lauantai 17. tammikuuta 2015

Uusi startti

Uuden vuoden kunniaksihan kuuluu tehdä liuta erilaisia uudistuksia. Mitään erityistä ei luvattu, päätettiin palata vähitellen sille terveellisemmälle tielle. Itse pohdin, miten saan itseni raahattua salille, vaikka sen melkein näkee työhuoneen ikkunasta, ja miten saan itseni pidettyä erossa suklaasta. Totaalikieltäytyjäksi en voi ryhtyä, siitä ei tule muutakuin kammottava kiukku.

Lomalla tutkailin erilaisia vauhdittajia operaatiolle. Päädyin Jawbone-rannekkeeseen. Valinnan vahvistivat huomaamattomuus, yöunen mittaus, askelmittaus sekä näppäräksi käytännössä todettu ruokalaskuri, joka tarvitsee rinnalleen älypuhelimen. Merkkaan päivän mittaan syödyt ruoat ja Jawbone laskee kalorit ja ilmoittaa paljonko on vielä varaa syödä ennen päivän tavoitteen täyttymistä. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, olen pysynyt tavoitteessa! Alkuasetuksiin merkkasin tulevan tavoitepainon ja liikunnan määrä päivässä määrittelee arvion kulutettavista kaloreista. Ruokasuositukset ovat Jenkkiläiset, mutta antavat hyvän suunnan. Paljonko päivän aikana tulee mm. syötyä sokeria, rasvaa, kuitua ja juotua vettä.

Työpäiviksi pitää miettiä välipalat aamulle sekä iltapäivälle. Kun aamupalan syö kuudelta, välipala tarvitaan jo yhdeksältä. Välipaloiksi on muodostunut mandariinit, omenat, turkkilainen jugurtti, hunaja sekä mahdollisimman sokerittomat myslit. Pähkinät tiputin heti pois, nehän sisältää mielettömästi kaloreita (vaikkakin hyviä). Mandariinit jäivät, vaikka ne ovat täynnä sokeria (toki parempaa sokeria kuin suklaa). Valmiit rahkat ovat täynnä sokeria vaikka mainostavat itseään liikkujille sopivaksi. Aamuisin syön maustamattoman kevytrahkan, banaanin ja vähän myslejä, joten päivittäinen rahka-annos on siinä. Nyt maistuu myös päivällinen, kun suklaan määrä on arkipäivistä melkein hävinnyt kokonaan. Haaveilen joka päivä isosta irtokarkkipussista, mutta en ole sellaista voinut ostaa, koska lukemat mittarissa näyttäisivät järkyttäviä. Yksi rivi suklaata ei maistukaan enää niin ihmeelliseltä...

Yöunen mittaus on mainio työkalu. Siitä näkee konkreettisesti, miten tuli yö nukuttua, kauanko meni nukahtamiseen, montako minuuttia olin yöllä hereillä sekä syvän ja kevyen unen määrän. Tavoite on nukkua 7 tuntia yössä, tällä viikolla olen saavuttanut sen kahdesti. Samat yöt nukuttiin ilmaan yöllisiä heräämisiä. Olen ollut sitä mieltä, että nukahdan melkein heti sänkyyn päästyäni. Niin tapahtuukin, keskimäärin nukahdan 11 minuutin kuluessa.

Tavoite on kävellä päivän aikana 10 000 askelta. Tosin tänään totesin, että rattaita työntäessä mittari ei osaa laskea askelia. No, pieni murhe. Päivän askelmäärät ilman omia lisäkuntoiluja on 6000-10 000 välissä. Ei siis täysin aukoton mittari, mutta olen ollut todella tyytyviäinen hankintaan.

Ei tämä nyt ihan mahdottomalta vaikuta! Vielä kun saa viikkoon pari kunnon treeniä, niin uskon tämän vielä onnistuvan!

Lasten muutos arkeen on aamuinen hampaidenharjaus. Tyttösellä oli 3v-hammastarkastus ja aamulla hän sanoi topakasti, että nyt pitää pestä hampaat, kun mennään hammaslääkäriin. Tähän asti aamuisin on otettu pastillit, aamiainenhan syödään päiväkodissa. Hammaslääkärissä köllöttelimme molemmat tuolilla ja tyttönen kysyi vielä lääkäriltä, että olethan varovainen, ettei se satu ja suostui vasta sitten aukaisemaan suunsa. Kaikki kunnossa. Molemmilla on nyt aamupesua varten omat hammasharjat isossa vessassa, jossa pestään kaikki kolme samaan aikaan hampaita. Ja näin helposti saatiin yksi rutiini lisää aamuihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti