Hellyydenosoituksia

Mielestäni on ihanaa, että päiväkodista saadaan joka päivä lappuset kotiin, jossa kerrotaan päivän kulusta. Tästä on jo tovi vierähtänyt, mutta tämä lappunen laitettiin varmaan talteen. Lappuset odottavat naulakoissa, kun lapset haetaan kotiin. Siitä voi sitten kotimatkalla arvuutella nälän ja väsymyksen tason, mikä yleensä nousee potenssiin kaksi eteisessä. Tai viimeistään käsipesun jälkeen.

Tyttösen vuoden laput laitoin kirjekuoreen talteen. Yritän muutenkin keräillä muistoja matkan varrelta lapsille talteen. Meillä on kotona kirjoja omasta lapsuudestani käytössä ja toivon, että ne siirtyvät vielä lukukuntoisina tästäkin eteenpäin.

Touhukaksikko on ollut vauhdissaan. Päivät sujuvat hyvin, molemmat ovat iloisia ja reippaita. Iloisesti touhuavat pihalla, kun haetaan päiväkodista. Tosin pikkumiehen suu mutristuu heti, kun näkee minut ja alkaa huuto, joka loppuu vasta sitten, kun ollaan varmuudella lähdössä yhtä matkaa kotiin. Siksi yritänkin livahtaa sisätiloihin hakemaan tavaroita siten, ettei poika näe, mutta toisinaan se onnistuu ja toisinaan ei.

Pimennysverhot on taas vedetty lastenhuoneen ikkunan eteen yöksi. Mutta en silti kannata tätä kellonesiirtourakkaa, joka sunnuntaina taas kohdataan. Vaikka kyse on vain tunnista, niin kyllä se vaikuttaa unirytmeihin. Pysyttäisiin vain yhdessä ajassa. Kyllä valoisuus on ihanaa. Kun aamulla lähtee seitsemän jälkeen, niin aurinko paistaa! Ja linnut laulaa. Ja kuten tyttönen aamulla huomautti, ei ole lainkaan lunta.

Viikonloppu onkin sitten meidän koko perheelle aivan uudenlainen kokemus. En paljasta, mitä on luvassa :) Siitä kerrotaan sitten, kun on toivuttu.