tiistai 31. joulukuuta 2013

Muistoja vuodelta 2013

 Pikkuveli syntyi tammikuussa.






 Pieni ruttunaama.
Isosisko rauhoittelee.












Kastetilaisuus pidettiin maaliskuussa.











Pikkuinen isosisko juhlissa.


Pallot.







Isi keksi pojalleen räppinimen.





Täti teki molemmille kevätpipot, joita ulkoilutettiin ahkerasti.


Ratasmatkustaja kevätpipossa.











Äiti naurattaa pikkupoikaa.

Ensimmäinen vappupallo.










Kesätyttö.



 Kesäsormet.

Isin synttärikakun maistelua.

 Aurinkoinen päiväunilta herääjä.

Joogaa ulkona.

Taidetta kylpyhuoneessa.

Itse pyydystetty pallo.

Ensimmäiset päiväunet sohvalla.

Omakuva.

Ensimmäinen pyörä.

Ensimmäinen laivaristeily ja yhteinen liukumäkiretki.

 Pikkukärryt pikkukaupassa.

 Himpulapalleroissa.




 Kesäinen minigolf.

Väsynyt automatkustaja.

 Junarata.

The kahvikupit.

Perheen kesäretki.

Kukkatyttö ja kastelukannu.

Kesäpoika.

Ensimmäinen keinuhetki. Samassa keinussa myös isosisko istui ensimmäisen keinuhetkensä. Paikka on Pihtiputaalla.

Barbababa-ämpäri.


 Isin kalasaalis oli pelottava.

Äiti ja poika.

 Sisarrukset.








Lukuhetki.


Piparkakkutalkoot mummin luona.

Joulukadun avajaiset.









Tytön 2-vuotissynttärit.

 Synttärityttö.

Omalla paikalla pöydän päädyssä.

 Meidän prinssi.

Ja niin poika oppi kävelemään vielä joulun kunniaksi.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulumuistoja

Aatonaattona pakattiin autollinen tavaraa ja lähdettiin kohti Reposaarta. Tyttönen nukahti 10 minuutin matkanteon jälkeen ja hänet heräteltiin melkein perillä katsomaan tuulimyllyjä, joiden sijainti tiedetään yhtä tarkasti kuin Porin lentokentän. Poika naureskeli, nukkui ja touhusi hyväntuulisesti perille saakka. Mamman ja tuffan luona odotti vielä tyttösen kummitäti, joten touhu oli taattua heti alusta lähtien.

Tyttönen oli lähettänyt Joulupukille tekstiviestin ennen lähtöä, että tietää tulla Reposaareen, kun ei kerran kotona olla. Joulupukki oltiin nähty Helsingin joulukadun avajaisissa sekä Sellossa, joten aivan tuntematon ei tuo hahmo ollut. Saatiinhan häneltä vastaus kirjeeseenkin, joka Korvatunturille lähetettiin. Kuitenkin pientä jännitystä oli selkeästi ilmassa.

Aaton saunan jälkeen laitettiin juhlavaatteet päälle ja yritettiin saada pikkuihmiset samaan valokuvaan tonttulakit päässä.

Ehkä tässä poika kertoo isältä kuulemiaan kalatarinoita. Tai sitten puhutaan kuinka kilttejä ollaan oltu. Kuitenkin naurunremakka oli kertomuksen jälkeen iso ja jotain lähdettiin tohinalla yhdessä tarkistamaan.

Poika oppi kuin oppikin jouluaatoksi kävelemään. Zombikävelyksi sitä kutsuttiin alkuun, kun kädet sojottivat eteenpäin ja välillä tuntui, että pää veti jalkoja ja vauhti kiihtyi, kun tuoli tai pöytä lähestyi. Koko ajan vähemmän ja vähemmän pitää matkan varrella ottaa tukea jostain ja nyt poika jo kävelee pitkin poikin asuntoa. Kun tyttönen otti pikkuveljeään kädestä kiinni antaen tukea matkalla keittiöstä olohuoneeseen, niin mieleen tuli vanha pariskunta, jossa toisella on jo heikot jalat. Tai sitten juhlista palaava pariskunta, jolla toisella on jostain muusta syystä hutera kävely. Mutta oli ne vaan niin söpöjä, kun yhdessä lähtivät tallustamaan naamat isossa hymyssä. On se vaan niin ihanaa, että nämä kaksi tulevat niin loistavasti toimeen keskenään! Ja nyt kun poika seisoo koko pituudessaan, niin eihän näillä sitten enää kovin paljon ole pituuseroakaan. Saas nähdä miten tämä vielä kehittyy.

