Kun jossain vaiheessa voivottelin, etten saa vaatteita kierrätettyä, niin ulkovaatteet sentään kiertävät lapselta toiselle. Ja tyttönen oli niin ihastunut turkoosiin fleeceensä ja harmaaseen ulkotakkiin, joten nyt molemmilla on sitten samanlaiset ulkovaatteet. Pipo ja hanskat erottavat nopealla silmäyksellä toisistaan, etenkin jos ovat hiekkalaatikolla keskittyneet touhuihinsa. Ulkoilukin helpottui heti, kun saa olla ilman hanskoja - lapio pysyy pienemmänkin hyppysissä paremmin. Harmittava takatalvihan se kuitenkin iski ja nyt saa taas ottaa kunnolla vaatetta mukaan päiväkotiin. Tänään pakattiin jo villasukatkin päiväkotikasseihin takaisin.
Outo ääni - jäätelöauto. |
Ja kun vaatetta ja kenkää on, niin haaveilin eteiseen lapsille omaa naulakkoa. Piirsinkin sellaisen jo valmiiksi ja esitin omalle isälleni, että onnistuisiko tällaisen rakentaminen itse. Kunnes sitten löytyikin oman lapsuuteni naulakko varastosta (mikä nyt ei olisi pitänyt ihmetyttää lainkaan) ja siihen vain uusi maali pintaan ja näin meillä on lapsille oma naulakko. Kyllä oli iloisia kasvoja, kun naulakko tuotiin paikoilleen ja rattaat siirtyivät lastenvaunuvarastoon. Ja onhan se oiva kiipeilyteline, mutta ennen kaikkea, eteinen on nyt avara ja suht siisti. Nyt meillä on jotain itse käsin kunnostettua tässäkin kodissa. Oikeastaan mitään muuta ei ollakaan täällä tehty, kunnostettu tai korjailtu, kaikki oli niin valmista ja uutta. Nyt haaveilen makuuhuoneeseen tapettia takaseinälle ja olenkin muutaman ihanan mallin jo löytänyt. Hintalappuja en ole vielä tutkinut enkä kysynyt mielipidettä toiselta makuuhuoneen seinän tuijottelijalta, joten tässä ollaan vielä haaveiluasteella. Jospa sitä kesällä sitten. Ja ehkä samanlaiset yöpöydät, ehkä.
Päiväkodin vappunaamiaiset |
Istutimme tyttösen kanssa kesäkukatkin vapun jälkeen terassille. Ja sitten heti sen jälkeen satoi lunta ja tuli kylmä. Kyllä ne siellä vielä sinnittelevät, katsotaan miten käy. Siemenperunat ovat tallessa auton takakontissa ja sipulit taisivat jäädä terassille säilöön. Basilika yriteistä on varma itäjä, rosmariini ja oregaano elelevät vielä hiljaiseloa. Kunhan tuosta lämpenee, niin sitten ostetaan vielä amppelimansikka ja tomatteja terassille. Ehdittiin siellä ennen tätä takatalvea nauttimaan myös lämpöisistä illoista, joten toivoa on.
Tässä on tyttösen univarpaat vanhempien sängyssä. Mukana oma peitto, tyyny ja unilelu. Seuraavassa kuvassa poika viihdyttää itseään samalla tutkimuksella, millä tyttönenkin samassa iässä - varpaidenvälin puhdistus.
Sitten olikin niin hauska episodi, että se olisi pitänyt saada videolle! Lähdimme ystäväperheen kanssa laivalle ja ennen sitä treffasimme ravintolassa. Isi tilasi itselleen tuon isomman annoksen ja poika sai yhden suklaajäätelöpallon. Ja voi että miten suu mutristui, kun hän tajusi, ettei se olekaan hänen jälkiruokansa! Omaa ei voinut maistaa, ei millään. Vasta sitten kun varmuudella näki, että lusikan sisältö oli tuosta isommasta annoksesta, sen suostui ottamaan suuhun. Ja sitten kävi ilmi, ettei poika edes tykännyt jäätelöstä :). Mutta se pettynyt ilme oli aivan ihana! Vaikka eihän toisen pettymykselle saa nauraa, mutta se oli niin aitoa loukkaantumista, etten ole sellaista ennen nähnytkään. Pojalla on kyllä suuri annoskateus. Onneksi hymy kuitenkin palasi huulille, kun sai isin aurinkolasit käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti