Tänään se alkoi, sisaruinti. Koko perhe käydään lauantaisin illalla uimassa samassa uimahallissa, missä tyttösen uinnit viime vuoden helmikuussa alkoivat.
Työnjako oli selkeä: tyttönen menee isän kanssa pukuhuoneeseen ja poika tulee minun kanssani. Reilussa 10 minuutissa oltiin jo kaikki altaan reunalla odottamassa vuoroa. Vähän jännitti, mahtuuko pojalle koon 80 uimapuku, mutta hyvin se mahtui. Ei ehkä mahdu enää syksyllä, mutta kesä pärjätään ainakin. Tyttöselle ostin nettikaupasta Englannista asti uimapuvun, kun lahkeellisia uimapukuja löytyy kaupoista todella vähän. Onneksi löytyi ihana uikkari, jota ostin heti isomman koon odottamaan syksyä.
Enpä olisi uskonut, että poika ottaisi niin rauhallisesti koko uimahallireissun. Pukuhuoneessa olla köllötteli, suihkussa vähän nyrpisti nenää, kun yritin laittaa uimavaippaa ja uimapukua päälle. Altaaseen kun päästiin, niin silmät olivat apposen auki ja koko ajan tarkkailtiin, mitä muualla tapahtuu. Ryhmä oli mukavan pieni, meidän lisäksi vain yksi perhe ja yksi perhe puuttui. Eli kolme perhettä = kuusi lasta. On ainakin tilaa uida ja kahdella ohjaajalla on hyvin aikaa opastaa ja näyttää uusia temppuja.
Tyttösen uimataidot olivat kehittyneet paljon sitten viime näkemän! Olen ollut poissa reilun kolme kuukautta uima-altaasta ja kehitystä on tapahtunut aivan huimasti! Oli hauska seurata, miten tyttönen räpylöillä ja kellukkeilla liikkuin sujuvasti pitkin uima-allasta ja nautti olostaan. Ja kun räpylät otti pois, niin pysyi kellukkeiden kanssa hyvin pinnalla. Jopa sen verran osasi ottaa jo rennosti (tai paremminkin rauhallisesti), että suostui hetken jopa kellumaan selällään. Ja omaa tahtoa alkaa löytyä myös uima-altaassa. "Hildalle" kuuluu myös siellä.
Kotiin saatiin iloisia mutta väsyneitä uimareita. Meidän vuoro päättyy klo 19, joten kotiin kun päästään, niin iltapala heti pöytään ja sitten yöpuku, pesupuuhat ja nukkumaan. Sänkyyn simahtivat ilman sen suurempia suostutteluita. Valoisat illat auttavat siinä, että takapenkille ei nukahdeta (poika nyt on oma lukunsa vielä. Hän nukahtaa, kun auto liikahtaa), mutta syksyn tullessa voi olla jo vaikeaa pitää uimarit hereillä kotiin asti...
Nyt on sitten ensimmäinen koko perheen harrastus aloitettu.
Ja eilen käytiin ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla tyttösen kanssa tekemässä hiekkakakkuja. Kuva siitä myöhemmin, mutta pitää heti kertoa, että salamanäppi onnistui laittamaan lapiollisen hiekkaa suuhunsa. Ilme oli aika hämmästynyt :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti