Vietettiin pidennetty viikonloppu Reposaaressa. Ilmat olivat aurinkoiset, tuuli oli välillä kovaa, mutta ulkoilemaan pystyttiin, kiitos kerrospukeutumisen. Lauantaina ajeltiin kunnolla meren rantaan katsomaan aaltoja ja haukkaamaan raitista ilmaa. Poika tosin nukahti autoon jo heti ensimmäisen minuutin aikana ja heräsi, kun palattiin takaisin tukikohtaan. Se oli sellainen reippailu häneltä, yhtä kova nälkä kuin meillä nenänsä auton oven ulkopuolelle pistäneilläkin.
Tyttönen on kuin kotonaan mamman ja tuffan luona. Reissusta puhuttiin monta, monta kertaa ja kyllä meillä oli mukavaa, ja touhukasta. Monta läheltäpiti tilannetta, monta hauskaa juttua ja paljon puhetta ja lauluja. Poika innostui samoista kahden portaan tasanteen kipuamisesta kuin tyttönenkin. Ja pitihän sieltä kerran tulla kunnolla alas, kun ei ihan heti ehditty väliin. Se muksahdus unohtui pian ja sitten heti kuin vain silmä välttää, kauhealla vauhdilla takaisin.
Paluu arkeen oli karu. Tyttönen nukkui yönsä huonosti ja onneksi meillä oli varattuna aika putkitettujen korvien kontrolliin Töölön Mehiläiseen, koska korvatulehdushan se siellä oli taas riesana. Ja sen lisäksi molemmilla lapsilla silmätulehdukset. Nyt on taas antibioottia useammassa eri muodossa ja toivottavasti saadaan taudit taltutettua pikavauhtia. Olen huomenna suuressa suosiossa, kun laitan silmätippoja 8 kertaa päivässä molemmille lapsille ja sen lisäksi tyttöselle tippaa korvaan pari kertaa päivässä ja suun kautta vielä antibioottia kahdesti. Se rimpuilun ja huudon määrä on korvia huumaava. Mutta kestän sen, kun vain lapsukaiset nukkuisivat yönsä rauhassa.
Jos brittitutkimukseen on uskomista, niin pojan täyttäessä keskiviikkona 9 kuukautta, on meillä vanhemmilla univelkaa rapiat 800 tuntia. On siitä muutamia tunteja saat nukuttua päiväunina pois, mutta niin ne britit vain väittivät, että viikossa tulisi noin 20 tuntia univelkaa vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Toki tästä on poikkeuksia, kuten tuo meidän tyttönen, joka nukkui yönsä heräämättä jo melkein 4 kuukauden iässä. Mutta meidän poika taas aiheuttaa kyllä tuollaisen määrän univelkaa ja siihen kun laitetaan päälle vielä tyttösen syksyn korvatulehduskierre, niin alkaa olla väsymys päällä.
Sain lapset tänään harvinaisesti nukkumaan päiväunet samaan aikaan ja painelin itsekin sitten hetken päästä perässä sänkyyn nukkumaan. Kuinkas siinä sitten kävi - ehdin nukkua 15 minuuttia, kun poika päätti herätä. Jos ei ihan itku meinannut tulla, niin syvä huokaus kylläkin. Jospa se tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti