Perjantaista lähtien meillä on kääntyilty. Tänään sitten kierittiin. Pistin tyttösen leikkimatolle ja menin tekemään itselleni voileipää keittiöön. Kun tulin hetken päästä takaisin, tyttönen löytyi keskeltä lattiaa. Ilme oli hieman hämmästynyt, kun pehmoinen matto oli muuttunut parkettilattiaksi. Siihen joutuakseen on joutunut kääntymään kahdesti. Enää ei matolla viihdytä selällään vaan koko ajan ollaan kääntymässä ähinän ja puhinan kera. Ja jos se ei riitä, niin sitten vähän komennetaan kovaäänisemmin. Eikä se nyrkkikään ole koko aikaa enää kääntymisen hidasteena, mutta nopeasti sen jälkeen se löytää tiensä suuhun. Jos ei muuten meinaa kääntyä, niin sitten yritetään ottaa jostain kiinni ja kiskoa itsensä mahalleen.
Puhetta riittää kaikille kuuntelijoille. Ilmeiden ja äänen vaihtelu on hauskaa seurattavaa. Voisi melkein sanoa, että muutamat lelut ovat jo kuulleet kunniansa. Mutta mikään ei kyllä vie voittoa siltä naurulta, jota hyvin säästeliäästi vielä päästetään ilmoille. Se on niin suloista kihinää, että sitä kuuntelisi mielellään enemmänkin. Ja arvatkaa vain, onko pikkuista kutitettu, jotta naurua tulisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti