tiistai 27. tammikuuta 2015

Kotiparturi-kampaamo

Tänään oli taas se päivä, kun kylpyhuoneeseen perustettiin parturi-kampaamo. Poika oli saanut synttärilahjaksi hiustenleikkuukoneen sekä kunnolliset sakset. Enää ei tarvitse käyttää keittiöfiskarseja tähän hommaan. Ja kyllä eron huomsi!

Käytössä oli tänään vain sakset, koska en ollut laittanut leikkuukonetta lataukseen tarpeeksi ajoissa. Ensi kerralla sitten niska koneella saksien sijaan. Pojan hiukset napsittiin ensin lyhyeksi ja sitten tyttönen tuli pyytämään samanlaista kampausta kuin sveitsinserkulla. Tarkistin kolmesti ja näytin kahdesti, että sitten lähtee näin paljon hiuksia ja se kuulemma sopi. Nyt on tyttösellä polkkatukka. Ja se on hänen omin sanoin vieläkin liian pitkä. Lupasin leikata vielä lisää, jos on huomenna samaa mieltä.

On se jännä juttu, miten hiusten leikkuu muuttaa ulkonäköä niin paljon. Ja nyt en tarkoita sitä, että homma olisi mennyt vinoon :)


perjantai 23. tammikuuta 2015

Synttärisankari

Meillä on tänään pieni synttärisankari.

Jumpasta lähtiessämme hän vilahti takapenkiltä nopeasti kuskin paikalle istuskelemaan ja ajamaan autoa. Pettymys oli suuri, kun kuuli, että ilman ajokorttia ei autoa saa ajaa. Sekin päivä vielä koittaa.

Onnea 2-vuotiaalle pojalle!

maanantai 19. tammikuuta 2015

Tutkimus siellä ja toinen täällä

Oletteko huomanneet, että melkeinpä joka päivälle löytyy jostain nettilehdestä testi, arvio tai tutkimus, jonka mukaan teemme arkipäivässä asioita täysin väärin? Tälle päivälle osuu silmään Unettomuus lisää lihavuutta - pienten lasten äiti ei halua lukea tällaista ja parisuhdeneuvoja on jokainen lehti pullollaan. Milloin pestään vaatteet liian vähällä pesuaineella, milloin sitä on liikaa, milloin pestään vaatteita liian usein, milloin liian harvoin. Lastenkasvatukseen liittyviä tutkimuksia tuntui tulevan viime vuoden loppupuolella kerta kuukauteen. Tässä ohjeiden ja neuvojen viidakossa ei voi toivoa kuin maalaisjärkeä lukijoille. Ihan oma lukunsa ovat keskustelupalstat, niistä kannattaa noin 99% pysyä kaukana.

Itse olen löytänyt Hesarin kolumnit ja Lujasti lempeä -blogin. Toki luen noita tutkimuksia, mielipiteitä ja arvioitakin. Parhaimpia tuntuvat olevan brittitutkimukset.

Mutta tässä vielä kaikille flunssakauteen sopiva tutkimus: Halaaminen suojaa flunssalta.

****

Tämä oli pakko lisätä vielä jälkikäteen: Tutkimus: Kurvikkaat naiset synnyttävät älykkäitä lapsia. Sarjassa mainiot tutkimukset.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Uusi startti

Uuden vuoden kunniaksihan kuuluu tehdä liuta erilaisia uudistuksia. Mitään erityistä ei luvattu, päätettiin palata vähitellen sille terveellisemmälle tielle. Itse pohdin, miten saan itseni raahattua salille, vaikka sen melkein näkee työhuoneen ikkunasta, ja miten saan itseni pidettyä erossa suklaasta. Totaalikieltäytyjäksi en voi ryhtyä, siitä ei tule muutakuin kammottava kiukku.

Lomalla tutkailin erilaisia vauhdittajia operaatiolle. Päädyin Jawbone-rannekkeeseen. Valinnan vahvistivat huomaamattomuus, yöunen mittaus, askelmittaus sekä näppäräksi käytännössä todettu ruokalaskuri, joka tarvitsee rinnalleen älypuhelimen. Merkkaan päivän mittaan syödyt ruoat ja Jawbone laskee kalorit ja ilmoittaa paljonko on vielä varaa syödä ennen päivän tavoitteen täyttymistä. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, olen pysynyt tavoitteessa! Alkuasetuksiin merkkasin tulevan tavoitepainon ja liikunnan määrä päivässä määrittelee arvion kulutettavista kaloreista. Ruokasuositukset ovat Jenkkiläiset, mutta antavat hyvän suunnan. Paljonko päivän aikana tulee mm. syötyä sokeria, rasvaa, kuitua ja juotua vettä.

Työpäiviksi pitää miettiä välipalat aamulle sekä iltapäivälle. Kun aamupalan syö kuudelta, välipala tarvitaan jo yhdeksältä. Välipaloiksi on muodostunut mandariinit, omenat, turkkilainen jugurtti, hunaja sekä mahdollisimman sokerittomat myslit. Pähkinät tiputin heti pois, nehän sisältää mielettömästi kaloreita (vaikkakin hyviä). Mandariinit jäivät, vaikka ne ovat täynnä sokeria (toki parempaa sokeria kuin suklaa). Valmiit rahkat ovat täynnä sokeria vaikka mainostavat itseään liikkujille sopivaksi. Aamuisin syön maustamattoman kevytrahkan, banaanin ja vähän myslejä, joten päivittäinen rahka-annos on siinä. Nyt maistuu myös päivällinen, kun suklaan määrä on arkipäivistä melkein hävinnyt kokonaan. Haaveilen joka päivä isosta irtokarkkipussista, mutta en ole sellaista voinut ostaa, koska lukemat mittarissa näyttäisivät järkyttäviä. Yksi rivi suklaata ei maistukaan enää niin ihmeelliseltä...

Yöunen mittaus on mainio työkalu. Siitä näkee konkreettisesti, miten tuli yö nukuttua, kauanko meni nukahtamiseen, montako minuuttia olin yöllä hereillä sekä syvän ja kevyen unen määrän. Tavoite on nukkua 7 tuntia yössä, tällä viikolla olen saavuttanut sen kahdesti. Samat yöt nukuttiin ilmaan yöllisiä heräämisiä. Olen ollut sitä mieltä, että nukahdan melkein heti sänkyyn päästyäni. Niin tapahtuukin, keskimäärin nukahdan 11 minuutin kuluessa.

Tavoite on kävellä päivän aikana 10 000 askelta. Tosin tänään totesin, että rattaita työntäessä mittari ei osaa laskea askelia. No, pieni murhe. Päivän askelmäärät ilman omia lisäkuntoiluja on 6000-10 000 välissä. Ei siis täysin aukoton mittari, mutta olen ollut todella tyytyviäinen hankintaan.

Ei tämä nyt ihan mahdottomalta vaikuta! Vielä kun saa viikkoon pari kunnon treeniä, niin uskon tämän vielä onnistuvan!

Lasten muutos arkeen on aamuinen hampaidenharjaus. Tyttösellä oli 3v-hammastarkastus ja aamulla hän sanoi topakasti, että nyt pitää pestä hampaat, kun mennään hammaslääkäriin. Tähän asti aamuisin on otettu pastillit, aamiainenhan syödään päiväkodissa. Hammaslääkärissä köllöttelimme molemmat tuolilla ja tyttönen kysyi vielä lääkäriltä, että olethan varovainen, ettei se satu ja suostui vasta sitten aukaisemaan suunsa. Kaikki kunnossa. Molemmilla on nyt aamupesua varten omat hammasharjat isossa vessassa, jossa pestään kaikki kolme samaan aikaan hampaita. Ja näin helposti saatiin yksi rutiini lisää aamuihin.


lauantai 3. tammikuuta 2015

Joulu, loma

Kaksi viikkoa lomaa on yhtä päivää vaille paketissa. Aika meni nopeasti, vaikka alkuun tuntuikin jälleen siltä, että lomailu kotona ei ole mun juttuni. Tietyistä askareista ei pääse eroon edes lomalla. Lapset ovat nauttiineet lomasta ja rytmit sulahtivat loma-asentoon aika vaivattomasti. Maanatainen herätys saattaa ottaa koville jokaisella. Käytiin jo tarkistamassa pari iltaa sitten, että päiväkoti on paikoillaan ja huomenna pakkaillaankin jo tavarat valmiiksi. Tulevien pakkasten innoittamana teen lapsille uudet talvipipot. Tyttösen pipo valmistui jo, pojan pipo viimeistellään valmiiksi vielä huomenna. Muutenkin lomalle etukäteen määrritellyt askareet on auton imurointia vaille tehty. Ja imurointi saattaakin jäädä odottelemaan parempia aikoja, ehkä jopa seuraavaa lomaa.

Onneksi jouluksi satoi lunta! Käytiin pulkkamäessä, lumitöissä ja hiihtämässä. Uhkarohkeasti lähdin lasten kanssa pulkalla käymään pikkukaupassakin. Ihan hyvä idea, mutta ensimmäistä kertaa toivoin, ettei jalkakäytäviä olisi hiekoitettu tai aurattu ihan niin hyvin. Vaikka talvivaatteiden pukeminen ei selkeästi ole meidän talvilasten mieluisinta puuhaa, ulkona viihdytään kyllä. Saatiin tehtyä toinen lumiukkokin ennen kunnon vesisateita, ja siitä lapset tykkäsivät. Lunta taputeltiin ja lapioitiin lumiukon kylkeen ahkerasti ja pulkkamäen juurelta poimittiin oksat käsiksi ja nenäksi. Siinä se jälleen möllötti pihalla sopivasti, jotta kaikki rappukäytävään saapuvat sen näkevät.

Jouluaattona otettiin rauhallisesti. Vähän kuin vahingossa nukuttiin kaikki kahden tunnin päiväunet, joten ulkoilun määräkin tuplattiin ennen joulusaunaa. Muutenkin otettiin hyvin rennosti koko aatto ja kun lapsetkaan eivät vielä osanneet odottaa joulupukin käyntiä, iltakin sujui rauhallisesti.

Isin lähdettyä salille sulattelemaan joulukaloja, joulupukki soitti ovikelloa ja kävi tuomassa lahjat. Se olikin jännittävä hetki ja muutama laulunsana lasten suustakin kuului, kun tarkkaan kuunteli. Etukäteen oli sovittu lasten kanssa, että jos joulupukki tulee, lauletaan yhdessä Tuiki, tuiki tähtönen. Sen molemmat lapset osaa. Jälkikäteen tyttöstä ihmetytti, miten joulupukilla voi olla samanlaiset sukat kuin isillä. Se pohdinta alkoi melkein samalla sekunnilla, kun joulupukki oli laittanut oven kiinni. Siitä riitti pohdittavaa muutamaksi päiväksi. Poika taas osoitteli ovelle viimeksi vielä tänään ja kertoi, kuinka joulupukki soitti ovikelloa ja tuli sisälle.

Jouluviikko sujui rauhallisesti. Mitä nyt saatiin menoa ja melskettä aikaiseksi mamman ja tuffan luona, kun sveitsinserkku oli kylässä samaan aikaan. Samalla reissulla ehdin nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää pienen shoppailuhetken merkeissä. Miten muutama tunti ystävän seurassa tekeekään hyvää! Toinen lomaviikko vietettiin kotona tehden sitä sun tätä. Kun ilmat eivät oikein suosineet ulkoilua, tuli järjesteltyä paikkoja sisällä. Lastenhuone laitettiin uuteen järjestykseen, leluille ja tavaroille hankittiin lisää säilytyspaikkoja ja minä järjestelin parhaani mukaan täyteen ahdettua vaatehuonetta. Serkun synttäreillä tuli ensimmäistä kertaa puhetta kerrossängystä meidänkin lapsille. Ja ohjeistuksena saatiin, että isi viedään salaa kauppaan sitä ostamaan. Tyttönen tänään isiltä jälleen pyysi kerrossänkyä ja kertoi, kuinka poliisi voisi tuoda sen sitten meille kotiin, kun on niin iso se sänky. Iltapäivällä kulkuväline oli jo paloauto, mutta sitten tyttönen hoksasi, että isihän voi koota sängyn myös kotona, jolloin se saattaisi mahtua myös meidän autoon. Isi pyysi vielä tovin aikaa miettiä asiaa, ja siihen tyttönen myöntyi.

Nyt tuosta jouluisesta lumesta ei ole jäljellä kuin vesilätäköt ja ulkoilut ovat jääneet minimiin. Sen kyllä huomaa touhukaksikon illoista, että ihan kaikkea energiaa ei ole saatu päivän aikana kulutettua. Yrityksestä se ei ole jäänyt kiinni. Tänään laitettiin lastenhuoneeseen muutama suojus kalusteiden kulmiin, jotta säästyttäisiin edes muutamalta kuhmulta.

Viimeisen lomapäivän ohjelma on vielä auki. Nyt kun on jo silitetty, järjestelty, korjattu vaatteita, tehty pipoja, luettu kirjoja ja syöty suklaata voisi vaikka etsiä kaapista motivaatiota maanantaille. Taitaa olla niin, että muilla maanantain motivaatio on jo löydetty, sen verran jalat on jo lähtökuopissa. Eiköhän se itselläkin löydy, viimeistään työpöydän äärestä, kun pääsee laittamaan kevään ohjelmaa paperille. Ihan helppo kevät tästä ei ole tulossa, mutta sen vastapainoksi on jo sovittu helmikuulle tyttöjen viikonloppu ja alkukesään toinen. Mitä odotan niiltä eniten? Keskusteluita ystävän kanssa totta kai, mutta samalla vapaata pyykkivuorosta, astianpesukoneen tyhjentämisestä ja iltarutiineista. Loppujen lopuksi aika helposti tyytyväiseksi saatava tapaus.

Hyvää uutta vuotta kaikille!