Jouluaaton ruokailun päätteeksi huomattiin, että maito olikin päässyt loppumaan ja isä lupasi sitä lähteä vielä kaupasta ostamaan. Siinä sitten jo siivoiltiin lautasia pöydästä kun yhtäkkiä ikkunan takaa kurkistikin Joulupukki! Tyttönen riemastui ja melkein samalla sekunnilla tuli säikähdys. Kummitädin sylistä ei millään lähdetty tutustumaan Joulupukkiin tarkemmin ja kuulemma ote ei ole koskaan ollut niin tiukka ja määrätietoinen kuin silloin. Poika otti yllättävänkin rauhallisesti. Tyttösen mieli alkoi rauhoittua, kun Joulupukki antoi lahjan ja päästiin laulamaan Tonttupolkka. Sittenkin oltiin oltu kiltisti ja saatiin lahja. Pian Joulupukin pitikin jo lähteä jatkamaan matkaansa ja tyttönenkin suostui jälleen laskeutumaan sylistä lattialle. Ja kyllä ilme oli hämmästynyt, kun oven takaa päästiin katsomaan Joulupukin tuomat lahjat. Niin touhukasta Joulupukin apulaista ei ole pitkään aikaan varmasti nähtykään ja lahjat jaettiin kunkin omaan pinoon määrätietoisen tehokkaasti. Poikaa ei vielä lahjat kiinnostaneet, tyttöstä kyllä ja oli sitä touhua ja tohinaa ilo katsella. Ja vielä vaikka väsymys alkoi painaa silmää, olisi kaikilla lahjoilla pitänyt päästä heti leikkimään ja niitä kokoamaan. Unten maille molemmat nukahtivat nopeasti. Seuraavana päivänä jo hieman juteltiinkin Joulupukista ja sen vierailusta ja touhua ja tohinaa olisi varmasti ollut vaikka muille jakaa. Heti aamusta piti saada junarata koottua ja meidän muiden syödessä aamupalaa, tyttönen kokosi ja rupatteli junaradan ääressä. Poikakin osallistui omalla reippaalla tavallaan junaradan kokoamiseen pistämällä mutkat uusiksi.

Kyllä joulu oli mukava, hyvin syötiin, rupateltiin, leikittiin ja touhuttiin. Ja kun kotiin oli sitten aika lähteä, olo oli jälleen haikea. Tyttönen puhuu monta päivää vierailusta mamman ja tuffan luona, ja miten mummi ja setäkin oli käymässä, missä kukin nukkui ja istui ja minne sitten jokainen lähti autolla, kotiin Jyväskylään ja Pihtiputaalle. Ja välillä kun istutaan autossa matkalla kaupasta kotiin tai muualta, niin takapenkiltä kuuluu, nyt mennään mamman ja tuffan luokse. Ja kun ensi viikolla pitää joulukuusi laittaa pois ja koristeet kerätä laatikkoon, niin kyllä tätä joulua muistelee touhukkaana ja rauhallisena, vaikka sitä se ei varmasti ulkopuolisten silmissä ollutkaan :). Ja tänään kun tuota pojan kävelyä katsoi, niin kyllä tämä vuosi tuntuu olevan pitkä ja lyhyt samalla kertaa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Poliisilaitoksella

Lasten kanssa on mahdollista tehdä vaikka mitä, kun ottaa oikean asenteen vain mukaan. Maanantaina oli hammaslääkäri, joka oli otettava ennen joulua. Lapset istuivat nätisti rattaissa ja tyttöselle oli annettu vastuullinen tehtävä rauhoitella pikkuveljeä, jos hän hermostuu. Tyttönen jutteli hoitajille ja hammaslääkäreille odotustilassa, että Masa pelkää. Ei tarvitse pelätä ja näytti, miten sai laitettua tutin suuhun, jos hätä iskee. Reissu meni hyvin. Illalla onnistui myös työvideoneuvottelupuhelukin kotona, kun lapsille vain antaa samaan aikaan päivällisen. Poikakin tarkkaan söi makaroonit ja raejuustot sormin suuhunsa, joten sekin työjuttu saatiin hoidettua.

Tiistaina käytiin poliisilaitoksella hakemassa pojalle passia. Kuva sai kovat kehut, kun oli niin hyvä :). Katostaan miltä poika näyttää vuoden päästä. Skypessä käytiin illalla tarkka keskustelu mamman ja tuffan kanssa vierailusta. Kotimatkalla ostettiin joulukuusi ja ensi kerralla otan kyllä sen pahuksen kuusenjalan mukaan. Sain viettää sahan kanssa parvekkeella aikaa puolisen tuntia. Tyttönen huutaa oven raosta, että sahaa siitä reunasta ja poika säikähti koko kuusta ja itki. Sain kuin sainkin kuusen jalkaan, mutta nyt sitä on aika vaikea kastella. No, ei ne vastoinkäymiset siihen päättyneet! Laitoin kynttilät suoraan kuuseen testaamatta niitä ensin, kun ovat kerran niin uudet. Eihän ne sitten toimineet. Löysin palaneen lampun, mutta en varalamppuja. Lounastunnilla tänään onneksi vielä löytyi kaupasta, ja nyt toivon, että saan kuuseen tänään valot.

Mutta entäs sitten tänään, kun vein lapset päiväkotiin. Tuli niin iso harmitus, ettei pitkään aikaan ole ollutkaan. Olin unohtanut täysin lasten joulujuhlan, joka oli tiistaina! Eipä siihen ole lisättävää. Toivottavasti tyttösen retki päiväkodista elokuviin on ollut hauska. Ainakin ovat saaneet matkustaa sporalla :).

lauantai 14. joulukuuta 2013

Touhukaksikko

Tällä viikolla ollaankin kolmistaan kotona. Rupeama aloitettiin mukavasti tyttöjen illalla kotona, jonka vierailevana tähtenä oli tietenkin pikkuinen poikani. Siskot tulivat kylään, syötiin hyvin, juteltiin paljon, touhuttiin lasten kanssa, joten he nukahtivat kiltisti ja sitten käytiin vielä saunassa ja juteltiin lisää. Mahtavaa! Sitten jatkettiin ihanasti päiväunilla tänään. Kaikki nukkuivat omissa sängyissään hyvin ja samaan aikaan. Teki ihmeitä itsellekin kunnon päiväunet pitkään aikaan.

Tänään kaksikko on touhunnut kuten ennenkin. Kumpaakin suunnattomasti nauratti, kun poika työnsi kärryjä ja tyttö istui kyydissä. Ja kun piti kääntyä, niin tyttö nousi kärryistä ja käänsi ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kuvankin sain, valitettavasti se ei ole kovin tarkka, kun meno oli sen verran hurjaa. Olenkin odotellut, milloin näin käy, ehkä ensi kerralla kyytiläinen vaihtuu.



Piparkakkujakin koristeltiin tässä eräänä päivänä. Minä pursotin ohjeiden mukaan ja tyttönen koristeli. Poika poimi lattialta tippuneet koristeet parempiin suihin. Ja tyttösen sanoin, nämä tehtiin kaikki isille. Nyt niitä on sitten purkillinen, mutta eiköhän niitä riitä muillekin...

Muuten jouluvalmistelut alkavat olla hyvällä mallilla. Vielä pitäisi hankkia pieni joulukuusi (se tehdään tiistaina), laittaa loput joulukoristeet (sekin tehdään tiistaina, jotta kaikki hilut ja neulaset levitetään vain kerran pitkin asuntoa) ja viedä parit joulutervehdykset sukulaisille (ohjelmassa keskiviikkona), torstaina hoidetaan kaikki unohtuneet asiat lounastunnilla ja käydään päiväkotipäivän jälkeen ruokakaupassa (siinä pikkukaupassa, jossa on pikkukärryt) ja perjantaina odotetaankin sitten mummia kylään ja lauantaita odotetaan kovasti, silloin palaa isi kotiin. Tyttösellä kun on kova kyselykausi meneillään, niin tänään olen kertonut varmasti kaksikymmentä kertaa, missä isi on ja missä setä on. Huomenna uudestaan. Ai niin, tänään ostettiin vielä yhdet jouluvalot parvekkeelle, ne pitäisi huomenna asentaa paikoilleen. Siihen löytyy apulaisia, kuten kaikkeen muuhunkin touhuun... Ja poikakin oppi kiipeämään keittiöjakkaran ylätasolle ja tyttösen omaan korkeaan tuoliin. Hauskaa on ja heti mennään uudestaan, kun äiti saa laskettua lattialle.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Pieniä jouluvalmisteluita

Viikonloppuna Reposaaressa oli parituntiset piparkakkutalkoot. Tyttönen osallistui innoissaan, olihan piparkakkujen leipomisesta jo kokemusta mummin kanssa. Tärkeintä oli, että löytyi sopiva essu, muuten ei olisi leipomisesta tullut mitään. Sormet olivat vikkelämmät kuin apukokkien ja piparkakku jos toinenkin vilahti suuhun ennen uunia. Mutta olihan ne hyviä, ennen ja jälkeen uunin. Joku ilta vielä koristellaan muutama pipari.

Pienenpieni valkoinen lumipeite satoi viikonloppuna. Juuri ja juuri sen verran, että lapiolla sai lunta ämpäriin. Pienempi ulkoilija oli paljon totisempi... Vappuvipperäänkin saatiin vihdoin kunnolla liikettä, kun merituuli kävi vipperään kiinni. Jouluvalot aseteltiin pensaisiin, itsenäisyyspäivänä ihailtiin liehuvaa lippua ja joka ilta päästiin kunnolla saunomaan :). Läiskytys punkassa oli sen verran kovaa, että erikseen ei tarvinnut löylyä heittää.


Tänään kotona aseteltiin ensimmäinen joulukoriste paikoilleen. Pieni joulukuusi pääsi lipaston päälle antamaan lisää valoa. Sellossa osallistuttiin Joulupuu-keräykseen. Pienempien lasten pakettikortit olivat jo menneet, joten ostimme lahjat 8-10-vuotiaille tytölle ja pojalle. Kaivokukka oli järjestänyt joulukukkakeräyksen, jossa sai valita kenelle lähetetään ensi viikolla joulukukka tuomaan iloa. Kohteena olivat espoolaiset yksinäiset vanhukset. Meidän kukan saa pikkupojan 78-vuotta vanhempi kaima. Pieni annos hyvää joulumieltä etukäteen.