Tyttösen naama suli hymyyn, kun mummin luota löytyi kastelukannu. Ja niin takapihan kukkaset saivat kunnon kastelun. Sen minkä kesä kastelee, se myös kuivaa. Niin kävi vaatteille ja kengille. Ja kun ämpäri läheni tyhjenemistä, kuului tomera ääni, lisää! Ja niin ämpäri täytettiin ja kukat saivat lisää vettä. Myös taloyhtiön pihalta löytynyt hiekkakasa oli suuressa suosiossa. Siellä pääsi uusi traktori (oikeastaan kauhakuormaaja, mutta niiden yleisnimitys on traktori) ensikosketuksen hiekkaan ja hiekkakakkuihin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin laskea hiekkakasaa alas ja kiivetä ylös uudestaan ja jälleen alas. Poika pääsi hypistelemään käpyä. Ilme oli tutkaileva ja sitä pyöritettiin pitkään ja hartaasti kädessä, kunnes se sujahti suuhun ja äidin vikkelät kädet pääsivät töihin. Ja kaikki alkoi uudestaan ja uudestaan.
Isällä on synttärit heinäkuussa ja päätimme syödä sen kunniaksi kunnon jäätelöannokset. Käytiin tyttösen kanssa kaupassa ostamassa tarvikkeita ja kun kerrankin ostoslista oli lyhyt, tyttönen pääsi kaupasta löytyneisiin auto-rattaisiin. Näistä kärryistä riitti puhetta pariksi päiväksi :). Äidillä oli varmasti tilapäinen ajatuskatkos, koska tein neljä yhtä isoa jäätelöannosta kermavaahdon, kinuskikastikkeen ja nonpparellien kera. Mansikkahillon jätin tyttöseltä sentään pois, kun ei siitä välitä. Eipä olla ennen nähty niin tarkaan nuoltua kuppia, kuin tyttösen jäljiltä. Ja kyllä sitä touhottamista sitten riittikin, jonka jälkeen sitten tuli reipas alamäki ja aika nopasti uniaika. Mutta mikäs siinä, kyllä synttärijäätelöt pitää päästä nauttimaan. Ja kuten kuvasta huomaatte, kyseessä eivät olleet mitkään isot kulhot, vaan sopivan kokoiset kipposet jäätelöannoksia varten. Etenkin kun aikuiset voivat santsata. Jäätelö tyttöselle kyllä maistuu, muuten melkein riittää, kun pääsee maistamaan makeaa, nuolemaan suklaat keksin päältä tai ottamaan muutaman lusikallisen kakkua tai piirakkaa. Suklaa kyllä maistuu yhtä hyvin kuin jäätelö, mikä tietenkin aiheuttaa joskus äidille harmia, kun suklaalevyn jakajaksi ilmoittautuu muitakin...
Kesäretkeämme suosivat ilmat. Ensimmäinen vesisade tuli vastaan vasta lähtöpäivänä ja sittenkin Tampereelle päästyämme oli jo aivan helle. Kävimme katsomassa tätän (tädin) uutta asuntoa. Ja voi että se oli nätti ja kiva! Tyttönen tutki paikat ja rakennettiin junarata ja syötiin herkkuja. Ja pihalla oli keinu! Sillä pelastettiin koko automatka (vaikka viimeisen päivän kohdalla huomattiin kyllä, että kaikkien istumakestävyys alkoi olla koetuksella). Onneksi laukusta löytyi vielä juotavaa ja rusinoita, joten saatiin matka sujumaan. Musiikin tahdissa jammaili niin isi kuin tyttökin. Vesisade huolestutti tyttöstä, kun auto kastuu. Hämeenlinnassa ollut tunneli nosti hymyn huulille ja kotitielle kun käännyttiin, niin näkyi tuttu nosturi ja sitten ajettiinkin jo autotalliin. Ihme ja kumma, saimme tavarat yhdellä kertaa kotiin, kun rattaisiin paikkailtiin. Sitten vain pyykkikone rullaamaan ja isi kohti kauppaa. Kolme koneellista pyykkiä ei näkynyt millään tavalla siinä pyykkivuoressa, joka kylpyhuoneeseen siirtyi. Ja jotta ilta sujuisi jotain pientä touhuillen, tyttönen kylvetti ahkerasti unilelupupuaan kun äiti pesi ja puunasi autoilusta nuhjaantunutta poikaa. Niin perusteellista pesua ei ole tainnut kumpikaan ennen saada, pupu eikä poikakaan. Ja kummatkin lapsoset nukahtivat heti omiin sänkyihinsä. Äiti ja isä nuupahtivat väsähtäneinä parvekkeen sohvalle saunan jälkeen. Parvekekasveistakin melkein kaikki elpyivät saatuaan aimoannokset vettä. Yksi amppeli heitti henkensä retken aikana, mutta tomaatit ja chili näyttäisivät toipuvan. Katsotaan, millaista satoa saamme noukkia vielä tänä kesänä.
Mutta kaiken kaikkiaan rengasmatka oli onnistunut ja näin yhden päivän kotona olleena täytyy sanoa, että olipa mukava matka! Kilometrejä kertyi reilu 1880 ja pysyimme uskollisesti Pohjanmaalla niin kauan kuin pystyimme ja nautimme näkymistä ja kesäisestä Suomesta. Kyllä pieni irtiotto arjesta piristää, mutta on kiva ottaa rutiineista taas kiinni. Ja vaikka niin vannoimme, ettemme ainakaan viikkoon syö ulkona, niin heti tänään reippailimme ja nautimme lounaan puolessa välissä matkaa. Mustikkaa pakastettiin, tyttöselle ostettiin tyyny, kun pääsi sen makuun mummin luona. Ja vielä päästiin tyttöstä yhdellä tavalla ilahduttamaan; täältäkin löytyi Puuha Pete vaippoja! Vaasasta niitä löytyi ensimmäisen kerran pitkästä aikaa. En edes huomannut, että niissä oli jälleen Puuha Peten kuva, mutta tyttönen lallatti heti vaipan nähtyään "kaiken korjaa, Puuha Pete" :).
Varmasti jäi jotain hauskaa ja hassua mainitsematta. Valokuvia kertyi melkein 400, joten niiden kautta päästään tyttösen kanssa muistelemaan retkeä monet kerrat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti