Tänään käytiin ostamassa Stokken syöttötuoli ja hyppykeinu. Tuo jälkimmäinen näyttää jakavan mielipiteitä rajusti, kun googlasin hyppykeinun toissa päivänä. Meidän tyttö seisoo niin tukevasti koko jalkapohjalla, joten varpustamista ei tarvitse pelätä. Ja muutenkin viihtyy hyvin seisoma-asennossa, joten ensimmäinen kerta kiikussa oli yhtä iloa ja hymyä. Kasvoista näki, että onpa kivaa, kun saa ihan itse kääntyä jalkoja liikuttamalla. hyppelyä ei vielä ensimmäisellä kerralla nähty.
Ensimmäinen ruokailuhetki syöttötuolissa oli myös näkemisen arvoinen. Ihan ihmeissään istui omassa tuolissa pöydän ääressä. Ei tarvinnut enää kurkistella sitteristä, vaikka täällä Reposaaressa sitteristä on parhaat ruokailunäkymät. Keittiön pöydältä näkee niin puut, linnut, nurmikon, meren ja tuulimyllyt. Siinä riittää viihdykettä kerrakseen. Ehkäpä oma tuoli tuo erilaiset ja mielenkiintoiset näkymät. Ainakin on lähempänä pöydällä luettavia lehtiä. Ne on kiva rypistää ja laittaa suuhun.
Ja se ensimmäinen hammas näkyy jo tosi kauniisti. Purulelut kelpaa ja muiden sormia on kivempi syödä nyt kuin omia. Tekee aika kipeää, kun pikkuhampaalla puree. Kukapa sitä omaa sormea haluaisikaan purra...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti