Matka alkoi kotoa kohti Reposaarta. Ei ole ennen ollut autossa niin paljon tavaraa kuin nyt. Vaikka hyviksi havaitut rattaamme menevätkin aika pieneen tilaan, mukana on neljän ihmiset laukut, kengät, takit, yksi kassillinen ruokaa ja tuttuipulloja, vaippapaketteja, sitteri, kalastustarvikkeita, tietokone ja muut elektroniset vermeet sekä tietenkin muutama kirja ja unilelut. Vielä en ole keksinyt mitään isompaa, mitä olisi unohdettu. Toki kun itse huolehtii kolmen ihmisen tavaroista, niin jotain omia unohtaa, kuten hiustuotteet. No, kauppoja on, joten kaikista unohduksista ja tarvittavista täydennyksistä on selvitty.
Mutta siis ensin suunnattiin Reposaareen, jossa lasti purettiin muutamaksi päiväksi. Mamman ja tuffan luona touhuttiin, tutustuttiin Kirjurinluodon eläintarjontaan ja leikkipuistoon. Nähtiin monta vuohta, riikinkukko sekä helmikanoja. Mutta parasta taisi olla keinut, kiipeilytelineet, karusellit ja jäätelö. Mahtava paikka lapsille! Jäi harmittamaan, etten tiedä meidän läheltä vastaavanlaista paikkaa lainkaan, johon pääsee helposti kävellen tai autolla, on keskellä kaupunkia sekä ilmainen.
Reposaaresta jatkettiin Rantatietä kohti Vaasaa. Käytiin Närpiön Sea Side ravintolassa syömässä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mutta lasten ruokalista on melkein paikasta riippumatta samansisältöinen. Nakkeja, lihapullia, kanaa, kalaa joko perunamuussilla, perunoilla tai ranskanperunoilla. Ensimmäistä kertaa kun mennään, niin nakit maistuvat hyvin, samoin muutama ranskanperunakin. Maitoa saa aina, pillillä tietenkin ja nyt ensimmäisen ravintolapysähdyksen kunniaksi nautittiin myös jäätelöä. Huom! Söimme tämän annoksen kolmistaan, emme tilanneet kolmea erillistä annosta.Jälkiruoan päätteeksi pelasimme tyttösen kanssa vähän minigolfia. Muutaman lyönnin verran jaksettiin heilua yhdessä mailanvarressa, sen jälkeen kisattiin kumpi saa nopeiten pallon reikään: äiti lyömällä vai tyttö kantamalla. Reippailun jälkeen päiväunet maittoivat kaikille muille paitsi kuskille ja heräsimmekin sitten lähellä seuraavaa pysähdyspaikkaa, Raippaluodon siltaa. Tuulta sillalla oli opastaulujen mukaan 9 m/s ja sehän on Suomen pisin silta. Hienot oli näkymät ja pysähdyttiin lastenhoitopuuhiin sillan juuressa olevaan kahvilaan. Nestetankkauksen jälkeen suunnistettiin Vaasassa sijaitsevaan hotelliin ja majoittauduttiin. Ilta kuluikin sitten syödessä ja uutta paikkaa ihmetellessä. Poikaa ei maiseman vaihdokset ole juurikaan hetkauttaneet, kunhan ruokahuolto pelaa heti, kun nälkä iskee ja nukkumaan pääsee heti, kun alkaa nukuttaa. Tyttönen on ollut enemmän ihmeissään, mutta tämän reissun yksi pelastaja on selkeästi mukana kulkeva matkasänky.
Reissun yksi kohokohdista on ollut ehdottomasti käynti Wasalandiassa. Melkein kaikki laitteet olivat sellaisia, mihin tyttönen pääsi aikuisen kanssa. Sitten käytiin vaikka missä ja ehdoton suosikki oli juna, johon tyttönen sai mennä yksin. Vähän mietitytti, kun hän ilmoitti, että tuonne haluaa. Arveltiin, että kun juna lähtee liikkeelle, niin kuuluu heti pois, mutta mitä vielä! Junan pysähdyttyä kuuluikin uudestaan! Ja sitten junailtiin kaksi kertaa peräkkäin monta kertaa päivän aikana. Milloin meidän tyttösestä kasvoi noin iso! Ainoan miinuspisteen annan siitä, että koko huvipuistosta olivat vesipullot loppuneet. Onneksi jälkeen lasten ruokahuolto oli otettu isolta osalta mukaan ja paikan päältä sai sen, mitä tarvittiin. Mutta kyllä oli hauska päivä, niin äidillä ja isilläkin, kun sai tyttösen kanssa mennä eri laitteisiin ja touhuta. Äiti kävi yksin tukkijoessa ja isä viikinkilaivassa. Tyttönen kävi junan lisäksi yksin teekupeissa sekä karusellissa. Sitten lopuksi vedettiin narusta ja palkinnoksi saatiin rumpu! Sitä sitten rummuteltiin hotellihuoneessa, mutta ei siitä niin isoa ääntä saa, että se ketään häiritsisi. Ehkä hieman lisää varovaisuutta auton pakkaamiseen, kun yritetään saada rumpu(kin) ehjänä kotiin. Pois kun lähdettiin, meni viisi minuuttia ja uupuneet huvipuistoseikkailijat nukahtivat rattaisiin.
Kaksi yötä Vaasassa ja voisin sanoa, että samanlaisen retken voisin tehdä uudestaan, kun poika tuosta vielä hieman kasvaa. Sitten jatkettiinkin matkaa Laihian kautta Kurikkaan, jossa käytiin pikapäätöksellä tutustumassa kotieläintilaan. Hakunin kotieläintilalla oli mukavasti eläimiä, joita pääsi helposti katsomaan läheltä. Ensin nähtiin aivan pieniä kissanpoikasia, kolme mustaa ja kolme vaaleaa. Ne oli oikein söpöjä, kun sai tarpeeksi kaukaa niitä katsella. Sitten nähtiin vuohia, kalkkunoita (ne oli aika isoja ja rumia!), kanoja, kukkoja (niitä oli monta ja ne oli sijoiteltu pitkin poikin, joten joka puolelta kuului kukkojen ääniä), pupuja, hevosia, lampaita, ankkoja ja possuja. Possut meinasivat jäädä huomaamatta, mutta onneksi ne huomasivat meidät ja alkoivat äänähdellä. Mutta parasta taisi tyttösen mielestä olla leipäpalasten heittely ankoille. Ankkalammella oli monta ankkaa, jotka riemumielin tulivat syömään tyttösen heittelemiä leipäpaloja. Oli siellä sitten pari isoakin ankkaa, joista yksi ehti napata leivän tyttösen kädestä. Tyttönen oli lentää pyllylleen säikähdyksestä eikä meinannut enää suostua loppuleipiä antamaan ankoille. Kun mentiin vähän syrjemmälle, niin pikkuankat saivat loput leipäpalaset. Sitten piti kiertää vielä koko piha kahteen kertaan ennen kuin tyttönen suostui menemään autoon. Kompaktissa koossa monta eläintä ja pikkuisen lapsenkin helposti tutustuttavissa.Kolmas pysäkkimme on Lapua, jossa yövymme pari yötä. Matkasänky tyttöselle ja meille muille omat sängyt. Pojan sänky seinän viereen ja äidin sänky siihen kiinni. Tyttönen on sellainen hyöriväpyörivä-nukkuja, että kaikki nukkuvat parhaiten, kun hänellä on oma sänky, josta ei tipu eikä sieltä pääse itse pois :). Vaikka tässä matkasängyssä on ominaisuutena vetoketjulla avattava pääty, niin sitä ei kyllä oteta käyttöön! Autoiltiin nopeasti vielä käymään Seinäjoella. Täytyy sanoa, että kyllä Vaasa voittaa kauneudessaan Seinäjoen mennen tullen!
Ei se matkanteko ole aina naurattanut, kuten näistä seuraavista kuvista näkee:
Räpätätin ja Kiljumasan rengasmatkasta lisää myöhemmin... Nyt alkaa äidin lepohetki :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti