Peili on aika vänkä juttu. Alkuun se ei kiinnostanut lainkaan, vaikka kuinka yritettiin. Sitten kun kädet löytyivät, niin peilistä oli hauska katsella toisen vauvan käsiä ja naureskella niille. Nyt naurattaa oma kuva. Sille on mukava hymyillä ja tuijotella. Kun katse kohtaa äidin tai isin peilin kautta, niin sitten tuleekin aika totinen naama. Mitäs tuo tuolla tekee kun minä olen tässä? Mutta jos katse suuntautuu takaisin käsiin tai omiin kasvoihin, niin peili on jälleen kiva. Paitsi jos on huono tuuli. Silloin peili aiheuttaa lisää huonotuulisuutta. Mutta kukapa nyt haluaisi itseään katsella peilistä, kun on naama myrtsinä. Hyvillä hetkillä sitä voisi naureskella vaikka kuinka kauan. Ja se hymykuoppa poskessa vain syvenee :)
Kana Kanasessakin on peili, joten sillä onnistuu viihdyttämään pikkuista aika kauan esimerkiksi kokouksissa. Tällä viikolla ollaan oltu tyttösen kanssa kahdessa eri kokouksessa ja voi kuinka nätisti hän olikaan! Yli tunnin jaksaa ihmetellä uusia lamppuja, kasvoja ja tuota lelua, joka on osoittautunut vallan mainioksi hankinnaksi! On helistintä, rapisevia siipiä, roikkuvia jalkoja, värejä ja se peili. Tänäänkin ihan ihmeteltiin, että miten tyttönen viihtyikään niin hyvin. Uni tuli kuin vaivihkaa ja melkein nukahdettiin jo syliinkin. Pari protestia vaatteita pukiessa, mutta kun pääsi vaunuihin, niin uni tuli heti.
Ja olihan meillä toinenkin ihmettelyn aihe tälle päivälle. Tyttönen oppi kääntymään selältä mahalleen! Taisi televisio olla aika hyvä motivaattori :) Kyllästyi selkeästi vääntelemään itseään S-mutkalle lattialla ja sitterissä, jotta näkisi edes vähäsen telkkaria, kun se on ikävästi sijoitettu aina selän taakse. Monta kertaa kääntyilikin mahalleen, useimmiten vielä nyrkki suussa :) Siitä se lähtee. Kohta pitää nostaa tavarat metrin korkeudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti