Vihdoin sitä tuli, lunta! Tarkkaan lauantaina seurattiin ikkunasta, kun ensimmäiset lumihiutaleet tippuivat maahan, että tuleeko sitä nyt tarpeeksi. Ja kyllähän sitä sen verran tuli, että päästiin testaamaan suksiparia! Hauskaa oli ja hiihto sujui kuin vanhalta tekijältä. Ihan ihmeteltiin, että miten tyttönen lähti heti etenemään, kun sai sukset jalkaansa. Toivottavasti lunta tulisi vähän lisää, jotta päästäisiin kunnolla myös pulkkamäkeen.
Poika ei vielä ihan ymmärtänyt talvea, vaan oli ihmeissään pakkasesta ja hieman nyrpeä ilme naamallaan. Vähitellen sitä totuttiin, vaikka vaikea on liikkua, kun on niin paljon vaatetta päällä ja mistään ei saa kunnolla kiinni rukkaset kädessä. Ja lisää ihmettelyä, kun hiekkalaatikolta löytyneet hiekkakakut eivät menneetkään rikki vaikka niitä kuinka taputti kädellään. Pakkasten myötä päiväkodissa lähti pyörimään kuume ja meillekin se rantautui kesken maanantaipäivän. Tyttönen sai pienen kuumeen, mutta enemmän haittaa äänen katoaminen. Loppuviikko ollaankin kotosalla, jotta päästään käheydestä eroon. Menoa ja meininkiä pikku taudit eivät haittaa.
Pikkumiestä ei enää huijata syömään vauvojen ruokaa vaan omalle lautaselle pitää saada samaa ruokaa kuin muutkin. Nähtävissä on aivan selvää annoskateutta, jos ei samaa ruokaa saa. Puuro vielä menee, mutta sen jälkeen piti päästä maistamaan myös äidin aamupalaa. Kyllähän se helpottaa, kun voi tehdä kaikille samaa ruokaa. Ja itse kun saa syödä, niin hauskaahan se on. Paitsi ehkä jälkien siivoojan mielestä, mutta tyttönen on innokas auttaja. Ja neuvoja. Tyttönen on nyt oppinut viemään omat astiat astianpesukoneeseen ja sen tyhjentämiseen löytyisi jopa kuusi kättä, jos vain antaisi. Hyvä niin, koska astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi tylsimmistä kotitöistä mitä on. Monet kerrat on tyttösen kanssa tehty ruokaa, leivottu ja hääräilty keittiössä. Kohta otetaan toinen tuoli pöytätason viereen ja hääräillään kolmistaan. Eiköhän niistä ihan hyviä tuotoksia tule, vaikka kokkeja onkin monta :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti