torstai 27. maaliskuuta 2014

Hellyydenosoituksia

Mielestäni on ihanaa, että päiväkodista saadaan joka päivä lappuset kotiin, jossa kerrotaan päivän kulusta. Tästä on jo tovi vierähtänyt, mutta tämä lappunen laitettiin varmaan talteen. Lappuset odottavat naulakoissa, kun lapset haetaan kotiin. Siitä voi sitten kotimatkalla arvuutella nälän ja väsymyksen tason, mikä yleensä nousee potenssiin kaksi eteisessä. Tai viimeistään käsipesun jälkeen.

Tyttösen vuoden laput laitoin kirjekuoreen talteen. Yritän muutenkin keräillä muistoja matkan varrelta lapsille talteen. Meillä on kotona kirjoja omasta lapsuudestani käytössä ja toivon, että ne siirtyvät vielä lukukuntoisina tästäkin eteenpäin.

Touhukaksikko on ollut vauhdissaan. Päivät sujuvat hyvin, molemmat ovat iloisia ja reippaita. Iloisesti touhuavat pihalla, kun haetaan päiväkodista. Tosin pikkumiehen suu mutristuu heti, kun näkee minut ja alkaa huuto, joka loppuu vasta sitten, kun ollaan varmuudella lähdössä yhtä matkaa kotiin. Siksi yritänkin livahtaa sisätiloihin hakemaan tavaroita siten, ettei poika näe, mutta toisinaan se onnistuu ja toisinaan ei.

Pimennysverhot on taas vedetty lastenhuoneen ikkunan eteen yöksi. Mutta en silti kannata tätä kellonesiirtourakkaa, joka sunnuntaina taas kohdataan. Vaikka kyse on vain tunnista, niin kyllä se vaikuttaa unirytmeihin. Pysyttäisiin vain yhdessä ajassa. Kyllä valoisuus on ihanaa. Kun aamulla lähtee seitsemän jälkeen, niin aurinko paistaa! Ja linnut laulaa. Ja kuten tyttönen aamulla huomautti, ei ole lainkaan lunta.

Viikonloppu onkin sitten meidän koko perheelle aivan uudenlainen kokemus. En paljasta, mitä on luvassa :) Siitä kerrotaan sitten, kun on toivuttu.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kokous

Eipä se tyttösen kuume viime viikolla laskenut ja kaupanpäällisiksi tuli jälleen korvatulehdus. Muutama työasia piti hoitaa, joten poika terveenä pääsi päiväkotiin ja tyttönen lähti toimistolle. Toimisto on jo sen verran tuttu paikka, että siellä saa liikkua vapaasti. Pian käytävältä kuuluikin: Äiti, löysin kokouksen, tule tänne! Päiväunet rattaissa ja sitten taas virtaa tutkia koko toimisto.

Uhkarohkeasti lähdin lasten kanssa kolmistaan ajamaan Reposaareen viime torstaina. Matka meni yllättävän hyvin. Päiväkotipäivän uuvuttama poika nukahti autoon ja kipeä tyttö torkkui koko matkan takapenkillä. Perille päästiin siis jouhevasti ja ilman tärykalvoja uuvuttavaa huutoa. Olin asetellut matkaeväät siten, että ne on helppo ottaa ja antaa, mutta tällä kertaa niitä ei tarvittu. Paluumatka ajoitettiin päiväuniaikaan ja molemmat nukkuivat lähes kotiin saakka. Ihanaa, kun lapset viihtyvät autossa!

Vähitellen mamman ja tuffan luona tyttösen olokin parani ja lauantaina energiaa touhuamiseen löytyi jo entiseen tapaan. Tuffan tekemä herkkupannukakku ja maito maistui, kun muu ruoka tökki flunssan takia. Sauna sai molemmat aina innostumaan, olotilasta riippumatta. Hyvä jos malttoivat odottaa, että se lämpenee kunnolla. Poika puolestaan sitten sai kunnon nuhan sunnuntaina, joka maanantai aamuna vaihtui ensimmäiseen kuumeeseen.

Lapset saivat joululahjaksi ensimmäiset kylpytakit ja ne päällä hipsitään aina saunaan Reposaaressa. Saunan oven kahva käännettiin yläasentoon, jotta tyttönen ei pääse sinne yksin, mutta tällä reissulla tarkkasilmä sitten oli oppinut, miten tuollainen ovi saadaan auki. Ja sinnehän nämä kaksi olivat sitten sännänneet kahdestaan, kun oli niin kiire päästä saunaan. Onneksi valvovia silmiä löytyy ja molemmat jäivät kiltisti odottamaan suihkutilaan. Sen verran isoja jo ovat, etteivät meinaa mahtua samaan aikaan punkkaan.

Sairastupaelämä tosiaan jatkuu tälläkin viikolla. Tyttönen saatiin päiväkotikuntoon ja pojallakin oli tänään reipas ja kuumeeton päivä, joten toivon, että saamme molemmat huomenna päiväkotiin samaan aikaan ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon! Olisi ihanaa päästä töihin :). Huomenna se sitten nähdään ja toivotaan, että lapset pysyvät terveinä ja meidän vanhempien flunssat eivät pahene. Ensi keväästä toivon todella vähätautisempaa.

Kokeileva keittiö teki tänään suolaisen ja makean liiton innoittamana maapähkinähilloherkun. Siitä tuli jopa hieman liian makea makuuni, mutta jospa se viilennyttyä jo maistuu. Joululahjaksi saamani leipävuoka on ollut muutaman kerran jo käytössä ja täytyy sanoa, että tämä on aika näppärä! Leivästä tulee suht pieni ja sen saa tällä porukalla syötyä yhdessä illassa tuoreena. Kaikki ainekset vain vuokaan, sekoitus, kohotus ja uuniin. Helppoa! Ja herkullista :)