Ja serkkujen iloiset ilmeet on myös mukavaa katseltavaa. Mutta ehkä kaikista paras (minun mielestäni) mukaan otettu juttu oli rintareppu! Siinä viihtyi koko kävelymatkan satamasta NK-tavaratalolle (eli nukkui koko matkan) ja paluumatkallakin siinä otettiin torkut, kun vaunuissa ei enää viihdytty. Sen innoittama ostinkin rintareppuun sopivan fleece-suojuksen, kun sellaisiakin NK:lla myytiin, niin ei tarvitse enää yrittää mahduttaa tyttöä oman takin sisään. Ja matkaan tarttui myös lelukaari sitteriin. Varsin onnistunut päivä Tukholmassa, vaikka tapani mukaan hermoilin sitä jo viikkoja etukäteen :) Ei kuitenkaan nähty kuningasta, vaikka kuinka yritettiin pälyillä linnan portista sisään.

Pikkuiset lapset viihdytti kanssamatkustajia iloisuudellaan. Ja olihan ne niin suloisia ja innoissaan. Mutta tuli niitäkin hetkiä, kun ei enää olisi jaksettu. Silloin kyllä löytyy neuvojia joka nurkan takaa. Ja pääajatus aina on, että meillä on matkassa vauva, jolle ei anneta ruokaa. (Varmaan muistatte, ettei meidän pikkuneiti viihdy vaunuissa lainkaan). NK:n hississä keski-ikäinen mies kysyi, että nälkäkö sillä on, kun noin huutaa. Illallisella monta keski-ikäistä miestä tuli neuvomaan, että kannattaisi syöttää. Tai antaa tutti. Ja kun odotettiin laivasta pois pääsyä Helsingissä, niin taas oltiin neuvomassa, että ruokaa kannattaa antaa. Raitiovaunussa keski-ikäinen mies jo kyseli kanssamatkustajilta, että eikö kenelläkään olisi antaa huutavalle vauvalle tuttia. Mutta kun meidän pikkuinen haluaisi vain nukkua liikkuvissa vaunuissa. Jossain kohtaa sitä ei vaan enää jaksa vastata niihin vihjailuihin ruoan antamisesta ja tulipa sitä sille raitiovaunuissa tuttia kaipaavalle miehellekin jo tiuskaistua takaisin, kun luuli tietävänsä taas paljon paremmin. Heti kun päästiin liikkeelle, niin uni tuli silmään, mutta muistettiin kuitenkin hississä ilmoittaa naapureille, että ollaan tultu kotiin. Enpä tiedä kumpi oli väsyneempi kotiin päästyä tyttönen vai minä. Toinen meistä on päiväunilla, joten kaippa se pikkuinen kuitenkin oli :)

Etukäteishermoiluista huolimatta matka oli onnistunut ja kun pakkanenkaan ei enää kiusannut, niin ei tarvinnut koko aikaa olla laivassakaan. Ehkä kuitenkin seuraavaa laivamatkaa saadaan hetki odotella.

ps. blogin kommentointi onnistuu nyt ilman kirjaantumista. Sellainenkin asetus löytyi, kun tutkin ohjemaa vähän tarkemmin. Mutta nyt taisi päiväunet päättyä, 1h 15 min eli aikas väsynyt matkaaja saapui kotiin.

Vauvauintia

Sunnuntaina oli ensimmäinen vauvauinti. Vanhempia jännitti varmasti enemmän kuin tyttöä. Pienellä etukäteissuunnittelulla ja aikataulutuksella matkanteko uimahalliin sujui mallikkaasti (29-asteen pakkasesta huolimatta) ja kohta olikin ensimmäistä kertaa uimapuku päällä. Punaisessa uimapuvussa on takapuolen päällä röyhelö. Vielä se oli vähän liian iso, joten lahkeita jouduttiin vähän kaventamaan, vaikka reisiin onkin tullut jo suloiset pikkumakkarat :) Uimapuvun kanssa täytyy pitää uimavaippaa ja siinä on söpöjä pieniä sydämiä. Altaan reunalla tyttönen katseli maailmaa turvakaukalon suojista sormet suussa eikä ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä. Ja sitten oltiinkin ensimmäistä kertaa uima-altaassa.

Alkuun oli piirileikki ja sitten tutustuttiin uintiotteisiin. Sen jälkeen uitiin puolisen tuntia erittäin tyytyväisen näköisenä ympäristöä tiiviisti tutkien. Vanhemmat eivät taineet saada yhtään silmäystä koko uinnin aikana, kun kaikki muu oli niin paljon kiinnostavampaa. Loppuvaiheessa alkoi tulla jo puhettakin. Uinti päättyi jälleen piirileikkiin ja sitten lähdettiinkin jo kohti pukuhuoneita. Ja tuntui kuin tyttö olisi painanut norsun verran kun noustiin altaasta ylös :)

Ja kyllä ruoka maistui uinnin jälkeen ja uni tuli heti, kun lähdettiin kohti autoa. Seuraavat päiväunetkin maittoivat yli kahden tunnin verran. Sitten jaksettiinkin odotella illalla ennakkoäänten tuloksia ja mentiin nukkumaan vähän tavallista myöhemmin. Uimapuku ja pyyhe odottavat jo ensiviikon sunnuntaita.

http://www.pikkudelfiinit.fi/

Yhdeksän tuntia

Meillä nukuttiin viime yönä yhdeksän tuntia putkeen! Se oli uusi ennätys. Ja heräämisen jälkeenkin nukuttiin vielä kolme tuntia. Sitten kello olikin jo varttia yli kahdeksan ja oli hyvä aika herätä uuteen päivään. Yleensä pisin nukkumisjakso on viisi-kuusi tuntia, joten tämä oli iso poikkeus. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Ja pääasia on, että yöunet ovat kunnollisia.

Pitkäjänteinen nukuttamisprojekti alkaa tuottaa siis tuloksia :)

Vaunuseikkailuja

Aina kun poistutaan kotoa, alkaa seikkailu. Yleensä vielä aika kovaääninen. Koko talo tietää, että pikkuinen on lähdössä ulos. Ja samoin tiedetään, kun ollaan tulossa takaisin kotiin.

Vaunuissa on jokin juttu ja niissä ei viihdytä lainkaan. Huuto alkaa heti, kun pistetään makaamaan vaunuihin. Ja se päättyy, kun nukahdetaan. Valveilla huuto jatkuu ja jatkuu. Pisin yhtäjaksoinen huuto vaunuissa on kestänyt 45 minuuttia. Oltiin ulkoilemassa ja puolessa välissä matkaa pikkuinen heräsi ja kotimatka kesti sen 45 minuuttia. Silloin päätin, että ulos mennään vain kun on ehdottoman pakko.

No sellainen pakkotilanne oli tiistaina, kun piti poistua asuntonäytön tieltä. Ulkona oli niin  paljon pakkasta, joten päätin, että mennään autolla Selloon ja pyöritään siellä reilu puoli tuntia. Tyttö turvakaukaloon ja kaukalo kiinni rattaisiin ja ei kun autolle. Ja ei pihadustakaan! Autossa tuli pari protestiääntä, mutta nekin loppui heti, kun auto lähti liikkeelle. Ja kaupassa ei pienintäkään ääntä. Silmät oli kuin lautaset, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea. Uskallettiin käydä jopa kirjastossa! Ruokakaupassa väsymys sitten iski ja koko kotimatka nukutiin nätisti. Kun nenä joutui ulkoilman kanssa tekemisiin, siitä tuli heti punainen ja suu meni tiukasti suppuun. Ja sieltä tuli kuplia :)

Tämän seikkailun johdosta olen tullut siihen lopputulokseen, että vaunut eivät ole mieluisa paikka, kun sieltä ei näe mitään. Jospa meidänkin reviiri kasvaisi ulko-ovea pidemmälle tytön kasvaessa ja kun päästään siirtymään rattaisiin. Sitä odotellessa! Mutta tätä lopputulosta ei kuitenkaan tue se tosiasia, että päiväunet ja yöunet nukutaan vaunuissa ilman suuria kitinöitä. Eli onko syy sittenkin vaunuissa oleva makuupussi? Tiedä häntä, mutta kevättä odotellaan jo kovasti!

Talvisen ilman innoittamana tein vaunuihin kädenlämmittimen. Ehkä me kuitenkin uskalletaan vielä vaunuissakin ulos, kun kevääseen näyttää olevan aika pitkä matka.

Kun mikään ei kelpaa

Meillä ei syödä tuttia. Ei sitten millään. Monta erilaista on yritetty, väriä, muotoa ja kokoa. Mutta ei niin ei.

Jossain äitioppaassa sanottiin, että älä ota tuttia mukaan sairaalaan, vauvat eivät sitä tarvitse. Mutta missään ei lukenut, että vauvat ei osaa kotonakaan sitä sitten syödä. Yritin kastaa maitoonkin, mutta ei sekään auttanut. Sokeria en sentään kokeillut, vaikka joku ehdotti sitäkin :) Eipä sitä osattu enää kaivatakaan, kun nukkumisesta tuli muutenkin hetkeksi hankalaa.

Mutta nyt tutille olisi kyllä käyttöä. Sormet ovat rannetta myöden suussa ja se jos jokin häiritsee nukahtamista. Käsien piilottaminen peiton alle onnistuu joskus, mutta joskus siitä nousee kamala meteli. Ostin Uniliinan, johon pikkuinen kääritään kuin kapaloon. Meni 15 sekunttia, niin kapalosta oli vapauduttu huudon kera. Eipä kokeiltu sitä enää toisten. Jos saat ujutettua tutin suuhun, niin se työnnetään moittivan katseen kera pois suusta. Joten meillä syödään sormia. Ja rannetta. Maiskutuksen kera.

Ja kuinka usein sitä saakaan leikata kynsiä! Joka toinen päivä. Miten ne voikaan kasvaa niin nopeasti? Onneksi sormet ovat vähän isommat, kun ikääkin karttuu, mutta on se silti aikamoinen taidonnäyte, että saa pikkaisen napsastua kynnen kärjestä. Onneksi varpaankynnet eivät kasva yhtä nopeasti, koska pikkuvarvas on vielä niin olematon, että sen kynnelle en tohdi edes saksia näyttää.

Jospa suuhun kohta eksyisi jo lelut, tai varpaat.

Ja mistä tulee kuiskauksia olohuoneeseen? No siitä tietenkin, että muita juttuja tehdään hiljaisuudessa olohuoneessa, kun pikkuinen nukkuu :)