Paluu arkeen

Vietettiin pidennetty viikonloppu Reposaaressa. Ilmat olivat aurinkoiset, tuuli oli välillä kovaa, mutta ulkoilemaan pystyttiin, kiitos kerrospukeutumisen. Lauantaina ajeltiin kunnolla meren rantaan katsomaan aaltoja ja haukkaamaan raitista ilmaa. Poika tosin nukahti autoon jo heti ensimmäisen minuutin aikana ja heräsi, kun palattiin takaisin tukikohtaan. Se oli sellainen reippailu häneltä, yhtä kova nälkä kuin meillä nenänsä auton oven ulkopuolelle pistäneilläkin.

Tyttönen on kuin kotonaan mamman ja tuffan luona. Reissusta puhuttiin monta, monta kertaa ja kyllä meillä oli mukavaa, ja touhukasta. Monta läheltäpiti tilannetta, monta hauskaa juttua ja paljon puhetta ja lauluja. Poika innostui samoista kahden portaan tasanteen kipuamisesta kuin tyttönenkin. Ja pitihän sieltä kerran tulla kunnolla alas, kun ei ihan heti ehditty väliin. Se muksahdus unohtui pian ja sitten heti kuin vain silmä välttää, kauhealla vauhdilla takaisin.

Paluu arkeen oli karu. Tyttönen nukkui yönsä huonosti ja onneksi meillä oli varattuna aika putkitettujen korvien kontrolliin Töölön Mehiläiseen, koska korvatulehdushan se siellä oli taas riesana. Ja sen lisäksi molemmilla lapsilla silmätulehdukset. Nyt on taas antibioottia useammassa eri muodossa ja toivottavasti saadaan taudit taltutettua pikavauhtia. Olen huomenna suuressa suosiossa, kun laitan silmätippoja 8 kertaa päivässä molemmille lapsille ja sen lisäksi tyttöselle tippaa korvaan pari kertaa päivässä ja suun kautta vielä antibioottia kahdesti. Se rimpuilun ja huudon määrä on korvia huumaava. Mutta kestän sen, kun vain lapsukaiset nukkuisivat yönsä rauhassa.

Jos brittitutkimukseen on uskomista, niin pojan täyttäessä keskiviikkona 9 kuukautta, on meillä vanhemmilla univelkaa rapiat 800 tuntia. On siitä muutamia tunteja saat nukuttua päiväunina pois, mutta niin ne britit vain väittivät, että viikossa tulisi noin 20 tuntia univelkaa vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Toki tästä on poikkeuksia, kuten tuo meidän tyttönen, joka nukkui yönsä heräämättä jo melkein 4 kuukauden iässä. Mutta meidän poika taas aiheuttaa kyllä tuollaisen määrän univelkaa ja siihen kun laitetaan päälle vielä tyttösen syksyn korvatulehduskierre, niin alkaa olla väsymys päällä.

Sain lapset tänään harvinaisesti nukkumaan päiväunet samaan aikaan ja painelin itsekin sitten hetken päästä perässä sänkyyn nukkumaan. Kuinkas siinä sitten kävi - ehdin nukkua 15 minuuttia, kun poika päätti herätä. Jos ei ihan itku meinannut tulla, niin syvä huokaus kylläkin. Jospa se tästä...

Valokuvaus

Eilen oli päiväkodin valokuvaus. Kysyin aamulla tyttöseltä, että miten hymyillään kameralle ja sain mahtavan irvistys-silmiensiristyshymyn. Hauska nähdä, millainen kuvasta tuli. Kerrotun perusteella odottelen totista valokuvaa, kun valokuvaustilanne oli ollut hieman jännittävä. Päiväunetkin maistuivat hyvin valokuvauksen jälkeen, 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tyttönen meni ihan sekaisin, kun tulin juuri ovesta sisään kun herättiin päiväunilta. Siinä jäi välipalatkin syömättä. Päätettiin sitten illalla, että mennään saunaan, kun poitsu menee nukkumaan. Muuten tyttönen olisi kukkunut koko illan hereillä. Ja niin siinä meinasi tapahtua joka tapauksessa, kunnes menin hetkeksi istumaan lastenhuoneeseen tuolille ja nukahdin sitten siihen...

Meidän tyttönen lopetti yhtenä päivänä tuosta noin vain vaippojen käytön. Huomasin yhtenä päivänä, kun oltiin tultu päiväkodista kotiin, että eikös sulla olekaan vaippaa. Sain vastaukseksi vain, että ei ole ja sen jälkeen ei ole ollutkaan kuin vain öisin. Ja samalla ne pöksyt löysivät tiensä housujaen alle. Kyselin sitten seuraavana päivänä päiväkodissa, että miten täällä sujuu ilman vaippaa ja sain vastaukseksi, ettei sitä ole enää moneen päivään edes puettu päälle. Ja eilen sovittiin, että tyttösen vaipat siirretään pikkuveljen lokeroon odottelemaan. Ja jos sama meno jatkuu, niin kohta ei tarvitse edes auttaa pukemisessa. Sen verran paljon sitä kotona harjoitellaan. Ja mitä sitten, jos ne housut ovat väärin päin, kunhan siitä vain saa onnistumisen riemun ja sysäyksen pukea paita, mekko, hame ja housut samaan aikaan.

Tänään toimitettiin allekirjoitettu päiväkotisopimus tuosta pikkujätkästäkin päiväkotiin. Hieman jännittää, että miten se lähtee sujumaan. Tänään käydään ostamassa peitto(ja) ja muita päiväkotiin tarvittavia tavaroita. Laskeskelin, että meillä on kuusi lastenpeittoa, kaksi kotona, kaksi päiväkodissa ja kaksi Reposaaressa. Tänään tuli toiseksi viimeinen erä Kelan vanhenmpainrahaa ja 28.10. alkaa (ansaittu?)kesäloma päätyöstä. Toista hommaa teenkin sitten kolme päivää kotoa käsin vuoden loppuun ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Tunnustan, että melkein lasken päiviä siihen, että saan olla kotona yksin ja tehdä töitä rauhassa!

Ja kun nyt kerran uhkaillaan lumisateella, niin laitan tähän kuvan parin viikon takaisesta metsäretkestämme

Kaikenlaista

Lupasin linkittää kirjoittamani artikkelin perhe-elämästä tänne. Lastenliiton syksyn lehti ilmestyi jokin aika sitten ja siellä on paljon muitakin kiinnostavia juttuja, mutta omani löytyy sivulta 16. Lasten kanssa 2_2013.

Torstaina olin ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Pääsimme tutustumaan päiväkodin arkiaskareisiin ja näkemään, mitä se käytännössä tarkoittaa pienten ja isojen puolella. Ja kyllä joka hetkellä tuli sellainen olo, että tyttönen on hyvässä päiväkodissa ja täällä oppii vaikka mitä. Pojan päiväkotitaival puolestaan alkaa tämän kuun lopussa. Päiväkotiin perustetaan "vauvaryhmä", jossa marraskuussa aloittaa kaksi poikaa ja joulukuussa yksi ja keväällä tulee ehkä pari lisää. Sieltä saavat sitten omaan tahtiin siirtyä pienten puolelle. Ruhallinen ja omatahtinen alku myös pojalle päiväkotielämään, tätä juuri toivoimme ja tuo vauvaryhmä oli kyllä unelmien täyttymys! Tammikuussa molemmat sitten täysipäiväisin, kun palaan kunnolla töihin.

Tällä viikolla on myyty vauva-tarvikkeita urakalla pois. Vanhat yhdistelmävaunut sekä turvakaukalo lähtivät uuteen kotiin, samoin sitteri ja aikaisemmin on lähtenyt jo vaikka mitä. Vaatteita on annettu ystäville, joilla on pieniä vauvoja ja loput myydään keväällä kirpputorilla. Jotenkin huojentavaa, kun pääsee tavarasta eroon! Vaikka tilalle sitten tuleekin melkein heti jotain uutta. Eteiseen on ainakin kasaantunut lisää kenkiä, kun pojalle ostettiin ensimmäiset kengät päiväkotiin, tyttöselle myös päiväkotikengät ja syyslenkkarit (melkein kaikki kengät jäivät kerralla pieniksi). Seuraavaksi sitten talvikenkien ostoon... Ensi kesänä ostan päiväkotikengät etukäteen, koska lokakuussa ei kovin monessa kupassa ollut enää kangaskenkiä, jostain ihmeen syystä... Onneksi netti on täynnä kenkäkauppoja!

Tyttönen sai elämänsä toisen kunnon kuumeen eilen. Tänään sitä vielä jatkuu, mutta olo on jo vähän virkeämpi. Silloin ollaan kyllä kipeitä, kun ei maistu smoothiet, suklaa, vanukkaat eikä jugurtti. Ainut mitä menee on maito ja mehu. Kunhan nyt jotain... Kun ei päästy synttärijuhliin tänään, niin lähdettiin käymään rattailla kaupassa. Kotimatka taitettiin bussilla ja siellä tyttönen kovaan ääneen sanoi, että tyttö istuu äidin paikalla, kun mentiin rattailla bussiin sisälle. Nopeasti sain istumapaikan ja tyttönen piti myös huolta, että istuin saamalleni paikalle :). Eilen kun vaivuin aatoksiin sohvalla, tuli tyttönen seisomaan viereeni ja sanoi, katso eteenpäin. Se sopi sen hetken aatoksiin kuin nenä päähän!

Tässä kirjoitetaan mammalle terveisiä Turun kirjamessuille. Toivottavasti mummi, mamma, tädit, setä ja Sveitsin sukulaiset olette saaneet tyttösen lähettämät tekstiviestit, joita meiltä ahkerasti lähtee. Sen lisäksi meillä usein muistellaan, kuka on istunut milläkin tuolilla ruokapöydässä tai sohvalla.

Tuo meidän jämy jätkä on jo yli 8kk ja nousee niin näppärästi jo seisomaan ja liikkuu sohvanreunaa pitkin sivuttain. Aika nopeasti oppi laskeutumaan alas, kun muutaman kerran muksahti oikein kunnolla. Ja kun tiskikoneen avaa tai suihkun ääni kuuluu, seuraavaksi kuuluukin nopea konttaus, jotta varmasti päästään paikan päälle ajoissa katsomaan tai auttamaan. Kyllä noilla kahdella vaan on niin hauskaa keskenään. Ruokapöydässä tyttönen komentaa "Ei missään tapasuksessa saa pärysittää!" Kohta taas on menoa ja melskettä, kun herätään päiväunilta. Tyttönen on kuumeensa vuoksi nukkunut jo monta kertaa ja poika on vihdoin vakiinnuttanut itselleen kahden päiväunen taktiikan. Harvoin kuitenkaan nukkuvat samaan aikaan, paitsi nyt. Sen ansiosta tänään onkin kokeilevaa keittiötä. Ja huomenna varmaan lisää kokeilevaa keittiötä, kun pitäisi tutustua maa-artisokkaan ja tehdä siitä keittoa pakkaseen. Jospa edes toinen kokeiluista onnistuisi.