Ennen lupaamaani päiväkoti-kirjoitusta pitää kertoa lentokonematkasta. Lähdimme koko porukalla lentokoneella Joensuuhun isoukin 90-vuotissynttäreille. Sen verran olimme viisaita, että veimme rattaan jo edellisenä iltana lentokentälle, joten juhla-aamuna menimme suoraan turvatarkastukseen.
Aamu alkoi jo klo 5 tyttösen herättelyllä. Ensin peiton alta kuului "auto" ja unet jatkuivat. Sitten yritin houkutella hereille juustolla, johon kuului vastaus "juuusto" ja unet jatkuivat. Vartin maltillisen herättelyn tuloksena tyttönen heräsi iloisena ja aamutoimet sujuivat helposti. Kuudelta koko porukka olikin jo autossa ja lentokentällä ehdittiin syödä vähän lisää aamupalaa. Turvatarkastuksessa meiltä jo kysyttiin, että otettaisiinko rattaat lainaan, kun tyttönen oli vilkaan utelias ja liikkui rivakasti ilman talvihaalaria. Rattaat saatiin ja kaikki löysivät tiensä lentokoneeseen.
No se lentomatka olikin sitten korvia koetteleva... Onneksi se kesti vain tunnin ja saimme kuulla vain noin kymmenen vitsiä lapsista, lentomatkasta ja kovasta äänestä.
Mummi oli meitä kentällä vastassa, rattaat tuli ehjänä perille ja isoukki oli iloinen nähdessään pikkuiset sukulaiset. Juhlat olivat mukavat ja rennot ja pikkuisemme käyttäytyivät mainiosti ja ilahduttivat vieraita.
Paluumatka koneella sujui jo huomattavasti helpommin ja pienemmällä mekkalalla. Tyttönenkin sai istua omalla penkillä nousun jälkeen, mikä helpotti viihtymistä noin 90%. Ja kyllä oltiin tyytyväisiä, että lennettiin eikä menty autolla. Uni maistuu omissa sängyissä niin paljon paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti