Arkinen aherrus

Tiistaina palattiin takaisin arkisiin askareihin. Vanhemmat töihin ja lapset päiväkotiin. Ensimmäinen päivä sujuikin mallikkaasti, poika vähän tapansa mukaisesti tirautti krokotiilinkyyneleet päiväkodin eteisessä, mutta päätti sitten näyttää kaikille, miten kävellään. Tyttönen tuskin malttoi laittaa sisäkenkiä edes jalkaansa, vaan oli jo menossa. Poika varmuuden vuoksi nukkui ensimmäisenä päivänä 4 tuntia ja 45 minuuttia päiväunia, mutta uni maistui, onneksi, illalla nopeasti. Nyt kuitenkin sovittiin, että poika herätetään viimeistään kahdelta ja tyttönenkin nukkuu vain tunnin unia. Ruoka maistuu molemmille, kiitos päiväkodin oman keittäjän! Kyllä on jälleen hyvä mieli tuosta meidän päiväkodista!

Jouluretken jälkeen lopetimme pojan yölliset palvelut ja sänkyyn jäi vesipullo, jos sitä tarvitaan. Ensimmäinen viikko meni yllättävän hyvin, sitten loppiaisen aikoihin tuli parit totaaliset yöraivarit, mutta sitten viime yönä poika nukkui koko yön! Aamulla, vaikka itse tietenkin koko ajan odotin yöllistä laulantaa, olin virkeämpi kuin aikoihin. Ihanaa! Meidän pojasta on tulossa iso. Ja ei ole pitkä aika, kun kotona mietittiin, että ei tuota ole kyllä vauvana enää pitkään aikaan edes pidetty. Jämy jätkä :). Josta myös löytyi tempperamenttinen puoli joululomalla.

Tyttönen vaihtoi uuden vuoden aattona isojen tyttöjen sänkyyn, vaikka oli alkuun asian suhteen aika epäileväinen. Mutta kun isi sitten ehdotti, että haetaan sänky varastosta, niin mieli muuttui heti. Ja eihän sitä sitten enää meinannut saada sieltä pois. Ja vaikka tilaa onkin nyt enenmmän, niin poikittain siellä nukutaan mahdollisimman kiinni sängyn päädyssä. Tyttösen vanha sänky jätettiin odottamaan pikkuveljen muuttoa samaan huoneeseen ja viime yön jälkeen se on taas askeleen lähempänä! Vanhemmat saa makuuhuoneensa sitten jälleen takaisin itselleen!

Nyt näistä kahdesta on toisilleen kyllä paljon seuraa. Eilen oli hauska huomata, että kun tyttönen lähti jotain touhuamaan olohuoneen ulkopuolelle, poika seurasi naama virneessä perässä. Vaikka molemmilla on omiakin juttuja, niin paljon tulee luonnostaankin yhdessä touhuamista. Ihana niitä on seurata, vaikka välillä meinaakin desibelit nousta ja päänhalkaisu olla lähellä, kun toinen kiipeä salaman nopeudella jollekin tasolle.

Mutta kyllä isosisko kuitenkin huolehtii, iltamaidostakin.