Kaksi viikkoa lomaa on yhtä päivää vaille paketissa. Aika meni nopeasti, vaikka alkuun tuntuikin jälleen siltä, että lomailu kotona ei ole mun juttuni. Tietyistä askareista ei pääse eroon edes lomalla. Lapset ovat nauttiineet lomasta ja rytmit sulahtivat loma-asentoon aika vaivattomasti. Maanatainen herätys saattaa ottaa koville jokaisella. Käytiin jo tarkistamassa pari iltaa sitten, että päiväkoti on paikoillaan ja huomenna pakkaillaankin jo tavarat valmiiksi. Tulevien pakkasten innoittamana teen lapsille uudet talvipipot. Tyttösen pipo valmistui jo, pojan pipo viimeistellään valmiiksi vielä huomenna. Muutenkin lomalle etukäteen määrritellyt askareet on auton imurointia vaille tehty. Ja imurointi saattaakin jäädä odottelemaan parempia aikoja, ehkä jopa seuraavaa lomaa.
Onneksi jouluksi satoi lunta! Käytiin pulkkamäessä, lumitöissä ja hiihtämässä. Uhkarohkeasti lähdin lasten kanssa pulkalla käymään pikkukaupassakin. Ihan hyvä idea, mutta ensimmäistä kertaa toivoin, ettei jalkakäytäviä olisi hiekoitettu tai aurattu ihan niin hyvin. Vaikka talvivaatteiden pukeminen ei selkeästi ole meidän talvilasten mieluisinta puuhaa, ulkona viihdytään kyllä. Saatiin tehtyä toinen lumiukkokin ennen kunnon vesisateita, ja siitä lapset tykkäsivät. Lunta taputeltiin ja lapioitiin lumiukon kylkeen ahkerasti ja pulkkamäen juurelta poimittiin oksat käsiksi ja nenäksi. Siinä se jälleen möllötti pihalla sopivasti, jotta kaikki rappukäytävään saapuvat sen näkevät.
Jouluaattona otettiin rauhallisesti. Vähän kuin vahingossa nukuttiin kaikki kahden tunnin päiväunet, joten ulkoilun määräkin tuplattiin ennen joulusaunaa. Muutenkin otettiin hyvin rennosti koko aatto ja kun lapsetkaan eivät vielä osanneet odottaa joulupukin käyntiä, iltakin sujui rauhallisesti.
Isin lähdettyä salille sulattelemaan joulukaloja, joulupukki soitti ovikelloa ja kävi tuomassa lahjat. Se olikin jännittävä hetki ja muutama laulunsana lasten suustakin kuului, kun tarkkaan kuunteli. Etukäteen oli sovittu lasten kanssa, että jos joulupukki tulee, lauletaan yhdessä Tuiki, tuiki tähtönen. Sen molemmat lapset osaa. Jälkikäteen tyttöstä ihmetytti, miten joulupukilla voi olla samanlaiset sukat kuin isillä. Se pohdinta alkoi melkein samalla sekunnilla, kun joulupukki oli laittanut oven kiinni. Siitä riitti pohdittavaa muutamaksi päiväksi. Poika taas osoitteli ovelle viimeksi vielä tänään ja kertoi, kuinka joulupukki soitti ovikelloa ja tuli sisälle.
Jouluviikko sujui rauhallisesti. Mitä nyt saatiin menoa ja melskettä aikaiseksi mamman ja tuffan luona, kun sveitsinserkku oli kylässä samaan aikaan. Samalla reissulla ehdin nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää pienen shoppailuhetken merkeissä. Miten muutama tunti ystävän seurassa tekeekään hyvää! Toinen lomaviikko vietettiin kotona tehden sitä sun tätä. Kun ilmat eivät oikein suosineet ulkoilua, tuli järjesteltyä paikkoja sisällä. Lastenhuone laitettiin uuteen järjestykseen, leluille ja tavaroille hankittiin lisää säilytyspaikkoja ja minä järjestelin parhaani mukaan täyteen ahdettua vaatehuonetta. Serkun synttäreillä tuli ensimmäistä kertaa puhetta kerrossängystä meidänkin lapsille. Ja ohjeistuksena saatiin, että isi viedään salaa kauppaan sitä ostamaan. Tyttönen tänään isiltä jälleen pyysi kerrossänkyä ja kertoi, kuinka poliisi voisi tuoda sen sitten meille kotiin, kun on niin iso se sänky. Iltapäivällä kulkuväline oli jo paloauto, mutta sitten tyttönen hoksasi, että isihän voi koota sängyn myös kotona, jolloin se saattaisi mahtua myös meidän autoon. Isi pyysi vielä tovin aikaa miettiä asiaa, ja siihen tyttönen myöntyi.
Nyt tuosta jouluisesta lumesta ei ole jäljellä kuin vesilätäköt ja ulkoilut ovat jääneet minimiin. Sen kyllä huomaa touhukaksikon illoista, että ihan kaikkea energiaa ei ole saatu päivän aikana kulutettua. Yrityksestä se ei ole jäänyt kiinni. Tänään laitettiin lastenhuoneeseen muutama suojus kalusteiden kulmiin, jotta säästyttäisiin edes muutamalta kuhmulta.
Viimeisen lomapäivän ohjelma on vielä auki. Nyt kun on jo silitetty, järjestelty, korjattu vaatteita, tehty pipoja, luettu kirjoja ja syöty suklaata voisi vaikka etsiä kaapista motivaatiota maanantaille. Taitaa olla niin, että muilla maanantain motivaatio on jo löydetty, sen verran jalat on jo lähtökuopissa. Eiköhän se itselläkin löydy, viimeistään työpöydän äärestä, kun pääsee laittamaan kevään ohjelmaa paperille. Ihan helppo kevät tästä ei ole tulossa, mutta sen vastapainoksi on jo sovittu helmikuulle tyttöjen viikonloppu ja alkukesään toinen. Mitä odotan niiltä eniten? Keskusteluita ystävän kanssa totta kai, mutta samalla vapaata pyykkivuorosta, astianpesukoneen tyhjentämisestä ja iltarutiineista. Loppujen lopuksi aika helposti tyytyväiseksi saatava tapaus.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti