Tai Higga, Kaggi ja Äijä. Nimistä viis, nämä serkukset ottivat riemun irti viikon lomasta Sveitsissä! Kun joku kolmesta aamulla heräsi, singahtivat loputkin sängyistään ylös nopeudella, jota toivoisi joskus näkevän myös arkiaamuina. Siitä jatkuikin sitten yhtäjaksoinen riemukas ja toisinaan kovaääninenkin leikinmelske, joka jatkui yöunille saakka.
Lentomatka Sveitsiin sujui hyvin. Kaggi nukahti syliin lentokoneessa, kun Higga taas seurasi kiinnostuneena ympäristöään. Sveitsiläinen julkinen liikenne on monipuolinen, mutta ei oikein rattailla matkustavan unelma. Hissit on huonosti merkattu asemille, junista puuttuu matalalattia-vaunuja ja olipahan sitten eräs juna-asemakin, jossa ei ollut ramppia ja kannettiin kiireellä kahdet rattaat (yhdet kevyet ja yhdet hyökkäysvaunut) laiturille ja juostiin junaan. Eräässä junassa oli hienosti rattaille tilaa, harmi vain, että pois olisi pitänyt päästä ovesta, joka oli epäkunnossa ja junan käytävä liian kapea, joten ei auttanut kuin nostaa ja kantaa rattaat matkustajan ja reppujen kera käytävää pitkin Higgan seuratessa toimenpidettä hermostuneena. Ja sitten seuraava juna lähtikin ilman äitiä, kun jäin siskon kanssa vielä laiturille rupattelemaan ja juna otti ja päätti lähteä lasten ja isin kanssa edeltä.
Kävimme mm. eläintarhassa katsomassa norsuja, jotka ovat pojan suuria suosikkeja. Norsuille oli tehty oma iso alueensa eläintarjaan, jossa oli myös uima-allas, jonka yksi seinä oli lasia. Harmi vain, ettei kukaan ollut uimassa, olisi ollut kiva nähdä 4m lasin vieressä, kun norsut uivat. Mutta jos ei muuta, niin lapsille ainakin selvisi norsujen koko. Ja sitten kävimme katsomassa vekkuleita apinoita ja väistelimme vesisadetta.
Yhtenä päivänä haimme lasten kanssa Äijän päiväkodista ja kävelimme käsikädessä koko konkkaronkka takaisin kotiin. Siitä alkoikin sitten itselleni hyvinkin ikimuistoinen ilta, jonka lopputulema oli, että kaksi lasta meille riittää oikein hyvin. Eräänä hetkenä ihmettelin, että kylläpä joku on nyt pahasti saanut grillauksensa paistettua ritilään kiinni, kunnes hajun vain voimistuttua singahdin keittiöön, jossa miespuolinen minikokki oli vääntänyt kaikki hellalevyt täysille. Onneksi ei syntynyt yhtään erikoiskeitosta. Iltakylvyn jälkeen nämä pyyhekuivat pikkuihmiset vain singahtivat juoksemaan ympäri asuntoa minun nauraessa kippurassa yöpuvut kainalossa olohuoneessa. Olihan se näky, kun sisko puolisonsa kanssa tuli kotiin ja edestä viuhahti heti kolme lasta hiukset märkinä vailla mitään vaatekappaletta. Kumma kyllä, nämä sankarit saattin joka ilta helposti nukahtamaan sänkyihinsä!
Ja kyllä se arki tällaisen pienen loman jälkeen tuntui ankealta, eikä pelkästään vesisateen vuoksi. Olin jo valmis jäämään Helsinki-Vantaalle uutta matkaa odottamaan, kun paluumatkalla Kaggi veti sellaisen huutokonsertin lentokoneessa, että kanssamatkustajatkin nauroivat jo koneen laskeuduttua. Mutta minkäs teet, ei tuolle vielä 15 minuutin päiväunet riitä ja hyökkäysvaunut pitää jättää ruumaan, niin eihän sitä nyt sitten enää viitsi äidin sylissä nukkua. Ja muutenkin, tuon kokoinen sylimatkustaja! Hiki siinä tuli molemmilla!
Tästä reissusta puhutaan vielä paljon! Ja tyttönen kertoi jo paikan päällä, että Äijän luona on kivaa ja kotona vielä erikseen useaan kertaan varmisti, että mennäänhän me sinne uudestaan. Kyllä mennään, viimeistään ensi kesänä! Sitä ennen pitää jutella skypessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti