Kesällä ei ehditty poimimaan mansikoita eikä mustikoita, joten turvauduimme kaupan tarjontaan. Pakkaseen sujahti kaksi laatikkoa mansikkaa ja yksi mustikkaa. Lisäksi karviais-mustikka-vanilja-hilloa ja aprikoosihilloa paahtoleipien kanssa nautittavaksi. Kyllä nuo mansikat maistuivat hyviltä! Ja mustikat aamupalan kanssa. Oivoi. Melkein odottaa jälleen aamupalaa :)
Tyttönen ei mansikoista juuri välitä, poika syö ne röntin kera. Metsämansikoita, -vadelmia ja mustikoita löysimme jonkin verran lähimetsästä. Tyttönen kerää ahkearsti omaan purkkiinsa, poika antoi purkkinsa minulle ja istui mättäälle syömään mustikoita. Iltapala maistui itse kerättyjen marjojen kanssa ja kielten väriä vertailtiin vielä lopuksi peilin edessä.
Kesälomareissuja taidettiin tehdä yhteensä neljä, sellaista pidempää. Kierettiin monta huvipuistoa, joista Särkänniemi vei pisteet ainakin omalla kohdallani. Siellä tyttönen pääsi jo moneen aikuisten laitteeseen vanhempien seurassa ja tytöstä kuoriutuikin sellainen hurjapää, että heikompia hirvitti. Tässä viikinki-laivassakin hän kävi kolme kertaa peräkkäin ja olisi mennyt vielä neljännenkin, mutta joukoista ei löytynyt enää yhtään aikuista, jonka vatsa tai pää olisi kestänyt. Ensi vuonna varaamme mukaan yhden lisäaikuisen tyttöstä varten.
Viimeinen reissumme oli uudella perheautolla tehty automatka. Viikon reissu ja takakontti meni sujuvasti kiinni ja hattuhylly pysyi tyhjänä! Tuntui, kuin oltaisiin isojen lasten kanssa reissussa. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja paljon nähtiin ja koettiin.
Suosittelen lämpimästi Hampurin eläintarhaa lapsiperheille. Neljä tuntia kiertelyä ja lapset viihtyivät. Näitä sympaattisia norsuja kävimme katsomassa kahteenkin kertaan, kun ne olivat niin lähellä. Nähtiin leijonia, syötiin eväitä ja katseltiin samalla apinoiden ja saukkojen elämää, mutta ennen kaikkea vedenalainen maailma sai lasten huomion. Hylkeet, merileijonat ja pingviinit olivat kaunista seurattavaa, kun niitä pääsi katsomaan lasin läpi. Poikaa ei meinannut saada eteenpäin, kun hän katseli vedessä uiskentelevia merileijonia.
Vielä meillä on harjoittelemista eväspuolessa, koska vaikka olimmekin varautuneet omin eväin, kalpenivat ne täysin paikallisten eväsvalikoiman rinnalla. Termospulloissa ei ollut pelkästään teetä ja kahvia, vaan niissä kuljetettiin erilaisia keittoja, rasioiden kätköistä löytyi mitä ihmeellisempiä salaatteja, voileipiä käärepapereissa... Mutta ymmärtäähän sen, huvipuistojen ja eläintarhojen valikoima on rasvaista ja yksitoikkoista (etenkin jos kiertää kesällä kaksi eläintarhaa ja kuusi huvipuistoa). Seuraavalle reissulle pitää itsekin panostaa :)
Tyttösen yksi kohokohdista kesän aikana oli päästä samaan valokuvaan prinsessojen kanssa. Lupasimme, että jonain päivänä käymme jossain oikeassa linnassa. Merenneidoista tuli myös kesän aikana paljon puhetta, kun näimme sellaisen Imatralla. Ja kuulemma samainen merenneito on tulossa syksyllä Espooseen! Kävimme katsomassa myös yhtä toista merenneitoa, sellaista erittäin kuuluisaa pientä merenneitoa. Siitä poikakin innostui, kun oli kerrankin paikallaan :)
Pyöräilyä harrastimme aina sopivassa välissä ja tyttönen ilmoittikin, että hän ei enää halua apupyöriä. Ja niin sitten harjoiteltiin ja harjoitellaan pyöräilyä ilman apupyöriä. Ja uusi, koko perheen harrastus on iltaisin käydä potkimassa palloa lähikoulun pihalla. Syksyn harrastuksista on alkanut vasta perheuimakoulu. Molemmat ovat jättäneet kellukkeet pois ja uivat räpylöillä. Pojalle ostettiin uimalasit ja meno vain kiihtyy. Harmi vain, että kävimme vain kerran järvessä uimassa tänä kesänä. Reposaaressa ei päästy mereen uimaan lainkaan, mutta eipä tuo jäänyt harmittamaan.
Ja onneksi elokuu toi ne kauan kaivatut lämpöiset ilmat. Ihanaa, että lapset saavat olla kevyissä vaatteissa päiväkodissa ja itsekin pääsin käyttämään hameita. Se olikin hyvä, koska kompastuin tyylikkäästi jalkapalloon ja sain koko kesän komeimman naarmun polveeni. Housujen pukeminen ei innostanut moneen päivään lainkaan.
Ja vierivä kivi ei sammaloidu, syksylle on jo suunnitteilla muutamia retkiä. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hassua on sanoa elokuussa, että odotan jo joulukuun alkua, kun saan hyvän ystävän lasten kanssa kyläilemään. Naapurit saavat sinä viikonloppuna kärsiä naurusta ja leikin äänistä, lapsia on talossa viisi ja aikuisia ainakin kaksi. Mutta ennen sitä tankataan vielä aurinkoa ja lämpöä pimeyttä vastaan. Jotenkin tuntuu, että tänä syksynä näitä aurinkoisia muistoja tarvitaan ja onneksi niistä on paljon muistijälkiä meillä jokaisella!
Aurinkoista alkusyksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti