torstai 17. lokakuuta 2013

Valokuvaus

Eilen oli päiväkodin valokuvaus. Kysyin aamulla tyttöseltä, että miten hymyillään kameralle ja sain mahtavan irvistys-silmiensiristyshymyn. Hauska nähdä, millainen kuvasta tuli. Kerrotun perusteella odottelen totista valokuvaa, kun valokuvaustilanne oli ollut hieman jännittävä. Päiväunetkin maistuivat hyvin valokuvauksen jälkeen, 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tyttönen meni ihan sekaisin, kun tulin juuri ovesta sisään kun herättiin päiväunilta. Siinä jäi välipalatkin syömättä. Päätettiin sitten illalla, että mennään saunaan, kun poitsu menee nukkumaan. Muuten tyttönen olisi kukkunut koko illan hereillä. Ja niin siinä meinasi tapahtua joka tapauksessa, kunnes menin hetkeksi istumaan lastenhuoneeseen tuolille ja nukahdin sitten siihen...

Meidän tyttönen lopetti yhtenä päivänä tuosta noin vain vaippojen käytön. Huomasin yhtenä päivänä, kun oltiin tultu päiväkodista kotiin, että eikös sulla olekaan vaippaa. Sain vastaukseksi vain, että ei ole ja sen jälkeen ei ole ollutkaan kuin vain öisin. Ja samalla ne pöksyt löysivät tiensä housujaen alle. Kyselin sitten seuraavana päivänä päiväkodissa, että miten täällä sujuu ilman vaippaa ja sain vastaukseksi, ettei sitä ole enää moneen päivään edes puettu päälle. Ja eilen sovittiin, että tyttösen vaipat siirretään pikkuveljen lokeroon odottelemaan. Ja jos sama meno jatkuu, niin kohta ei tarvitse edes auttaa pukemisessa. Sen verran paljon sitä kotona harjoitellaan. Ja mitä sitten, jos ne housut ovat väärin päin, kunhan siitä vain saa onnistumisen riemun ja sysäyksen pukea paita, mekko, hame ja housut samaan aikaan.

Tänään toimitettiin allekirjoitettu päiväkotisopimus tuosta pikkujätkästäkin päiväkotiin. Hieman jännittää, että miten se lähtee sujumaan. Tänään käydään ostamassa peitto(ja) ja muita päiväkotiin tarvittavia tavaroita. Laskeskelin, että meillä on kuusi lastenpeittoa, kaksi kotona, kaksi päiväkodissa ja kaksi Reposaaressa. Tänään tuli toiseksi viimeinen erä Kelan vanhenmpainrahaa ja 28.10. alkaa (ansaittu?)kesäloma päätyöstä. Toista hommaa teenkin sitten kolme päivää kotoa käsin vuoden loppuun ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Tunnustan, että melkein lasken päiviä siihen, että saan olla kotona yksin ja tehdä töitä rauhassa!

Ja kun nyt kerran uhkaillaan lumisateella, niin laitan tähän kuvan parin viikon takaisesta metsäretkestämme

2 kommenttia:

  1. Heh en aluksi edes huomannut että Masi on sun sylissä. Mutta tarkkanahan se siellä tapittaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvin on kyllä M maastoutunut! :)

    VastaaPoista