keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kuulumisia

Meillä oli ihana pieni viikonloppuretki maaliskuun lopussa Kööpenhaminaan kahdestaan. Lapset olivat viikonlopun kotona hyvässä huomassa tyttösen kummien kanssa. Me nautimme hetken kahdenkeskeisestä ajasta, aamupalan jälkeisistä päiväunista sekä aurinkoisista terasseista. Lapsilla oli hauskaa kummien kanssa, touhua ja tohinaaa ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Pieni takaisku tuli, kun pojalle nousi perjantaina illalla kuume, hampaita tulossa taas liuta ja tyttönen sai ensimmäisen vatsataudin lauantaina. Kaikesta selvittiin ja maanantai aamulla kun herättiin, tyttönen totesi vain, että kummit on kotona nukkumassa ja äiti ja isi tuli kotiin. Poika oli hieman enemmän housunlahkeessa kiinni, mutta saimme luvan lähteä uudestaankin. Kiitos ihanasta viikonlopusta!

Kööppenhaminassa näkyi paljon pyöriä, joissa oli edessä iso laatikko, johon sai 1-2 lasta istumaan. Ne oli näppärän näköisiä, etenkin, jos pyörässä oli moottori. Ne kulkivat hyvinkin sujuvasti, mutta kyllä sellaisella lihasvoimapyörälläkin näytti eteenpäin pääsevän, tasaista kun oli. Hetki jo pohdittiin sellaista meillekin, kunnes todettiin, että asumme mäen päällä ja joka suunnasta on kunnon ylämäki kotiin...

Ensimmäinen vatsatauti onneksi pysyi vain tyttösellä. Poika onkin sellainen teräsmaha, että tuskin heti sairastuu. Onneksi tyttönen on jo yli kaksi vuotta, niin osasi sanoa, milloin on kiire vessaan. Nyt kaikki ovat terveitä ja tyttösellekin maistuu ruoka. Ihanaa!

Ennen reissua meillä varhaiskasvatuskeskustelu päiväkodilla. Saimme kuulla vain iloisia asioita lapsista. Tyttönen haikailee jo hieman isojen ryhmään, joten syskyllä varmasti saamme nähdä senkin siirron. Poika on kotiutunut päiväkotiin mainiosti. Molemmat ovat touhukkaita, iloisia ja nauravaisia päiväkotilapsia. Tyttönen on selkeää johtajatyyppiä ja katsoo pikkuveljen perään ehkä liiankin hanakasti. Aamut ovat iloisia, kun molemmat kirmaavat päiväkodin eteisestä omiin puuhiinsa juuri ja juuri malttaen vilkuttaa. Pojan suosiossa on tällä hetkellä maalaus ja moppaus. Samoin tyttösellä. Kotiin onkin luvassa kasapäin taidetta.

Otettiin viikonloppuna pojan sängystä vihdoin laita pois. Hulinahan siitä syntyi! Iltaisin menee reilu tunti, että rauhoittuvat ja nukahtavat. Poika on nukahtanut niille sijoilleen, kun väsymys iskee eli lastenhuoneen matolle. Lattiatyyny on sentään pehmikkeenä, mutta siitä hänet saa nostaa omaan sänkyynsä. Jospa uutuudenviehätys jossain kohtaa loppuu... Toivoa sopii.

Eilen, kun hain lapsia päiväkodista, tyttöseltä kysyttiin, että tietääkö hän, mikä on äidin nimi. Siihen hän vastasi, että isän kaveri. Kysyjä oli hieman ihmeissään, mutta tyttönen vakavalla naamalla lähti kävelemään kohti autoa. Mitäpä siihen lisäämään.