Fiilistelyä

Tänään huomasin, että töihin paluusta on kulunut yli puoli vuotta. Jokaiseen päivään on riittänyt kiirettä, muistettavia asioita ja hulinaa, mutta miten voikaan olla näin hyvä! Mahtavaa käydä töissä, mahtava päiväkoti ja mikä hulina, kun tullaan arkisin kotiin! Parhaita ratkaisuja ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Ei silti, etteikö kevät olisi ollut rankka, töitä on paljon, tekijöitä vähän ja aikataulut kireät. On ollut päiviä ja hetkiä, jolloin kiire ja stressi tulevat kotiin ja näkyvät omassa käytöksessä, mutta niinhän se on kaikilla. Töitä ei tarvitse miettiä arkisin klo 16-20, kun siihen ei ole aikaa. Ja jos yrittääkin, niin pikkumies tulee jostain ja haluaa heti syliin. Sillä on kyllä tutka kohdallaan.

Ja kuinka ihanaa onkaan tuo kesäisin ylimääräisenä olohuoneena toimiva terassi, jossa lapset viihtyvät, leikkivät ja lauleskelevat. Itselle jää aikaa arkiaskareisiin ja lapset piipahtelevat välillä sisällä ja menevät nopeasti takaisin parvekkeelle. Sinne kertyy leluja ja sekamelskaa, mutta onneksi kiinnostus tavaroiden keräämiseenkin on kasvanut.

Tässä vielä kuva keittiöapulaisista, jotka antaumuksella ovat aina auttelemassa. Kohta kuullaan, miten päiväkodin kevätretki on sujunut. Reput selässä lähtivät aamulla, juoksivat kilpaa hissin nappuaa painamaan, virnuilivat peilin ääressä ja kujeilivat toisilleen rattaissa koko matkan päiväkotiin. Ei siinä voi bussikuskikaan olla hymyilemättä, kun nämä kaksi ojentavat kätensä, jotta bussi osaa pysähtyä pysäkille.