Vanhentuminen

Viime viikolla olin työkavereiden kanssa lounaalla ja tuli puhetta syntymäpäiväistä. Vastapäätä istuva kollega oli täyttämässä 25-vuotta ja totesin siihen, että kylläpäs tunnen oloni vanhaksi. Kerroin itse täyttäväni 32-vuotta. Mutta sitten kävikin niin, että vierustoverin tekemän laskutoimituksen perusteella vanhenenkin enemmän! Kuinka hassu tunne siitä tulikaan, kun olin aivan varma tulevasta iästäni ja sitten se onkin enemmän...

Niin siinä kävi, vanhenin melkeinpä kaksi vuotta kerralla. Illalla tyttönen iltapalaa syödessään lauloi itsekseen Paljon onnea vaan äiti, ja kun sanoin kiitos, sain vastaukseksi tyttöselle hyvin tyypillisen nauravan virnistyksen ja hetken päästä onnittelulaulu jatkui.

Lähdimme lasten ja siskoni kanssa Reposaareen viikonlopuksi ja siellä saimme maistaa ihanan kirpeää tyrnitäytekakkua. Touhua ja tohinaa riitti koko viikonlopulle. Ipad on osoittautunut mainioksi lasten viihdytyslaitokseksi, siihen voi laittaa lastenohjelmat pyörimään Youtubesta heti klo 6.45 ja ottaa itse vielä pienet torkut. Ipad säilyi melkein kolme vuotta moitteettomassa kunnossa, nyt se on jo kokenut kovia ja näyttö säpäleinä, mutta lapset siitä vielä näkevät lastenohjelmia sen verran kun viihdykettä tarvitaan.

Ja osuihan viikonloppuun kellojen siirtäminenkin. Tällaisista ylimääräisistä rytminmuutoksista voisi luopua. Se tuottaa jonkin verran tuskaa itsellekin, mutta lapsista huomasi tänä aamuna, että väsymystä on ilmassa tavallista enemmän tiistai-aamuksi. Ja kyllähän se maanantaina nauratti, kun ulkona sataa räntää vaakasuorassa ja kalenterissa lukee kesäaika.