Käytiin koko porukalla viime viikolla saunassa. Tyttönen on jo kokenut saunoja ja viihtyy hirmu hyvin punkassaan, mutta pojalle kokemus oli ensimmäinen. Ja otti tosi rennosti. Köllötteli sylissä, kun siskon kanssa ei oikein samaan punkkaan voi laittaa, mutta mikäs siinä, kun sai kuitenkin vähän vettä päällensä. Ei ollut tyttönen yhtä rauhallinen ensimmäisellä saunakerralla. Samoin suihkussa käyminen ei aiheuta mitään ihmettelyjä. Helppo kaveri siinä mielessä.
Tyttösen sänky on ollut nyt ilman laitaa jonkin aikaa. Sen verran kuitenkin laitettiin reunaa lisää, että ei tarvitse enää pitää yöllä pinnoista kiinni. Ilman pikkureunaa sieltä tiputtiin useammankin kerran alas ja tyttö oli kyllä aamuisin niin väsynyt, että yöunet olivat selkeästi huonto. Nyt nukkuu kuin tukki jälleen ja aamulla tuli ensimmäistä kertaa itse herättyään meidän makuuhuoneeseen. Kunhan vain muistaa avata oven ennen kuin menee itse nukkumaan. Tosin ovien availu käy meillä myöhemminkin, kun heräilemme pojan kanssa 3-6 kertaa yöllä syömään.
Käytiin lauantaina kahvilassa, kun oli sen verran pakkasta, ettei kävelylenkistä olisi tullut mitään, mutta auringonpaiste sai ajettua meidätkin autolla sitten liikenteeseen. Kahvilassa oli hauska huomata, miten ihmisten ilmeistä oikein näki, että voi ei, lapsia! Mutta meidän lapset käyttäytyivät kuin mallikelpoiset konsanaan. Tyttö söi lättyjä ja poika nukkui. Enemmän ääntä lähti niistä muista kuin meistä.
Hampaita on taas tulossa. Huomasin tänään, että ylös on tulossa kulmahampaat ja taakse isot poskihampaat. Ei siis ihme, että sormi on suussa, kun ikeniä kutittaa. Alahampaat eivät taida enää aiheuttaa harmia, vaikka kulmahampaat eivät vielä kokonaan näykään. Hampaiden pesu ei ainakaan ole muuttunut yhtään helpommaksi.
Huomenna mennään tutustumaan tyttösen päiväkotiin. Tarkoitus olisi, että aloitetaan rauhallisesti parilla tunnilla parina päivänä viikossa ja sitten vähitellen kasvatetaan tuntimäärää. Kuitenkin niin, että muutama päivä viikossa ja muuten kotona. Loppuvuodesta sitten kummatkin samaan paikaan ja tämä äiti pääsee takaisin töihin. Ehkä eniten odottaa sitä, että saa tehtyä jonkin asian kerralla loppuun ja uskaltaa aloittaa jonkun toisenkin jutun.
Pojan nimiasia ei ole edennyt sitten viimekirjoituksen jälkeen yhtään pidemmälle. Sukunimi on tiedossa, etunimiä mutustellaan. Vielä on jonkin verran aikaa. Eipä kai kukaan ole nimettömäksi kuitenkaan jäänyt. Kunhan vielä mahtuu kastemekkoon, kokoa on tullut kuukaudessa 8cm ja painokin oli jo 5570kg. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti