lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rengasmatka osa 4

Lapualta piipahdimme Powerparkissa. Olimme heti aamutuimaan liikenteessä, jotta perheen isä pääsee ajamaan Mika Salo circuit -radalle. Katsomo ja kahvila oli näppärästi toisessa kerroksessa, eikä sinne ollut hissiä tai luiskaa rattaille, joten tuli sitten kokeiltua kuinka näppärää on kantaa kahden istuttavia rattaita täydessä lastauksessa suht jyrkkiä portaita ylös. Eikä ollut Powerparkin ainut paikka, mihin olisi pitänyt rattaat kantaa, mutta toinen kerta jäi sitten testaamatta ja vaihdoimme ravintolaa. Tyttösen mielestä parasta oli, kun isi ajoi autolla tunneliin ja tuli sieltä pois. Pojalle riitti, että tuli ruokaa ja sai nukkua. Äiti otti kuvia ja toimi viihdytysjoukoissa. Isällä oli hauskaa ja saatiin muutamia hyviä ajokuviakin otettua ja loppua kohden vauhtikin kiihtyi.

Powerparkista löytyy pikkuisille jälkeen mukavasti laitteita. Heti portista sisään päästyämme näkyi juna ja sen vieressä keinu. Sen pidemmälle ei tyttösen mielestä olisi varmaan tarvinnut mennäkään. Tällä kertaa myös äiti pääsi junan kyytiin, mutta keinussa piti olla yksin. Teekuppeihinkin pääsi äidin kanssa, samoin maailmanpyörään (sellaiseen pieneen) ja viikinkilaivaan. Kun lapset nukahtivat, käytiin isän kanssa vuorotellen vuoristoradassa. Se oli kyllä mahtava vuoristorata! Linnanmäki jää auttamattomasti tässä kohdin kakkoseksi. Kaikin puolin mukava päivä huvipuistossa. Ensi vuonna lapsoset painelevatkin sitten kahdestaan laitteeseen jos toiseenkin. Sitä odotellessa :).

Lapuan hotelli oli siisti ja kolmen hengen huone oli erittäin tilava. Ainut miinus tulee aamupalasta, jossa murokulhoihin oli vain kipattu uudet murot ja puolet vadista oli täynnä pussin loppujen purua. No, pieni murhe, kun muutakin syötävää löytyi. Lastenannokseen huvipuistoillan jälkeen tyttönen sai oman koristeen, joten se taisi pelastaa sen ravintolaillan. Äidin pitsa oli niin iso, ettei sillä ollut mitään toivoa mahtua lautaselle, mutta onneksi sitä sitten söivät niin tyttönen kuin myöhemmin isikin. Kovin paljon ei Lapualla tullut kiereltyä, mutta sijaintinsa ja siisteytensä puolesta hotellissa olisi voinut yöpyä useammankin yön.

Sitten matka jatkui. Isi vei meidät Pohjanmaan isoon nähtävyyteen eli Tuurin kyläkauppaan. Eipä siitä sitten oikeastaan sen enempää... Nopeasti tuli kierrettyä, tyttöselle löytyi yksi paita, pojalle hammasharja, kun ensimmäinen hammas ilmestyi lomamatkan aikana, isille pari Rapalan uistinta ja äidille naamarasva. Pojalle iski vielä kamala nälkä kassajonossa, joten ei auttanut kuin kaivaa ruoka ja lusikka esiin ja syöttää vauhdissa. Tältä pysäkiltä jatkoimmekin sitten päiväunien aikaan muutaman mutkan kautta Ähtärin eläinpuistoon.

Ähtärissä näimme poroja, keinuja, karhuja, keinuja, saukkoja, keinu, poroja, keinuuuuun! Näppärästi ajateltu, että puolessa välissä reittiä oli kahvila, jossa oli hyvä pysähtyä ja tankata, jotta jaksetaan loppumatkakin. Ehkäpä tästä eläinpuistosta olisi ollut enemmän iloa vuoden kahden päästä, nyt parasta antia oli reitin varrelta löytyvät keinut sekä karhut, jotka olivat melkein ainoita eläimiä, jotka eivät istuneet/löhönneet paikallaan ja syöneet. Kannattaa käydä puolen päivän aikoihin, jolloin iso osa eläimistä syötetään. Nyt olimme hieman myöhässä ja siksi niin monet vain öllöttelivät paikallaan. Ja saihan täältä toiseen käteen vaaleanpunaisen rannekkeen! Tyttösellä on toisessa sininen Powerparkista ja toisessa nyt vaaleanpunainen Ähtäristä. Ja pahus sentään, että täälläkään ei ollut apinoita!

Sitten pakattiin taas kimpsut ja kampsut autoon ja matkattiin Alajärvelle. Siellä majottauduimme yhdeksi yöksi hotelli Alvariiniin. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Ruoka oli mitä mainiointa (paras ravintolapäivällinen tällä reissulla), hotellin yhteydessä on keilahalli, huoneet oli remontoituja, siistejä ja mukavia ja aamiainen! Voi että! Se oli tämän reissun paras hotelliaamiainen! En ole varmaan koskaan syönyt niin paljon aamiaisella. Tuoretta sämpylää, lättyjä, ihania muroja, erilaisia pähkinöitä lisättävänä muroihin, mehut ja kaikki. Todella hyviä. Ei liikaa, ja se mitä oli, oli juuri aamulla tehty ja suussa sulavaa. Aamulla jälleen lähdimme ja koska määränpäämme johti pois Pohjanmaalta, kiertelimme päivän pikkukylästä toiseen, piipahdimme HalpaHallissa, josta tyttöselle ostettiin punainen traktori ja pojalle yöpuku ja hoitolaukkuun Haisuli-pyyhe. Tulipa käytyä sielläkin... Päiväunien aikaan, isi sanoi, että seuraavaksi on luvassa sitten yllätys. Sitä autossa hetken pohdin ja mietin ja ihmettelin, että mikä yllätys voi löytyä täältä syrjäkylästä, mutta isi halusikin kalastamaan! Lasten touhutessa isi sai saaliiksi kaksi reilu kilon kokoista lohta, joista ensimmäinen on jo syöty ja hyväksi havaittu. Toivottavasti nyt en muista kalojen kokoa väärin, muuten siitä saa kuulla...

Sen jälkeen ajoimmekin pois Pohjanmaalta mummin luokse Pihtiputaalle. Mutta ei siitä vielä sen enempää, tämä osa retkestä on vielä pahasti kesken.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti