Kuutamo

Tämän postauksen olisi voinut otsikoida monin tavoin, mutta päädyin nyt kuutamoon.

Olipa tässä eräs joulukuinen päivä, kun aurinko pilkisti pitkästä aikaa pilvien takaa. Siihen tyttönen sanoi heti: Katso äiti, iso kuu. Niinpä niin, kuukin on näkynyt useammin kuin aurinko viime aikoina.

Eilen riemuitsin, kun pitkästä aikaa päiväkodista haettaessa lapsilla ei ollut kuravaatteita päällä ja tänään taas sataa vettä ihan reippaasti. Toinen huomio tästä pimeästä loppuvuodesta on se, ettei ihmisillä ole heijastimia! Miten ihmeessä ne luulevat, että sateessa ja pimeässä autoilija erottaa nuo mustiin pukeutuneet kävelijät ja pyöräilijät? Eilen melkein jo pysäytin auton, kun taas reippaasti suojatien vierestä ylitettiin katua. Koiralle oli laitettu hienot heijastinliivit, narun toisessa päässä vain ei ollut mitään välkettä. Ei näillä keleillä riitä saumaan ommeltu pieni heijastava nauha. Tarvitaan riippuvia heijastimia, ja mielellään ainakin kaksi.

Enpä muista, milloin olen ollut niin iloinen, että tänään on perjantai. Vihdoin! Sen kunniaksi laitoin ihan korkokengätkin jalkaan ja lapset ihasteli eteisessä. Lapsilla alkaa joululoma tänään, itse ehkä joudun vielä avaamaan tietokoneen maanantaina, mutta se on lyhyt piipahdus. Lapsillakin on selkeästi jo kisaväsymystä. Aamuisin noita peiton alle piiloutuvia ja uudelleen nukahtavia saa käydä herättelemässä huomattavasti useammin kuin alkusyksystä. Onneksi joulukalenteri toimii jossain kohtaa heräilyä hyvänä kimmokeena sängystä nousemiselle. Maanantaina laitoin kaulaani korun, jota en ole pitkään aikaan käyttänyt, koska tiestin, että poikaa on vaikea saada aamulla ylös. Houkuttelin avaamaan silmät ja katsomaan korua. Korussa oli kimalletta ja välkettä ja poika jo nousikin istumaan ja ojensi kätensä, kunnes tajusi, että tässä on nyt joku juju ja meni kiireesti takaisin peiton alle. Muumikalenterista poika on toivonut joka päivä Nipsua tai Myytä ja sekin on auttanut aamuheräämisissä. Tänään tuli Nipsu, vielä puuttuu Myy, mutta onneksi seuraavina päivinä ei tarvitsekaan herätä aikaisin. Me niin hillutaan lauantaina ja sunnuntaina yöpuvuissa, ainakin kello kahdeksaan saakka.

Keskiviikkona oli voittajan fiilis, olimme päiväkodin joulujuhlissa! Viime vuonnahan unohdin koko juhlan, nyt oltiin ajoissa paikalla. Tänä vuonna en ole unohtanut yhtään päiväkodin retkeä tai juhlaa! Paljon muuta onkin sitten tapahtunut...