Ensimmäinen viikko arkea takana kesäloman jälkeen. Ja sehän käynnistyi oikein arkisella tavalla, nimittäin lasten sairastumisella. Tällä kertaa meille kotiutui parvorokko. Ja vaikka se ei enää näppylöiden jälkeen tartukkaan, lääkärin ohjeen mukaisesti tasasimme poskien väritystä alkuviikon kotona. Jälleen kerran sai huomata, ettei vauhti hidastunut diagnoosiin ja ruokahalukin pysyi, joten menoa ja melskettä riitti jokaiselle valveillaolo tunnille.
Keskiviikkona koitti sitten paljon puhuttu päiväkodin aloitus. Tyttönen aloitti isojen ryhmässä. Aamulla etsimme uuden oven takaa omaa naulakkoa, vessaa ja reittiä pienten puolelle, jonne kaikki kokoontuvat puoleksi tunniksi ennen aamupalaa. Poika jatkaa samassa ryhmässä samojen aikuisten kanssa. Tyttösen aikuset vaihtuivat ja tällä viikolla meidän molempien piti opetella uusien aikuisten nimet, mutta se taisi jäädä meiltä molemmilta hieman puolitiehen. Kyllä tyttönen sinne isojen puolelle kuuluu, vaikka se tuntuikin jo haikealta päästää hänet sinne. Monta kertaa kotona hän kertoo, että hän menee sitten aamulla isojen puolelle. Ja niinhän hän menee, iso tyttömme! Poika hieman hermostuu, kun tyttönen siirtyy aamupalalle toiseen päähän päiväkotia. Mutta tutkimusmatkailijan reitti kulkee ainakin kerran päivässä keittiöön, joten samalla pääsee moikkaamaan isosiskoakin. Ja ulkonahan voi sitten vaihtaa kuulumisia hiekkalaatikolla.
Isojen puolelta ei enää saa lapsen päivän kulusta lappua mukaan kotiin viemiseksi, joten tyttöseltä täytyy kyselemälle selvitellä, mitä on päivän aikana tapahtunut. Koska uuden ryhmän rytmi on meille kaikille vielä uusi ja outo, ovat keskustelut pysyneet turvallisilla vesillä, kuten ulkoleikeissä, kuka oli tänään päiväkodissa ja mitä ruokaa oli tarjolla. Eilen kuulin, että lounaan jälkeen oltiin istuttu isoon piiriin ja tänään kerrottiin, että piirissä oli laulettu lauluja. Vähitellen sanainen arkku aukeaa. Pojan leikkeihin on tullut päiväkodissa uusia piirteitä ja sainkin torstaina valokuvan kesken päivän kännykkääni, jossa hän leikki iloisesti keittiöleikkejä.
Keskiviikkona huomasin myös, että lastentaudit voivat tarttua myös aikuisiin. Onneksi parvorokko on helppo ja rusketus piilottaa punaista. Mutta jospa näillä sairastumisilla nyt tämä ensimmäinen viikko, koska ensi viikolle on luvassa seikkailu! Siitä on jo tyttösen kanssa puhuttu, vaikka aikakäsitys onkin hieman vielä hakusessa. Joka päivä hän kuitenkin kysyy, että mikä päivä tänään on ja painaa sen sitten mieleensä.
On se vaan hauska seurata näiden kasvua ja kehitystä. Ja vaikka välillä kiihdytään nollasta sataan sekunnissa, saa siitä ainakin hauskan videon, jolla voi nostattaa hymyn huulille monta kertaa. Kesältä kameraan tallentui varmasti toista sataa valokuvaa ja liuta muistoja, joiden avulla pärjätään seuraavaan kesään ja sandaalikeleihin. Vielä toivon, että näistä keleistä saisi vielä nauttia, koska ei ole yhtään helpompaa aikaa lähteä lasten kanssa nopeasti ulos kuin kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti