Päiväkoti

Kuulun siihen lehdissä ja keskustelupalstoilla parjattuun äitien joukkoon, joka laittaa isomman lapsensa päiväkotiin ja viettää aikaa kotona vauvan kanssa. Lisään heti perään, että niinä kolmena päivänä, kun tyttönen on päiväkodissa teen kotoa käsin töitä ja vietän aikaa kahdestaan vauvan kanssa. Meille tärkeää oli, että tyttö oppii olemaan myös muiden lasten kanssa ja että saan viettää aikaa kahdestaan vauvan kanssa. Lasten ikäero on niin pieni, vuosi ja kolme kuukautta, että ajan ja huomion jakaminen kahdelle lapselle koko päiväksi on haasteellista. Kummatkin tarvitsevat huomiota, ruokaa ja vaipanvaihtoa aika usein samaan aikaan ja tasapainoilu ja tarpeiden tyydyttäminen suht nopeasti on aikamoista pallottelua. Päiväkoti oli siis meille se ratkaisu, jota mietimme ja harkitsimme ja totesimme sen sopivaksi tähän tilanteeseen. Ja en olisi uskonut, että puolessatoista kuukaudessa kehitystä ja uusien asioiden oppimista on tapahtunut niin paljon!

Jo ennen vauvan syntymää pohdimme, josko tyttö laitettaisiin muutamaksi päiväksi viikossa päiväkotiin. Ja sitten kun hyvä päiväkoti löytyi, jäimme jonottamaan paikkaa. Nyt on kulunut reilu kuukausi siitä, kun ensimmäisen kerran kävimme montessoripäiväkoti Mammolinassa tutustumassa. Parina ensimmäisenä päivänä olin tytön mukana päiväkodissa. Istuin seinän vieressä ja yritin olla huomaamaton. Se onnistui siinä mielessä ihan hyvin, että tyttönen ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, mutta muut lapset toivat leluja katsottavaksi ja kirjoja luettavaksi. Aika pian tyttönen sai olla aamupäivän päiväkodissa yksin ja sitten vähitellen myös päiväunet. Vieminen on vielä vähän hankalaa, mutta itku vähenee jo siinä kohtaa, kun olen laittanut kengät jalkaan ja availen ulko-ovea. Ulkona olemisesta tyttönen tykkää ja vielä kun oli kunnolla lunta, niin päiväkodin isojen ryhmän tytöt vetivät pienempiä pulkassa.

Päivä alkaa aamupalalla, jonka jälkeen lapset tekevät töitä. Montessoripäiväkodissa leikkimistä ja oppimista kutsutaan työksi. Sen sanan tyttönen osasi jo entuudestaan. Isi käy töissä ja puhelimeen kun tyttönen rupattelee, niin hän tekee töitä. Klo 10 aikoihin lapset menevät ulos ja sen jälkeen on lounas ja puolilta päivin päiväuniaika. Kahden maissa syödään välipalaa ja mennään ulos. Pienten puolella on 13 lasta, joista noin puolet on osa-aikaisia. Isompien puolella taitaa lapsia olla vähän enenmmän, mutta kaikenkaikkiaan hyvin kompaktin kokoinen paikka ja mukavat tilat. Ja vaikka päiväkoti on Helsingin puolella, menee tästä autolla vain reilun 10 minuuttia ja bussillakin pääsee helposti. Poikakin on laitettu samaan paikkaan jo jonoon ja tarkoitus olisi, että molemmat lapset ovat päiväkodissa enemmän tai vähemmän kokoaikaisesti joulukuusta lähtien.

Vanhemmat saavat päivän päätteeksi aina lappusen mukaan, jossa kerrotaan, miten on maistunut ruoka, onko vessa-asioista mainittavaa, päiväunien pituuden ja mitä päivän aikana lapsi on päiväkodissa tehnyt. Lappusessa ei kuitenkaan lue, että eräänä päivänä tyttösemme herätti kaikki 20 minuutin päiväunien jälkeen tai että hän ei eräänä päivänä halunnut syödä mitään, vaan nukkui reilun kahden tunnin päiväunet ja söi lounaan ja välipalan samalla kertaa. Se mikä on ihanaa, päiväkodissa on oma keittäjä, joka tekee joka päivä itse lapsille ruoat. Tyttöselle ruoka maistuu vähän vaihtelevasti, mutta niinhän siinä käy kotonakin. Pienten ryhmässä opetellaan tunnistamaan aitoja hedelmiä ja vihanneksia ja yhtenä päivänä he maistelivat avocadoa. Oli ihanaa nähdä koreissa erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, joita lapset tutkailivat. Niissä ei, ihme kyllä, näkynyt hampaiden jälkiä, vaikka olisin voinut niin veikata.

Päiväkodissa löytyy kaikkea pienoiskoossa. On siivousvälineitä, pienoiskeittiö ja pienoispyykkitupa, pienten puolella on akvaario, isojen puolella uusi kotilo Helmi. Lapset kattavat posliiniastiat pöytään ja kaatavat omista pikku kannuista maitoa ja vettä laseihin ja annostelevat itse ruoan lautaselle. Aikuiset auttavat, jos apua tarvitaan. Jokaiselle on oma värikoodattu potta ja lapset käyttävät harkkahousuja vaippojen sijaan. Vaippa laitetaan päiväunille ja ulos. Pitkän tähtäimen tavoitteena on opettaa omatoimisuuteen. Ja kyllä sen huomaa. Koordinaatio on kehittynyt huimasti, ruokailu sujuu koko ajan paremmin ilman apua. Innokkaasti yrittää pukea vaatteita päällensä, etenkin kenkiä. Potalla käynti alkaa sujua itsestään (tai no, siinä on kiva istua ja sitä on kiva siirrellä pitkin kylpyhuonetta, mutta jostain sekin on aloitettava). Kaikenkaikkiaan olemme tyytyväisiä päiväkotiin ja siitä, että aloitimme sen tässä vaiheessa. Iso merkitys on rennolla ja mukavalla ilmapiirillä, kodinomaisuudella, ohjaajilla ja sillä, että lapset viihtyvät. Pojalla tulee olemaan helpompi alku, kun isosisko on samassa ryhmässä. Ja vielä kun vähän aikaa kuluu, niin rutiini tähän uuteen arkeen vahvistuu ja kohta leikitään ensimmäiset lätäkköleikit pihalla ja seuraavaksi laastaroidaan polvia. Ja ihana on huomata, että tyttönen tulee kotiin iloisena, virkeänä ja touhukkaana. Silloin on kaikki päiväkodissa hyvin.