Omin voimin

Meidän joogalentäjästä on kovaa vauhtia tulossa konttaava poika. Ensin päästiin hytkymällä taaksepäin ja usein jumiin tuolin tai senkin alle. Sitten treenattiin keskivartaloa ja eräänä aamuna poika sitten otti konttausasennon ja jäi siihen ihmettelemään. Tyttöselle opetin, miten pikkuveljen saa pelastettua, kun matka on päätynyt jumitustilaan. Se naurattaa molempia eikä pelastusyrityksestä meinaa tulla mitään :). Nyt päästään jo pikkaisen eteenpäin, kun otetaan konttausasento aina uudestaan ja uudestaan.

Syöttötuolissa istuminen sujuu jo ilman lisäpehmusteita. Ja hauskaa on liikuttaa tuolia taaksepäin heittäytymällä selkänojaa vasten. Onneksi Stokken tuoleissa on jaloissa kaatumisen estäjät. Ja jos pienempi matkii isompaa, niin toimii se myös toisin päin. "Älä pärysitä" tyttönen sanoo ja tekee kohta itse samalla tavalla.

Pikkumies mielellään seisoo, kun pidetään pystyssä, mutta vielä se ei aivan onnistu itse. Yritettiin ottaa tukea lelukaaresta, jotta äiti olisi saanut hienon kuvan, mutta eihän se onnistunut, kun nauratti ja sitten päädyttiinkin köllöttelemään lattialle.

Nyt kun liikkeelle lähtö alkaa olla tosissaan lähellä, myös yöheräämisten määrä kasvoi hurjasti. Kun aikaisemmin herättiin (enää) kaksi kertaa, niin konttausasento-päivän jälkeen herättiinkin viisi kertaa. Ja se ei ollut tapa, eikä tutin tarve vaan järkyttävän kovaääninen nälkä. Niin neuvolassakin veikattiin, että kun kasvu on huimaa, niin nälkäkin saattaa yllättää edelleen öisin vielä jonkin aikaa. Parin yön jälkeen vaihdettiin maitopullo velliin ja heräämiset vähenivät puolella. Ja vaikka kuinka päivällä syötäisiin, niin yösyömiset ovat meillä vielä arkipäivää. Olen ottanut seuraavaksi rajapyykiksi 8kk iän ja sitten katsotaan, mitä tehdään, jos vielä heräillään syömään öisin. Ja tyttönen kun nukkui kokonaiset yöt 4kk iästä lähtien....

Lelukaari sijaistee työhuoneessa, jotta äiti saa tehtyä/mailailtua/luettua/skypetettyä/shoppailtua/tai jotain vastaavaa tietokoneen ääressä pienen hetken. Lelukaari ei muutenkaan meinaa pysy pystyssä, kun häkkyräväkkyrä lähtee liikkeelle. Tähänkin on siis mahdollista jumittautua.

Istuminen itsekseen ei vielä suju. Asennossa on hyvä tutkia omia varpaitaan, kun joku pehmustaa vain kaatumista lattialle. Melkein kaikki mitä pikkumies opettelee tai tekee on tyttösestä hauskaa. Isosisko osaa jo neuvoa ja komennella :). Isosisko alkaa olla tarkka myös omista leluistaan ja mihin pikkuveli saa ja ei saa koskea. Mutta hyvin lelut ja kirjat sitten jaetaan ja usein tyttönen antaakin pikkuveljelle oman kirjansa luettavaksi. Usein hän toteaa, että pitää odottaa omaa vuoroa.

Kyllä meidän lapset on iloisia ja hymyileväisiä. On niitä toisiakin ilmeitä ja tilanteita, mutta onneksi niitä on huomattavasti vähemmän. Tänään tyttösen päiväkotilapussa luki, että kyllä oli ollut iloinen ja reipas tyttö. Oli lauleskellut itsensä päiväunille :). Päivän aikana tyttönen oli opetellut vetoketjun avaamista ja sulkemista sekä avain ja lukko -leikkiä/tehtävää. Tyttö on hyvin kiinnostunut avaimista (tai avivista, kuten hän sanoo) ja haluaa aina kantaa niitä, kun tullaan ulko-ovesta sisään. Pitää olla tarkkana, että saa omat avaimensa takaisin eikä ne mene mihinkään omaan jemmaan.  Pitäisi jostain löytää pari vanhaa ja turhaa avainta, jotta työlle saisi omat avaimet reppuun.

Kirjoitin tällä viikolla jutun työpaikkani lehteen lasten kanssa kotona olemisesta. Siitä tuli mieheni mielestä todella positiivinen kuva, mutta enhän voinut täysin todenmukaista kirjoitusta tehdä lehteen, joka esittelee lapsi- ja varhaisnuorisojärjestön toimintaa! Voin sen jutun tänne laittaa, kun lehti syyskuussa ilmestyy. Mutta jutuun tarvittiin kuva lapsista ja tällaisen sain: