Ääniä vessasta

Aika vierähtää. Kohta vietetään tyttösen 3-vuotissynttäreitä. Ja siitä sitten kohta pojan 2-vuotissynttäreitä. Hetken ovat kuitenkin 3v ja 1v, joka omaan korvaan kuulostaa paljon rauhallisemmalta ja leppoisammalta arjelta kuin 2v ja 1v.

Perjantaina molemmat saivat pienet nuket, poika jääkiekonpelaajan ja tyttönen pitkähiuksisten Kirsikka-tytön. Nukke oli pojan ensimmäinen ihan oma, joten sitä kuljetettiin mukana koko päivän. Tyttösen nukesta katosi touhujen lomassa jo toinen kenkä. Sunnuntaina havahduin huutoon: Äiti tule katsomaan mitä Matti tekee! Ja äänenpainosta kyllä huomaa, milloin kannattaa lähteä heti. Siellähän poika iloisesti kylvetti Kirsikkaa vessanpöntössä ja kuivaili lattiaa siinä välissä vessapaperilla. Toinen hetki, jolloin saa nopeasti jalat alle oli, kun molemmat huutavat vessasta yhtä aikaa pyyhkimään. Sitä ennen alitajunta oli rekisteröinyt kyllä lauseita: mä autan sulta housut ja vaipan pois, tässä on vessapaperia, kauhean määrän hihitystä ja kikatusta ja viimeiseksi tuon huudon. Suureksi iloksi molemmat istuivat, toinen pöntöllä ja toinen potalla ja sotku käsitti vaatteita pitkin lattiaa. Poika on nyt innostunut käymään potalla myös yksin, ensimmäinen tällainen kerta oli perjantaina ja siivottavaa oli hieman enemmän, mutta yritys oli niin hyvä, ettei voinut muuta kuin kehua. Jes, kohta ei tarvitse ostella enää vaippoja!

Isosisko ottaa hyvin pikkuveljensä huomioon. Eilen käytiin kirjamessuilla ja lupasin, että sieltä saa ostaa 5 euron kirjan. Tyttönen löysi prinsessakortit, joiden avulla opetellaan värejä, muotoja, numeroita ja jotain muuta. Pikkuveljelle piti myös löytää kirja ja pitkän harkinnan jälkeen tyttönen valitsi traktorikirjan ja suoritti maksun itse vakavalla ilmeellä. Ylpeänä kanniskeli kuittia kädessään ja huolehti, ettei se katoa mihinkään. Messuilla jaettiin myös seurakuntavaali-ilmapalloja ja niitä tyttönen haki ensi yhden itselleen ja sitten totisella ilmeellä toisen veljelle kotiin viemiseksi. Autolle kävellessä hän sanoi, että veljelle pitää viedä myös, jottei tule paha mieli. Ja kyllähän näistä tuliaisita oltiin iloisia!

Nyt olemme siinä vaiheessa, jolloin tyttösen suusta alkaa tulla humoristisia kertomuksia. Viime viikolla tyttönen oli kertonut päiväkodissa, että isi katsoo kotona telkkarista ohjelmaa, jossa riisutaan kaikki vaatteet pois (mainos). Päiväkodin aikuinen siihen siten lisäsi, kun tarinaa kertoi minulle, että he uskovat tällaisista tarinoista maksimissaan puolet. Muutama päivä tästä tyttönen kurkki isin vieressä kännykän ruutua ja totesi, että isillä on paljon naisia. Ja taas vanhemmilla oli naurussa pidättelemistä. Poika juttelee päivä päivältä enemmän, ja jos jotain sanaa ei muista, voi aina sanoa kakka ja saa vanhempien huomion heti itseensä.

Voi että näitä! Vaikka on hetkiä, jolloin haluaisi olla peiton alla hiljaa pimeässä ja nukkua tai syödä arkisin aamupalan yksin ilman pientä lusikkavarasta, niin kyllä nämä aina saavat hymyn huulille. Taitaa näistä tulla kirjatoukkia, kun niin innoissaan aina lukevat kirjoja (ja tuovat niitä sitten korjauspajalle teipattaviksi).