Käytiin viikonloppuna Reposaaressa. Hieman mietitytti, että mitäköhän matkasta tulee, kun ennen reissuun lähtöä tuli nukuttu niin pitkiä päiväunia, ettei ole pitkään aikaan sellaisia meillä nähty. Mutta kun kummitäti lupasi kutitella mahasta koko matka, niin eihän meillä sitten ollut mitään hätää :) Sääennuste oli luvannut perjantaille lumimyräkkää, joten matkustajat varautuivat eväillä. Eväät olivat salmiakkia, suklaata, mandariinejä (joita ei syöty), vettä ja Tuttelia. Pikkutyttö hieman hermoili takapenkillä, mutta kun päästiin moottoritielle maistui jo unikin. Edes pieni viivästys Karkkilan kohdilla ei haitannut unia ja niin sitä päästiinkin ilman pysähdyksiä perille saakka. Mamman ja Tuffan luona olikin niin paljon ihmeteltävää, että uni maistui pitkästä aikaa ihan kunnolla. Eikä sitä luvattua lumimyrksyä onneksi nähty.
Lauantaipäivä sujui rattoisissa merkeissä. Unet maistuivat ihanissa vaunuissa, joita on säästetty monta, monta vuotta. Niissä on edelleen kauniit vaaleanpunavalkoruudulliset lakanat ja tyyny ja peitossa on röyhelöreunat ja pupu-koriste. Harmi, ettei niistä ole nyt kuvaa... Sitterin sai keittiössä hyvin nostettua pöydälle, josta oli mukava katsella tuulessa heiluvia puita ja lintuja. Mitä nyt välillä toisella kädellä huidottiin lelukaarta. Aikuiset sai rauhassa syödä ja rupatella pöydän ääressä, kun pikkuiselle löytyi hyvä paikka tarkkailla tilannetta. Illalla käytiin sitten saunassa. Se ei sujunutkaan ihan niin hyvin kuin jouluna. Kyllä siitä punaiseta punkastakin saadaan kohta enemmän iloa irti, kun voidaan istua. Silloin kun minä ja pikkusiskoni oltiin pieniä, niin punkassa sai olla niin kauan, kunnes pää osui ylälauteilla kattoon. Nyt saunan katto on niin korkealla, että kriteeriä pitää jollain tavalla muuttaa. Muuten punkassa saa köllötellä ties kuinka kauan.
Kummitäti- ja setä leikitti ja laulatti tyttöstä. Rupateltavaa taisi olla puolin ja toisin. Ja voi kun sitä olisi päästy itse liikkumaan, niin johan olisi ollut tutkimusmatkailijalla mahtavat tutkimuskohteet! Kesällä sitten. Usko on kova, että silloin jo vähän liikuttaisiin eteen tai taakse. Vähitellen alkaa kädet ottaa kiinni tavaroista, mutta edelleen mukavinta on pitää peukalo tiukasti nyrkissä ja nyrkki lähellä suuta.
Ja vihdoin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli pitkästä aikaa kahdeksan tunnin unipätkä! Sitä on odotettu jo viikon verran. Meri-ilmastolla on uskomaton vaikutus :) Ja hyvällä seuralla.
Kotimatka sunnuntaina alkoi hyvin. Uni maittoi eikä edes huoltoasemalla olisi haluttu herätä syömään. Sitten pitikin vähän keksiä viihdykettä, jotta uni tuli uudelleen autossa. Ja kas kummaa, Ässä-tuttikin maistui! Sen avulla saatiin pian uudestaan unen päästä kiinni ja sitä riittikin sitten Mannerheimintielle asti. Sunnuntaina päästiin sitten siihen lumimyrskyynkin, mutta se alkoi onneksi vasta loppumatkasta. Ja sitä lunta olikin tullut sitten ihan mukavasti.
Olihan sitä kiva tulla kotiin, kun täällä odotti touhumatto ja lelukaari ja siinä roikkuvat kaverit. Niiden kanssa oli hyvä vaihtaa kuulumiset ennen yöunia. Ja pitkistä päiväunista huolimatta uni maistui taas hyvin. Ja meidän tyttö on kyllä ihan automatkailija, kun uni maistuu autossa niin hyvin. Tämän reissun perusteella sitä voi hyvillä mielin suunnitella taas seuraavaa automatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti