Laivaretki

Isi kysyi tyttöseltä lauantaina aamulla, että mitä tänään tehtäisiin. Tyttönen vastasi, että isolle laivalle. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Vastaus saattoi johtua siitä, että olin ollut edellisellä viikolla seminaariristeilyllä ja tyttönen oli nähnyt ison laivan. Hetki pohdittiin, että Tallinnaan vai Tukholmaan, mutta ratkaisu oli helppo, koska pojalta puuttui vielä passi. Tukholmaan siis ja päätittiin lähteä uudella laivalla, joten ensin autolla Turkuun. Ennen sitä ehdittiin vielä uimaankin ja sen jälkeen autolla satamaan ja sitten olikin rattaissa lapsoset silmät pyöreinä ihmisvilinässä.

Uusi Viking Grace tuoksuikin vielä uudelle, kokolattiamatot olivat pehmeitä ja hytin suihkussa oli lattialämmitys. Kahvilat ja ravintolat oli hieman paremmat kuin vanhoilla lavoilla. Tunnelmakin oli jotenkin rauhallisempi ja rytmikin hyvä, kun yötä vasten lähdettiin Tukholmaan ja päivä laivalla ja illalla taas satamassa. Nyt on iso kynnys lähetä enää vanhoille rupusille laivoille. Lasten leikkihuoneet olivat siistejä ja isompien lasten aikuiset voivat viettää aikaa kahvilassa, josta on suora näköyhteys koko lasten leikkihuoneeseen. Hyvä idea, vielä vaan se ei meidän kohdalla toiminut. Tarjolla oli myös lapsiparkki... No, sekään ei vielä meidän kohdalla toiminut, mutta jäi takaraivoon muistiin. Hytin oviaukko oli sen verran kapoinen, tai sentistä se jäi kiinni, mutta rattaista piti irrottaa aina rengas, jotta päästiin hyttiin sisälle. Pieni vaiva.

Ulkona kannella oli kiipeilyteline, jossa vietettiin paljon aikaa sunnuntaina. Aurinko paistoi ja tuulikin oli suotuisa, joten ulkona viihdyttiin hyvin. Tyttöselle näytettiin kerran, miten verkkoa pitkin käveltiin ja sen jälkeen mikään ei enää pidätellyt. Ylös ja alas, uudelleen ja uudelleen. Eipä juuri muita kiipeilytelineen käyttäjiä ollutkaan, joten rauhassa sai temuta. Poitsu viihtyi rattaissa, söi ja katseli ympärilleen. Välillä piti päästä ryömimään ja sehän onnistuu.

Nukkuminen onnistui myös näppärästi. Kaksi patjaa lattialle ja äiti lasten väliin nukkumaan. Tyttösen suurin haaste oli iso tila ja alkuyö pyörittiinkin kuin väkkärät. Sitten blokattiin turha tila pois ja unikin alkoi maistua. Poika nukkui kuin tukki ja melkein odottelin ensimmäistä yötä, jolloin ei herättäisi syömään, mutta kyllä se nälkä kuitenkin sieltä aamuyöllä vielä löytyi. Laiva tuskin keinui, hytin ikkunasta näkyi kuutamo ja kuunsilta. Päivällä hytin ikkunaan ilmestyi nenän- ja sormenjälkiä, kun tyttönen tarkkaavaisesti tutkaili laivoja.

Ja vaikka suunnitelmamme, johon kuului automatka kotiin lapset hereillä, ei toteutunutkaan, retki oli mitä parhain ja kaikille jäi mukavat muistot ja hyvä fiilis. Päätettiin yhteistuumin, että reissu tehdään uudelleen ja mukaan pyydetään vielä joku tai jotkut muutkin. Olkaapa siis varuillanne, kutsu saattaa käydä nopeammin kuin uskottekaan :).