Kuutamo

Tämän postauksen olisi voinut otsikoida monin tavoin, mutta päädyin nyt kuutamoon.

Olipa tässä eräs joulukuinen päivä, kun aurinko pilkisti pitkästä aikaa pilvien takaa. Siihen tyttönen sanoi heti: Katso äiti, iso kuu. Niinpä niin, kuukin on näkynyt useammin kuin aurinko viime aikoina.

Eilen riemuitsin, kun pitkästä aikaa päiväkodista haettaessa lapsilla ei ollut kuravaatteita päällä ja tänään taas sataa vettä ihan reippaasti. Toinen huomio tästä pimeästä loppuvuodesta on se, ettei ihmisillä ole heijastimia! Miten ihmeessä ne luulevat, että sateessa ja pimeässä autoilija erottaa nuo mustiin pukeutuneet kävelijät ja pyöräilijät? Eilen melkein jo pysäytin auton, kun taas reippaasti suojatien vierestä ylitettiin katua. Koiralle oli laitettu hienot heijastinliivit, narun toisessa päässä vain ei ollut mitään välkettä. Ei näillä keleillä riitä saumaan ommeltu pieni heijastava nauha. Tarvitaan riippuvia heijastimia, ja mielellään ainakin kaksi.

Enpä muista, milloin olen ollut niin iloinen, että tänään on perjantai. Vihdoin! Sen kunniaksi laitoin ihan korkokengätkin jalkaan ja lapset ihasteli eteisessä. Lapsilla alkaa joululoma tänään, itse ehkä joudun vielä avaamaan tietokoneen maanantaina, mutta se on lyhyt piipahdus. Lapsillakin on selkeästi jo kisaväsymystä. Aamuisin noita peiton alle piiloutuvia ja uudelleen nukahtavia saa käydä herättelemässä huomattavasti useammin kuin alkusyksystä. Onneksi joulukalenteri toimii jossain kohtaa heräilyä hyvänä kimmokeena sängystä nousemiselle. Maanantaina laitoin kaulaani korun, jota en ole pitkään aikaan käyttänyt, koska tiestin, että poikaa on vaikea saada aamulla ylös. Houkuttelin avaamaan silmät ja katsomaan korua. Korussa oli kimalletta ja välkettä ja poika jo nousikin istumaan ja ojensi kätensä, kunnes tajusi, että tässä on nyt joku juju ja meni kiireesti takaisin peiton alle. Muumikalenterista poika on toivonut joka päivä Nipsua tai Myytä ja sekin on auttanut aamuheräämisissä. Tänään tuli Nipsu, vielä puuttuu Myy, mutta onneksi seuraavina päivinä ei tarvitsekaan herätä aikaisin. Me niin hillutaan lauantaina ja sunnuntaina yöpuvuissa, ainakin kello kahdeksaan saakka.

Keskiviikkona oli voittajan fiilis, olimme päiväkodin joulujuhlissa! Viime vuonnahan unohdin koko juhlan, nyt oltiin ajoissa paikalla. Tänä vuonna en ole unohtanut yhtään päiväkodin retkeä tai juhlaa! Paljon muuta onkin sitten tapahtunut...

Korvamato

Näin pitkälle päästiin kunnes ensimmäiset flunssat kotiutuivat meille. Tyttönen oli kuumeessa viime viikolla pari päivää ja nyt poika toista päivää. Korvalääkärilläkin käytiin ja kävi ilmi, että putki toisessa korvassa on juuri irtoamassa. Katsotaan tarvitaanko toinen putkittaminen vai pärjätäänkö ilman. Lastenohjelmia on katsottu tavallista enemmän ja nuo tunnusmusiikit ovat aika tarttuvia! Tyttönen oli yhden päivän kanssani toimistolla ja katseli lastenohjelmia iPadilta totisena, isin toimistolla oli kuulemma paljon mukavampaa... Tänään on sitten katsottu poitsun kanssa Postimies Patea ja muutama jakso Muumia. Ja samalla voi laulaa i-hahaa tai tip tap.

Olihan täälläkin pari päivää lunta ja siitä otettiin kaikki irti. Molemmat lapset pääsivät kokeilemaan hiihtämistä ja pulkkamäkeä. Poika oli hyvin varautunut pulkkamäkeä kohtaan, mutta vaati päästä heti uudelleen, kun päästiin alas. Pitänee ostaa se toinen pulkka... Ja päästiin kokeilemaan myös tyttösen synttärilahjaksi toivomaa ja saamaa vaaleanpunaista lumilapiota. Joulukadun avajaiset jäi meiltä väliin, kun päätettiin tehdä lumiukko. Matkan varrella päätettiin, että siitä tuli prinsessa ja tyttönen hakkasi lumipalloja kiinni ja mutisi samalla Tissit, pysykää nyt! Siinä se lumiukko sitten viihdytti kaikkia, jotka tulivat ensimmäisestä kerroksesta hissiin.

Tämän syksyn jumpatkin tuli jumpattua ja viimeisellä kerralla lapset saivat ottaa pehmolelut mukaan. Luonnollisesti meiltä lähti mukaan norsu ja pupu, jotka sitten pääsivät testaamaan jumppaamista. Keväällä jatketaan koko perheen jumppaa ja lapset odottavat sitä jo nyt. Toivottavasti löydetään vielä joku toinenkin harrastus lapsille. Uintia toki jatketaan, se on hyvä harrastus. Ja tänä syksynä on menty uimataidoissa sellaisia harppauksia eteenpäin, etten olisi uskonutkaan. Joulupukille on kirjoitettu ja pyydetty uusia uimaräpylöitä.

Huomenna on päiväkodissa varhaiskasvatuskeskustelu. Kaksi kertaa 45 minuuttia. Katsotaan millainen säätöpäivä on luvassa, jos poitsu ei pääse vielä päiväkotiin. Näissä kohdissa, kun molemmilla olisi hankalasti uudelleen järjestettäviä työjuttuja ja tapaamisia, olisi näppärää, jos olisi paremmat verkostot aputilanteita varten. Mutta näillä mennään, ja onneksi vastustuskyky alkaa olla hyvissä kantimissa, joten sairastumisiakin on ollut todella vähän. *koputan puuta*

Ja juuri tähän elämäntilanteeseen sopii työ, jota voi tehdä siellä, missä on tietokone. Vaikka mieli halajaa isompiin haasteisiin, maltan vielä hetken mieleni ja odottelen lasten kasvamista. Sillä aikaa töissä uudistetaan, kehitetään ja ratkotaan ongelmia. Ei nykyisissäkään hommissa haasteet pääse loppumaan, on vain itsestä kiinni, miten niitä lähestyy ja lähtee ratkomaan ja paljonko haluaa kehittää toimintoja eteenpäin. Valitettavasti viikossa on vain viisi päivää ja aikaa ajatustyölle jää loppujenlopuksi aika vähän... Päästiinpä Kesärantaankin esittelemään toimintaamme ja eduskuntavaaliteemojamme. Nyt odottelen kyllä joululomaa, yhtä tiiliskiven kokoista kirjaa ja joulusuklaata, rauhallista (ja touhukasta) aikaa ja akkujen latausta ensi vuotta varten. Sitä ennen on yhtä ja toista askarreltavaa.