Tyttö ja poika

Kahden viikon omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Ainakin meillä on huomattu seuraavia erialisuuksia (ja nyt ei puhuta siitä, mitä löytyy jalkojen välistä):

- poika syö huomattavasti enemmän kuin tyttö
- poika on varsinainen nautiskelija, kun on ensin raivolla pitänyt huolen siitä, että ruokaa varmasti on ja sitä on riittävästi (pisin ruokailu on kestänyt 4,5 tuntia, muutamalla 15 minuutin lepotauolla)
- pojan vaippaa vaihtaessa saa olla varovainen, ettei kastu itse tai että muut kahden metrin säteellä olevat eivät kastu
- pojalle saa vaihtaa yöpukua parhaimmillaan kolme kertaa illan ja yön aikana

Yksi hyvä puoli ruokahalussa on, että äitikin saa vielä syödä herkkuja :). Pitää vain ajoissa lopettaa herkkujen syönti, koska vaatekaapissa on keväästä 2011 lähtien laatikoihin laitettuja mekkoja, hameita, paitoja ja housuja, jotka toivottavasti vielä tämän kevään aikana mahtuisivat jälleen päälle. Ja koska en ole laatikoita aukaissut, niin sieltähän saattaa tehdä vaikka mitä löytöjä!

Mutta löytyy niitä samanlaisuuksiakin, sisarruksista kun kerran on kyse. Molemmat nukkuvat hyvin ja poikakin alkaa siirtyä pidempiin yöunijaksoihin. Vierailulla ollut mummi ihmetteli, miten lapsiperheessä voi olla näin hiljaiset yöt. Onneksi! Kukin saa nukkua rauhassa ja mieskään ei välttämättä herää, kun me yökukkujat siirrytään sohvalle pari kertaa yössä syömään. Tyttö puolestaan nukkuu hyvin omassa huoneessaan ja on jo tottunut pikkuveljen ääniin. Veli taas ei ehdi liiemmin äänähdellä yöllä, kun itse jo herään ja ruoka ehtii suuhun ennen kunnollista heräämistä. Ainut haaste on yölliset vaipanvaihdot, jolloin rauhotellaan tutilla. Samankaltaisuuksista kun puhutaan, niin vaikuttaa siltä, että poikakaan ei välitä tutista. Tyttö ei suostunut syömään sitä lainkaan, poika suostuu pitämään sitä hetken suussaan kunnes tajuaa, ettei tästä mitään ruokaa irtoa.

Mummi toi lapsille ihanat, itsetehdyt lelut. Tytölle pupu ja pojalle lammas. Tyttö tosin omi kummatkin leikkeihinsä, mutta eipä tuo näytä veljeä liiemmin harmittavan. Poika sai myös ensimmäiset omat villasukat, töppöset ja tumput. Itse en ole ehtinyt tehdä kuin torkkupeiton automatkoja varten. Tytölle tein sentään pipoja, mutta nyt ostin ensipiponkin Naisten joulumyyjäisistä. Olen vain ihaillut käsityölehdistä erilaisia ohjeita ja ajatellut, että jospa sitä ensi syksynä ehtisi jotain jo tehdäkin. Nyt harvat vapaahetket menevät joko lukiessa, tietokoneella tai torkuilla.

Vähitellen pitäisi keksiä pojalle nimikin. Sukunimi ja kolmas nimi on jo tiedossa, mutta kaksi ensimmäistä on vielä pohdinnassa. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa.