Kesäjuttuja

Oli poikkeuksellinen juhannus, kun pärjäsi t-paidassa vielä illallakin ulkona. Tyttönen nautti auringosta ja pulikoi rantavedessä Reposaaressa nauttien joka hetkestä. Auringossa hyttysetkään eivät kiusanneet, mutta illalla ja yöllä ne sitten kävivät vierailulla. Omat jalkani ja pojan naama oli täynnä puremia sunnuntaina illalla. Nukahtamisesta ei meinannut tulla mitään, kun kutina oli kova. Eivät olleet mitään tavallisia hyttysiä, kun niitä ei edes kuullut. Siitäkin selvittiin. Tyttösen antibioottikuurikin päättyi sopivasti juhannuksen kynnyksellä ja ruokahalu kasvoi viikonlopun edetessä. Mamman lihapadat pitivät sisällään 15 tuntia uunissa kypsytettyä possua :). Poikakin sai ensimmäistä kertaa puuroa juhannuksen. Yösyömisten määrä on pysynyt kuitenkin vakiona...

Tyttönen sai elämänsä ensimmäiset punaiset kynnet kummitädin käsittelyssä. Ensin lakattiin varpaankynnet ja maltettiin istua omalla rantatuolilla niitä kuivattelemassa tovin. Ei mennyt kauaa, kun tyttönen palasi ja ojensi kätensä sanoen "kädet". Se oli sillä selvä ja nyt on kaikki kynnet punaiset :).

Tyttönen sai ihanan kesämekon ja -hamosen kummitädiltään. Näppärä kun on käsistään, niin siitä syntyy kaikkea ihanaa. Käytiin valitsemassa kankaita mahtavasta Nuikkisten kangaskaupasta Porista. Siellä pakataan kankaat paperikääröön ja sidotaan narulla. Kauppa on täynnä mitä ihmeellisimpiä kankaita vuosien varrelta. Siellä voi tehdä vaikka minkälaisia löytöjä! Tällä kertaa mekko- ja pipokankaita lapsille. Mekkoa kehuttiin tänään kaupungilla... Ja ihania pipoja. Poika sai omansa ja toinen sutattiin heti, mutta toinen on vielä pysynyt puhtaana. Kuvan oton jälkeen ehdin juuri putsata jemmanyrkit sorasta ennen kuin ne sujahtivat suuhun.

Touhutyttösen kanssa ollaan kauniilla ilmoilla paljon ulkona. Poika ei selkeästi oikein välitä näin kuumista kesäpäivistä, vaan kulkee mukana rattaissa ja vain köllöttelee. Mutta tyttönen on aito kesätyttö. Kulkee mieluummin jalat paljaina kuin kengät jalassa, painelee puistossa omia teitään, keinuu, leikkii hiekkalaatikossa ja tästä päivästä lähtien myös kiipeää liukumäkeä väärään suuntaan! Ja sen pienen hetken kun katsoimme toiseen suuntaan, niin tämä pieni apinatyttö oli kiivennyt liukumäen ylös ja kävelee portaita alas...

Poika on oppinut kääntymisen lisäksi nyt liikkumaan. Kovasti yrittää ja pääsee takaperin ja sivuttain. Joskus otetaan vauhtia kierimällä. Ensimmäistä kertaa lastenhuoneen lattialla kun otettiin kierimällä vauhtia, tuli tyttöselle kiire kerätä tavaroita parempaan talteen.

Pienet tuulenhenkäykset olivat tänään tervetulleita, kun oltiin kaupungissa käymässä. Käytiin porukalla ulkona syömässä ja tyttönen söi suurella ruokahalulla kasvisnuudeleita :). Ja maitoa. Sunnuntaina maistui lasten pitsa ja taidettiin tänään päättää, että huomennakin käydään ulkona syömässä. Mukavaa vaihtelua, kun ei tarvise itse tehdä ruokaa. Mutta niin kauan kuin uudet perunat ovat kesän sesonkituote, niin niitä syödään sipulikastikkeen ja kalan kanssa. Ja juuri tänään puhuttiin, kuinka mukavaa on, kun tyttönen tykkää kalasta. Ja makkarasta. Ja lihapullista :). Tänään sitten tapahtui yksi ihme, tyttönen pyysi puuroa! Siis hän, joka ei siitä koskaan tykännyt, mutta äiti tyrkytti kaikin erilaisin lisukkein... Tänään siis maistui kaurapuuro voisilmän ja maidon kanssa. Siihen tarvittiin yksi pikkuveli, joka syö suurella antaumuksella aamuin ja illoin puuroa. Toinen asia, joka helpottui pikkuveljen myötä on ollut kynsien leikkuu. Sen saa nykyään tehdä molemmille ilman suuria huutoja, kiemurteluita tai saksien ryöstöyrityksiä.

Pyykkien määrä on nyt rehellisesti kasvanut. Yhden lapsen kanssa pyykkikone ei pyörinyt tavallista enempää, mutta nyt pyörii. Tälläkin hetkellä, vaikka kello on jo vaikka mitä... Siihen on kyllä toinenkin selitys: tyttönen heräsi unestaan ja ei meinannut saada siitä uudelleen kiinni, joten laitoin pyykkikoneen päälle. Tasainen ääni auttoi nukahtamisessa siihen asti, kunnes vaatteet myttäytyivät lingotessa ja pesupallo hakkaa päällimmäisenä... Mutta toimi kuitenkin tarkoituksessaan. Poika on oppinut pärisyttelemään, etenkin ja tottakai syödessään. Siinä menee sitten sekä pojalta että syöttäjältä vaatteet vaihtoon. Paitsi jos ollaan kotiympyröissä, niin ei kyllä vaihdeta. Muuten loppuisi vielä vaatteet, pyykkääjän into laittaa sappisaippuaa ja viikata vaatteita pinoihin ja kuskata kaappeihin. Muutamat ovat kysyneet, että miten jaksan niin sinnikkäästi pitää valkoisia paitoja kotona. Sitä olen itsekin joskus miettinyt, mutta sappisaippuan löydettyäni ei ole ollut yhtään sellaista tahraa, joka ei olisi lähtenyt vaatteista irti.

Toivottavasti nämä kesäpäivät jatkuvat vielä jonkin aikaa, jotta päästään nauttimaan liikkumisestä vähissä vaatteissa...