Sataa sataa vettä...

Lancome waterproof ja Didriksonin pitkä kuoritakki päälle, lapset sadesuojien alle turvaan ja rattaat kohti neuvolaa. Sitä ennen käytiin kotona reilun mittainen pukeutumisrumba. Oikeastaan toivoisin, että tulisi se rehellinen -5 -astetta, että voisi vain laittaa talvihaalarit lapsille päälle ja unohtaa kuorivaatteet ja niiden alle puettavat välivaatteet. Mutta ehdimme hyvin perille vesisateesta huolimatta. Poika iloitsi neuvolasta löytyneestä kärrystä, jonka avulla pääsi kävelemään pitkin käytävää. Tyttönen puolestaan iloitsi nukesta ja rattaista. Menoa ja vipinää riitti koko ajalle neuvolatädin luona. Ja siitä se riemu nousi seuraavalle tasolle, kun tyttönen huomasi pistorasian. Jostain syystä se sana aiheuttaa kikatuskohtauksen ja kun se kerran on niin hauskaa, niin pitäähän pojankin päästä katsomaan...

Kummatkin kasvavat hienosti. Tyttönen on ikäisekseen pitkä ja menee oman kasvukäyränsä yläpuolella. Mikä ilahdutti suuresti oli se, että paino on palannut takaisin käyrälleen. Vaikka ei kai niitä kuuluisi sillä tavalla vahdata, mutta paino on aina vähän huolestuttanut työttösen kohdalla. Poika kasvaa omia käyriään pitkin ja nyt sitten oli ensimmäinen mitta, jossa poika ohitti isosiskonsa, nimittäin päänympärys :). Meidän pallopäät. Rokotukset hieman harmittivat, mutta enemmän taisi tyttöä harmittaa, kun hienot eläinlaastarit sitten nappastiin kotona irti.

Tähän viikkoon on mahtunut iloa, surua, naurua, itkua, uusia asioita ja kokemuksia, tunneskaaloja laidasta laitaan. Huomenna sunnuntaina mennään lasten kanssa katsomaan joulukadun avajaisia Helsinkiin. Joulupukin näkeminen on lapsille ensimmäinen kerta (tai ainakin tyttöselle ensimmäinen kerta niin, että siitä voidaan puhua jälkikäteen). Toivottavasti ilmat suosivat ja sadesuojat voidaan jättää kotiin. Ja että nähdään se joulupukki, jouluvalot ja jouluikkunat.

Kootut selitykset osa 1

Tänään olen kuullut ensimmäisen selityksen tyttöseltä. On niitä varmaan ollut joskus aikaisemminkin, mutta tämä kohdentui selkeästi tehtyyn toimintaan. Olivat varmaan yhteisvoimin kiskoneet kaikki vaatteet kaapeista kahteen kasaan lastenhuoneen lattialle. Ja selitys oli - se on temppurata. Kyllä vaatteet sitten aika nopeasti alkoivat siirtyä myös takaisin laatikoihin. Aamulla oltiin Himpula Palleroissa, niin siellä on aina temppurata. Poika yritti kovasti kiivetä liukumäkeä ylös, tyttönen paineli temppurataa itsekseen. Ensi viikolla on viimeinen kerta näillä näkymin Palleroita, kun iltavuoroja ei ole Leppävaaran lähettyvillä. Tosin senkin eteen on tehty nyt vähän töitä, kun lapset ovat siellä niin hyvin viihtyneet.

Eilen oltiin katsomassa isin hepan takajalkaa Vermon talleilla. Tyttönen uskalsi jopa silittää hevosta. Poika vaan katseli ihmeissään ympärilleen. Tuulta oli sen verran, että ei juuri ulkona viihdytty. Käytiin sitten suosikkipaikassamme, Torpanrannassa kahvilla ja herkkupalat syömässä.

Perjantaina oli hääpäivämme ja siskoni uskalsi tulla lastenvahdiksi ja lähdimme ulos syömään. Emme olleet uskoa korviamme, kun astuimme kotiovesta sisään. Oli niin hiljaista. Ihanaiset olivat olleet kilttejä (touhukkaita tosin), mutta nukahtaneet heti sänkyihinsä. Vieraskoreita, sanoisin, mutta hyvä niin, siten on mahdollista saada hoitajia toistekin :). Ja olihan se ruokakin hyvää, riittävästi ja jälkiruoka meinasi takertua jokaiseen hammasraudanpalaan kiinni. Ja bataattiranskalaiset, niitä tilaan toistekin, jos joskus vielä löytyy ruokalistalta. Osattiin puhua muutakin kuin lapsista, ehkä. Yritystä ainakin oli. Melkein mentiin vielä drinksuillekin, mutta piti jotain jättää ensi vuodellekin :).

Huomenna onkin sitten neuvolapäivä, molemmilla ja rokotuksia on luvassa. Siitä sitten myöhemmin lisää :).

Syntymäpäivät

Tänään pieni tyttömme täyttää kaksi vuotta! Aamulla hiippailimme ilmapallon ja synttärilahjan kanssa huoneeseen laulamaan. Uninen tyttö availi silmiään ja nähtyään ilmapallon, suu levisi isoon hymyyn. Ja sitten katse siirtyi syntymäpäivälahjaan ja jos vain mahdollista, niin hymy vain leveni. Perheeltä hän sai lahjaksi nukenrattaat ja sveitsinserkulta siihen nuken. Nukke ristittiin siltä istumalta Magdaleenaksi. Sen verran monta kertaa kuuli tänään onnittelulaulun, että rallatteli sitä itsekseen iltapalalla :).

Juhlia on juhlittu tällä viikolla mummin luona Pihtiputaalla, sedän kanssa käytiin lounaalla ravintolassa Jyväskylässä ja tätiä moikattiin Tampereella ja syötiin herkkuja. Kuvassa mummin tekemä herkkukakku. Päiväkodissa laulettiin ja syötiin keksejä ja rusinoita muumiservetiltä. Viikonloppuna juhlitaan vielä lauantaina ja sunnuntaina. Omaan vuosikirjaan sitten kirjoitetaan kaikki lahjat ja kortit säilytetään laatikossa, johon äiti vähitellen keräilee muistoja matkan varrelta talteen.

Pikkuinen poikamme vietti tänään aikaa ilman äitiä päiväkodissa. Aamulla menimme kolmistaan autolla, kun oli nyssäkkää ja pussukkaa vietäväksi, jotta pojallakin on tarpeellinen määrä vaihtovaatetta, kurapukua, kumpparia ja sänkyvaatteita päiväkodissa. Vielä uupuu harja, kansio, valokuvakirja ja jotain muuta pientä, onneksi on päiväkodilta saatu muistilappu. Isosisko antoi vaippapakettinsa pikkuveljelle, mutta ilmoitti, että pottaa hän ei anna. Ei hätää, hän sai oman. Aamu meni hyvin, riisipuuro ja luumukeitto maistuivat samoin maito pienenpienestä lasista. Sitten touhuttiin ja tutustuttiin pienten omaan huoneeseen, käytiin laulamassa vähän isompien pienten kanssa ja maisteltiin isosiskon tuomia keksejä. Sitten maistuikin jo päiväunet ja niille nukahdettiin helposti. Sitten äiti salakavalasti livahtikin omiin askareisiin ja palasi iltapäivällä takaisin. Ja rattaissahan meidän pieni poika nukkui, oli kuulemma kiukutellut ihan urkalla (mikä oli odotettavissa), mutta oli kuitenkin viihtynyt hyvin aikuisen (hoitajan) sylissä (ihanaa!!) ja rauhoittunut sitten rattaisiin. No, huomenna äiti joutuukin sitten ihan töihin ja lapset ovat päiväkodissa. Totuttelun kautta, ei siinä muu auta. Ja hyvillä mielillä sinne lapset vien, kun paikka on mitä ihanin.

Synttärisankari peitteli Magdaleenan rattaisiin, vilkutti hyvät yöt ja sanoin: Huomenna nähdään!

Suunnitelmat on tehty muutettaviksi

Olin suunnitellut olevani kesälomalla loppiaiseen saakka, mutta kuten aikaisemminkin, suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Palaankin töihin joulukuun alussa kolmeksi päiväksi viikossa ja kaksi päivää teen etänä kotona lasten kanssa. Ehdinhän kuitenkin olemaan kuukauden lomalla ja poikakin kävi tänään aamupäivän tutustumassa päiväkotiin. Ensi viikolla onkin sitten jo ensimmäinen päivä, kun molemmat lapset jäävät päiväkotiin ja äiti lähtee myös käymään töissä.

Aamulla lähtösuunnitelmia muutti VR, sade toi oman höysteensä ja hyökkäysvaunuilla mahduimme kolmanteen bussiin, kun junamatkustajat liikkuivat tänään busseilla. No, päästiin aamupalalle päiväkotiin, oikea vaatetus ja sadesuojien ansiosta kukaan ei edes kastunut. Miten ihana olikaan seurata pikkuisten aamupalaa, kun he vuorotellen kertoivat, mitä tekevät viikonloppuna, siistivät oman paikkansa, veivät astiat, kävivät potalla ja painelivat töihinsä, kuka mitäkin tekemään.

Mutta parasta antia oli, kun pikkumieskin viihtyi aamupalapöydässä, hurmasi hoitajat, söi muiden kanssa (ja myös naapurien leivät) eikä isosisko ollut moksiskaan, kun pikkuveli tuli päiväkotiin. Olihan hän siitä puhunut jo pari viikkoa päiväkodissa ja oltiin saatu tälle aamulle häneltä erityislupa laittaa vaatteet hänen naulakkoonsa, kun pikkuisten puolen naulakot olivat vielä puusepän verstaalla. Poika nauroi ja hymyili touhutessaan ja osallistui rytmikapuloilla soittamiseen kun muut lapset lauloivat. Sain lukea kirjoja koko poikajoukolle, ihastella autokortteja ja moppaustaitoja. Pikkumies oli aamupäivän jälkeen niin väsynyt, että nukahti heti päästyään rattaisiin. Ensi viikolla kuljetetaankin iso määrä tavaroita päiväkotiin ja sitä ennen äidin pitäisi taas nimikoida vaate jos toinenkin.

Eiköhän se todellinen luonnekin sieltä vielä päiväkodissa näyttäydy, vaikka olikin ihan hyvä, että ainoat huudot tuli vaipanvaihdon yhteydessä. Ja aikaisempi huoleni siitä, miten muistan pakata tuttipulloja päiväkotiin mukaan hävisi, kun poikakin otti juomalasin käteensä ja joi siitä. Tuttikin kuulemma katoaa päiväkodissa sitten jossain matkan varrella. Ehkäpä viime yö oli jo viite siitä, että poika on kasvamassa isoksi.