Iltasadun jälkeen alkaa usein keskustelu, jossa toistuu
monesti lause ”pää tyynyyn”. Vekkuli pikkumies on tehnyt tästä välillä varsin
hupaisan kohtauksen, jossa pää on tyynyssä mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Toisinaan pää on tyynyssä, vaikka seisoo lattialla. Hihitys on mahtava! Joskus
pää on tyynyssä, vaikka seisoo sängyssä ja katselee äitiään naamallaan ilme,
että etpäs voi sanoa mitään, kun mulla on pää tyynyssä! Viime aikoina mukaan on
tullut kolmas kohtaus, jossa komennon ”pää tyynyyn” jälkeen istutaan tukevasti
sängyssä, otetaan tyyny käteen ja laitetaan pää tyynyliinan sisään ja
hihitetään. Isänsä poika, ei voi muuta sanoa.
Eilen totesin, että tyttönen osaa iltasadut kohta jo ulkoa,
joten joulupukilta voisimme toivoa uutta satukirjaa. Suosittuja ovat lyhyet
sadut, viikonloppuisin toisinaan luetaan pidempiäkin satuja. Hilja, kakuntekijä
–kirja oli hyvinkin suosittu, tosin tyttösen mielestä kirjan päähenkilöllä oli
väärä nimi ja korjasi sitä sitten pitkin matkaa. Poika huudahteli riemuissaan
kirjan kuvitukselle.
Viime päivinä tyttönen on myös lukenut veljelleen kirjoja
ääneen. Molemmat köllöttelevät lattialla selällään tai mahallaan ja tyttönen
kertoo kirjan tarinaa, välillä omaa, välillä kirjan tekstiä ulkoa muistellen,
molemmat tyytyväisinä. Kunpa viehätys kirjoihin säilyisi, ainakin siihen on
puitteet kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti