Ei mitään hätää

Ei mitään hätää, kuuluu tyttösen suusta heti, kun pikkuveljeä harmittaa. Tänään hieman harmitti, kun neuvolassa saatiin kolme rokotusta. Ja pyydetiin reseptit parille ylimääräisellekin rokotteelle. Meillä, vaikka olenkin steinerkoulun kasvatti, on lapset rokotettu rokotusohjelman mukaisesti ja sen ylikin. Mitään sivuvaikutuksia ei ole kummallekaan tullut, tyttöselle rota-rokotteesta mahakipuja, pojalle ei niitäkään. Hyvin on siis mennyt ja niin menee tästä eteenpäinkin.

Ei mitään hätää senkään puolesta, että poika on ottanut hurjan pituusharppauksen sitten viime mittauksen ja painokin lähenee isosiskon lukemia. Testasin huvikseni netissä uusia kasvukäyriä, jotka Espookin ottaa neuvoloissa käyttöön vielä tänä keväänä ja kummatkin menevät käyriensä yläpuolella. Tyttönen on pitkä, hoikka ja pitkäraajainen, poika on tukeva ja pitkä pieni isäntä. Tasaisen kasvun taktiikalla mennään. Lopetin aikoja sitten tyttösen ruokamäärien murehtimisen, hyvä niin. Kaikki syövät samaa ruokaa vaihtelevat määrät ja näillä mennään.

Poika on nyt pari viikkoa nukkunut todella hienosti yönsä ja tänään sitten päätettiin, että molemmat lapset nukkuvat ensi yöstä lähtien lastenhuoneessa. Totutteluun menee sitten niin paljon aikaa kuin menee, mutta nyt aikuiset saavat oman makuuhuoneensa takaisin ja minä itse henkilökohtaisesti nautin jo etukäteen muutaman sivun lukutuokioista ennen nukkumaanmenoa ja siitä, että voin valita työvaatteet vielä lasten nukkumaanmenon jälkeenkin valot päällä. Pieniä iloja! Tyttönen on jo pitkään puhunut, että haluaa pikkuveljen nukkumaan samaan huoneeseen. Tänään se sitten tapahtuu :).

Ei mitään hätää kuuluu tänään vielä ainakin kerran, kun otetaan pojan kanssa perinteinen hampaidenpesuhuutokonsertti...

Juhlaviikko

Viime viikolla suuntasimme viettämään mummin syntymäpäivää Tukholmaan. Laivalla Turusta ja sitten pari päivää Tukholmassa ja laivalla takaisin. Tällainen kööri kun lähtee liikkeelle, niin yhden aikuisen piti matkustaa junalla ja otin itselleni mieluusti sen paikan ja nautin kaksi tuntia kirjan kanssa. Laivamatkustelu oli lapsille tuttua ja lahden toiselle puolelle päästiin sujuvasti. Hotellissa nautittiin runsas ja herkullinen aamiainen ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Koska flunssa vaivasi vielä tyttöstä ja siirtyi sitten retkellä vielä seuraavallekin, niin ohjelma oli hidastempoista ja rauhallista. Laivalla mummille olikin yllätys ja mukana olivatkin lapset ja lapsenlapset. Yllätys saatiin pidettyä yllätyksenä loppuun saakka, vaikka monesti meinasi lipsahtaa... Kotimatka sujui leikkihuoneessa, jossa molemmille lapsille löytyi mukavaa puuhaa serkkujen kanssa: pallo pojalle ja pallomeri tytölle.

Viikon toiset juhlat olivat pikkuisen poikamme 1v-synttärit! Nyt meillä on kotona 2v ja 1v :). On se aikamoista! Vuosi sitten kotiin kannettiin pikkuinen nyytti, tänään se pieni nyytti käveli itse hissiltä kotiin. Kyllä vuodessa taas tapahtui paljon! Huomenna syödään kakkua ja siitä onkin sellainen visio, että katsotaan miten sen kanssa käy :).

Ensimmäinen kokonainen työviikko ja päiväkotiviikko on takana. Etukäteisvalmisteluilla viikko sujui hyvin ja valoi uskoa, että tästä kyllä selvitään. Eniten etukäteisvalmisteluita vaatii päivällinen, joka pitää kotiin pääsyn jälkeen saada lapsille pöytään suht nopeasti. Jääkaapin oveen on ilmestynytkin lappunen, johon kirjoitan viikon ruoat ja ne valmistan hyvin pitkälti etukäteen valmiiksi. Toinen arkiviikon pelastaja on eteisen oveen liimattu viikkosuunnitelma, johon jokaiselle on oma rivi, mihin merkataan muistettavat asiat ja ylimmälle riville kumpi vie ja hakee lapset päiväkodista. Se on osoittautunut toimivaksi tavaksi merkata asiat ylös.

Viikko oli kaikin puolisin monipuolinen ja jos ne tällaisina pysyy, niin tylsää ei tule olemaan. Torstainan lumouduin töissä tilastoista ja istuin työtuolilla vielä, kun olisi pitänyt istua jo junassa. Siitä sitten nopeasti singahdin liikkeelle ja juoksin junalle. On mahdollista ehtiä työtuolilta junalle vartissa, se tuli testattua. Junassa sitten huomasin, että laukku oli auki ja avaimet tippuneet spurtin aikana. Nopeasti ulos junasta ja avainten etsintään. Epätoivo meinasi iskeä, kun ei niitä mistään löytynyt ja ehdin jo miettiä, että miten päästään kotiin ja miten saan uudet avaimet töihin ja kotiin. Kävelin vielä rautatieaseman R-kioskille kysymään mihin löytötavarat toimitetaan ja samaan aikaan kaksi tyttöä tuo toiselle myyjälle löytämiään avaimia. Halasin tyttöjä riemusta ja kiiruhdin seuraavaan junaan. Seuraavana päivänä etsin omia hanskojani taloyhtiön roska-astiasta, mutta ne löytyivät sitten kuitenkin eteisen hattuhyllyltä... Ei siis tule olemaan tylsää :).

Kauan odotettu talvi

Vihdoin sitä tuli, lunta! Tarkkaan lauantaina seurattiin ikkunasta, kun ensimmäiset lumihiutaleet tippuivat maahan, että tuleeko sitä nyt tarpeeksi. Ja kyllähän sitä sen verran tuli, että päästiin testaamaan suksiparia! Hauskaa oli ja hiihto sujui kuin vanhalta tekijältä. Ihan ihmeteltiin, että miten tyttönen lähti heti etenemään, kun sai sukset jalkaansa. Toivottavasti lunta tulisi vähän lisää, jotta päästäisiin kunnolla myös pulkkamäkeen.

Poika ei vielä ihan ymmärtänyt talvea, vaan oli ihmeissään pakkasesta ja hieman nyrpeä ilme naamallaan. Vähitellen sitä totuttiin, vaikka vaikea on liikkua, kun on niin paljon vaatetta päällä ja mistään ei saa kunnolla kiinni rukkaset kädessä. Ja lisää ihmettelyä, kun hiekkalaatikolta löytyneet hiekkakakut eivät menneetkään rikki vaikka niitä kuinka taputti kädellään.

Pakkasten myötä päiväkodissa lähti pyörimään kuume ja meillekin se rantautui kesken maanantaipäivän. Tyttönen sai pienen kuumeen, mutta enemmän haittaa äänen katoaminen. Loppuviikko ollaankin kotosalla, jotta päästään käheydestä eroon. Menoa ja meininkiä pikku taudit eivät haittaa.

Pikkumiestä ei enää huijata syömään vauvojen ruokaa vaan omalle lautaselle pitää saada samaa ruokaa kuin muutkin. Nähtävissä on aivan selvää annoskateutta, jos ei samaa ruokaa saa. Puuro vielä menee, mutta sen jälkeen piti päästä maistamaan myös äidin aamupalaa. Kyllähän se helpottaa, kun voi tehdä kaikille samaa ruokaa. Ja itse kun saa syödä, niin hauskaahan se on. Paitsi ehkä jälkien siivoojan mielestä, mutta tyttönen on innokas auttaja. Ja neuvoja. Tyttönen on nyt oppinut viemään omat astiat astianpesukoneeseen ja sen tyhjentämiseen löytyisi jopa kuusi kättä, jos vain antaisi. Hyvä niin, koska astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi tylsimmistä kotitöistä mitä on. Monet kerrat on tyttösen kanssa tehty ruokaa, leivottu ja hääräilty keittiössä. Kohta otetaan toinen tuoli pöytätason viereen ja hääräillään kolmistaan. Eiköhän niistä ihan hyviä tuotoksia tule, vaikka kokkeja onkin monta :).

Arkinen aherrus

Tiistaina palattiin takaisin arkisiin askareihin. Vanhemmat töihin ja lapset päiväkotiin. Ensimmäinen päivä sujuikin mallikkaasti, poika vähän tapansa mukaisesti tirautti krokotiilinkyyneleet päiväkodin eteisessä, mutta päätti sitten näyttää kaikille, miten kävellään. Tyttönen tuskin malttoi laittaa sisäkenkiä edes jalkaansa, vaan oli jo menossa. Poika varmuuden vuoksi nukkui ensimmäisenä päivänä 4 tuntia ja 45 minuuttia päiväunia, mutta uni maistui, onneksi, illalla nopeasti. Nyt kuitenkin sovittiin, että poika herätetään viimeistään kahdelta ja tyttönenkin nukkuu vain tunnin unia. Ruoka maistuu molemmille, kiitos päiväkodin oman keittäjän! Kyllä on jälleen hyvä mieli tuosta meidän päiväkodista!

Jouluretken jälkeen lopetimme pojan yölliset palvelut ja sänkyyn jäi vesipullo, jos sitä tarvitaan. Ensimmäinen viikko meni yllättävän hyvin, sitten loppiaisen aikoihin tuli parit totaaliset yöraivarit, mutta sitten viime yönä poika nukkui koko yön! Aamulla, vaikka itse tietenkin koko ajan odotin yöllistä laulantaa, olin virkeämpi kuin aikoihin. Ihanaa! Meidän pojasta on tulossa iso. Ja ei ole pitkä aika, kun kotona mietittiin, että ei tuota ole kyllä vauvana enää pitkään aikaan edes pidetty. Jämy jätkä :). Josta myös löytyi tempperamenttinen puoli joululomalla.

Tyttönen vaihtoi uuden vuoden aattona isojen tyttöjen sänkyyn, vaikka oli alkuun asian suhteen aika epäileväinen. Mutta kun isi sitten ehdotti, että haetaan sänky varastosta, niin mieli muuttui heti. Ja eihän sitä sitten enää meinannut saada sieltä pois. Ja vaikka tilaa onkin nyt enenmmän, niin poikittain siellä nukutaan mahdollisimman kiinni sängyn päädyssä. Tyttösen vanha sänky jätettiin odottamaan pikkuveljen muuttoa samaan huoneeseen ja viime yön jälkeen se on taas askeleen lähempänä! Vanhemmat saa makuuhuoneensa sitten jälleen takaisin itselleen!

Nyt näistä kahdesta on toisilleen kyllä paljon seuraa. Eilen oli hauska huomata, että kun tyttönen lähti jotain touhuamaan olohuoneen ulkopuolelle, poika seurasi naama virneessä perässä. Vaikka molemmilla on omiakin juttuja, niin paljon tulee luonnostaankin yhdessä touhuamista. Ihana niitä on seurata, vaikka välillä meinaakin desibelit nousta ja päänhalkaisu olla lähellä, kun toinen kiipeä salaman nopeudella jollekin tasolle.

Mutta kyllä isosisko kuitenkin huolehtii, iltamaidostakin.