Kesä

Ihana kesä! Lapset ovat nauttineet täysillä! Näitä ilmoja muistellen ja kuvia selailemalla jaksaa toivottavasti marraskuun harmaudessakin seuraavaan kesään. Itse toivon vielä lämmintä elokuuta sekä haaleaa syyskuuta ja kesäajan pysyvyyttä.

Kesäloma

Kesäloma alkoi juhannusviikolla. Hymynaamat haettiin päiväkodista ja kaikki tavarat pakattiin takakonttiin. Elokuussa tyttönen siirtyy isojen puolelle ja poika jatkaa pienten ryhmässä. Mutta sitä ennen, kesäloma!

Alkuun meinasi epätoivo iskeä ilmojen suhteen, mutta nyt vihdoin on kunnon kesäkelit! Ihanaa!

Vaikka lomaa on vielä paljon jäljellä, paljon on jo ehditty tehdä. Toivoin parin päivän vapautuksen astianpesukoneen tyhjentämisestä ja päätimme lähteä perheautolla kiertämään Itä-Suomea. Ensimmäinen pysähdys oli Kouvola ja Tykkimäki. Siellä vierähti ensimmäinen päivä eri laitteissa pyöriessä. Kouvolan Cumulus-hotelli oli ottanut ihanasti lapsiperheet huomioon: saimme syödä ravintolassa rauhassa omat ruokamme, kun lapset leikkivät hyvin varustellussa leikkinurkkauksessa oman ruokailunsa päätteeksi. Ja mikä tarjous! Lapsi syö 1 eurolla, jos aikuinen tilaa pääruoan. Ja ruoka maistui touhukkaan päivän päätteeksi. Tyttösellä oli vielä kaiken lisäksi suurin sänky huoneessamme, kyllä siinä kelpasi köllötellä. Ja aamupala saa täydet pisteet ja lasten oma aamupalapöytä oli myös aikuisten mieleen.

Seuraavana päivänä suuntasimme Lappeenrantaan, jossa söimme vetyjä ja atomeja ja yritimme shoppailla, mutta kaupungin tarjonta oli useasta ostoskeskuksesta huolimatta surkea. Sitten olimme menossa Imatralle, mutta päätimmekin ajaa siitä vain ohi ja suunnata Liperiin isoukkia tapaamaan. Reittimme varrelle osui lossi ja paljon kaunista järvimaisemaa. Kesäinen Suomi on kaunis! Odotellessamme lossia tyttöselle iski vessahätä, ja kun totesin tarjolla olevan vain puskapissa-mahdollisuus, takapenkillä naama vääntyi hymyyn. Ja niin sitten kipitimme pikkusateessa puskaan ja saimme onnistuneen kokemuksen, joka tulee varmasti tarpeen.

Isoukin luona oli mukava piipahtaa. Lapset tutkivat tarkkaan koriste-esineet sekä seinällä olleet, käsin tehdyt kauniit linnut. Tämän äidin piti myöntää, että tuntee Suomen lintuja hyvin huonosti, mutta onneksi talipullu, lokki ja muutama muu lintu oli hallussa. Liperistä matka jatkui yöksi Savonlinnaan. Ja koska lähdimme vailla tarkkoja suunnitelmia, soittelimme hotellin Savonlinnasta tien päältä ja onneksemme sellainen löytyikin. Sen verran vauhdikas oli iltapala hotellin ravintolassa, että olin unohtanut silmälasini lähtiessäni pöydälle. Enkä huomannut mitään ennenkuin aamupalalla tarjoilija toi ne minulle takaisin :). Onneksi söimme hotellissa, viimeistään autossa olisin huomanntu lasien puuttumisen.

Savonlinnasta matkasimme Imatran kautta kotiin muutamaksi päiväksi ja lähdimme sitten ajelemaan Pihtiputaalle mummin luokse. Automatkalle osui yksi iso ukkoskuuro, joka ropisutti rakeita voimalla. Autossa kävi aikamoinen pauke ja sitähän poika säikähti kunnolla samalla kun tyttönen riemuitsi vesisateesta.

Mummin luona riitti touhua ja tohinaa. Kävimme ostamassa jäätelöt ja keksit suloisesta Pink Cafesta, matkaan tarttui myös muutama yöpaita tyttöselle ja t-paita pojalle. Rautakaupasta nitoja pitkään mielessä olleeseen projektiin. Tuo rautakauppa on niin näppärällä sijainnilla, että olen sieltä ostanut nyt parina viime reissuna aina jotain, mitä on tarvittu, mutta jäänyt ostamatta, kun ei ole viitsinyt autolla lähteä hakemaan. Mitä nyt siitä, että kesäpoika myi väärät niiti nitojaan ja ne piti sitten ostaa uudelleen... Tottakai retkeen kuului myös herkkuja, yhdessäoloa, paljaita varpaita nurmikolla, eväsretki ja yksi kunnon sydämentykytys. Luulimme kaikki, että poika leikkii rauhassa, mutta sitten isosisko lähtikin etsimään pikkuveljeään, joka oli lähtenyt retkeilemään yksin ulos. Löysimme pienen tutkimusmatkailijan nurmikolta käsilaukun, kahden leikkiauton ja toisen lenkkarini kanssa rauhassa tutkimassa ympäristöään. Huhhuh! Selvä merkki, että ovet kannattaa pitää varmasti kiinni ja lukossa. Kohta varmaan takalukossakin...

Pojasta paljastuu koko ajan uusia piirteitä. Nyt on innostuttu lukemisesta ja sanojen tavaamisesta. Ilmaisu kehittyy kovaa vauhtia. Kohta meillä on kaksi papupataa, joilla riittä kerrottavaa ja tarinoitavaa. Kyllä sitä joka päivä ihmettelee ja katselee näitä kahta touhoa hymyssäsuin. Välillä on pakko piipahtaa toisessa huoneessa, kun pokka meinaa pettää. Pikkuveli tekee kolttosia minkä kerkiää, jos isosiskon puheita on uskomista.


Kotiin saavuttuamme kävimme veneretkellä. Ihana kesäinen ilma, Espoon saaristo, eväät ja koko porukka veneessä. Poikakin viihtyi ensimmäistä kertaa veneessä. Tyttönen on viihtynyt veneessä aina. Poika on ottanut aina päiväunet veneessä, tällä kertaa molemmat nukahtiva veneen keulaan. Meri-ilmassa on ollut aina jotain...

Ja mitä se kesä olisi ilman jäätelöä. Pieni mieskin on jo tottunut jäätelön kylmään makuun ja varmasti ei saa auttaa, koska saattaahan siinä käydä niin, että saakin vähemmän takaisin. 

Vielä on paljon suunnitelmia tälle kesälle. Vaikka loman alussa olikin tunne, ettei tästä kyllä selvitä, jos ulos ei päästä. Vettä tuli joka päivä, ilmat olivat kylmät ja lomafiilis ei ihan vielä ollut kohdillaan. Alkuun lapsetkin olivat vähän ihmeissään, kun oltiin kaikki kotosalla, mutta nyt on loma päässyt kunnolla alkuun. Ja mikä ihanaa, lapset eivät herätä joka aamu seitsemältä, vaan toisinaan saadaan nukkua jopa puoli yhdeksään! Arkirytmiin siirtyminen on karua, mutta sitä mietitään vasta heinäkuun lopussa. Nyt nautitaan, huomenna ostetaan mansikat pakastimeen ja pakataan tavarat seuraavaa reissua varten.