Ensimmäinen...

Ensimmäinen letti.

Ensimmäiset torkut sohvalla.

Ensimmäinen pyörä, kypärä ja pyöräretki.

Ensimmäiset omat avivit.

Omin voimin

Meidän joogalentäjästä on kovaa vauhtia tulossa konttaava poika. Ensin päästiin hytkymällä taaksepäin ja usein jumiin tuolin tai senkin alle. Sitten treenattiin keskivartaloa ja eräänä aamuna poika sitten otti konttausasennon ja jäi siihen ihmettelemään. Tyttöselle opetin, miten pikkuveljen saa pelastettua, kun matka on päätynyt jumitustilaan. Se naurattaa molempia eikä pelastusyrityksestä meinaa tulla mitään :). Nyt päästään jo pikkaisen eteenpäin, kun otetaan konttausasento aina uudestaan ja uudestaan.

Syöttötuolissa istuminen sujuu jo ilman lisäpehmusteita. Ja hauskaa on liikuttaa tuolia taaksepäin heittäytymällä selkänojaa vasten. Onneksi Stokken tuoleissa on jaloissa kaatumisen estäjät. Ja jos pienempi matkii isompaa, niin toimii se myös toisin päin. "Älä pärysitä" tyttönen sanoo ja tekee kohta itse samalla tavalla.

Pikkumies mielellään seisoo, kun pidetään pystyssä, mutta vielä se ei aivan onnistu itse. Yritettiin ottaa tukea lelukaaresta, jotta äiti olisi saanut hienon kuvan, mutta eihän se onnistunut, kun nauratti ja sitten päädyttiinkin köllöttelemään lattialle.

Nyt kun liikkeelle lähtö alkaa olla tosissaan lähellä, myös yöheräämisten määrä kasvoi hurjasti. Kun aikaisemmin herättiin (enää) kaksi kertaa, niin konttausasento-päivän jälkeen herättiinkin viisi kertaa. Ja se ei ollut tapa, eikä tutin tarve vaan järkyttävän kovaääninen nälkä. Niin neuvolassakin veikattiin, että kun kasvu on huimaa, niin nälkäkin saattaa yllättää edelleen öisin vielä jonkin aikaa. Parin yön jälkeen vaihdettiin maitopullo velliin ja heräämiset vähenivät puolella. Ja vaikka kuinka päivällä syötäisiin, niin yösyömiset ovat meillä vielä arkipäivää. Olen ottanut seuraavaksi rajapyykiksi 8kk iän ja sitten katsotaan, mitä tehdään, jos vielä heräillään syömään öisin. Ja tyttönen kun nukkui kokonaiset yöt 4kk iästä lähtien....

Lelukaari sijaistee työhuoneessa, jotta äiti saa tehtyä/mailailtua/luettua/skypetettyä/shoppailtua/tai jotain vastaavaa tietokoneen ääressä pienen hetken. Lelukaari ei muutenkaan meinaa pysy pystyssä, kun häkkyräväkkyrä lähtee liikkeelle. Tähänkin on siis mahdollista jumittautua.

Istuminen itsekseen ei vielä suju. Asennossa on hyvä tutkia omia varpaitaan, kun joku pehmustaa vain kaatumista lattialle. Melkein kaikki mitä pikkumies opettelee tai tekee on tyttösestä hauskaa. Isosisko osaa jo neuvoa ja komennella :). Isosisko alkaa olla tarkka myös omista leluistaan ja mihin pikkuveli saa ja ei saa koskea. Mutta hyvin lelut ja kirjat sitten jaetaan ja usein tyttönen antaakin pikkuveljelle oman kirjansa luettavaksi. Usein hän toteaa, että pitää odottaa omaa vuoroa.

Kyllä meidän lapset on iloisia ja hymyileväisiä. On niitä toisiakin ilmeitä ja tilanteita, mutta onneksi niitä on huomattavasti vähemmän. Tänään tyttösen päiväkotilapussa luki, että kyllä oli ollut iloinen ja reipas tyttö. Oli lauleskellut itsensä päiväunille :). Päivän aikana tyttönen oli opetellut vetoketjun avaamista ja sulkemista sekä avain ja lukko -leikkiä/tehtävää. Tyttö on hyvin kiinnostunut avaimista (tai avivista, kuten hän sanoo) ja haluaa aina kantaa niitä, kun tullaan ulko-ovesta sisään. Pitää olla tarkkana, että saa omat avaimensa takaisin eikä ne mene mihinkään omaan jemmaan.  Pitäisi jostain löytää pari vanhaa ja turhaa avainta, jotta työlle saisi omat avaimet reppuun.

Kirjoitin tällä viikolla jutun työpaikkani lehteen lasten kanssa kotona olemisesta. Siitä tuli mieheni mielestä todella positiivinen kuva, mutta enhän voinut täysin todenmukaista kirjoitusta tehdä lehteen, joka esittelee lapsi- ja varhaisnuorisojärjestön toimintaa! Voin sen jutun tänne laittaa, kun lehti syyskuussa ilmestyy. Mutta jutuun tarvittiin kuva lapsista ja tällaisen sain:

Huolenaiheita

Tyttösen tämän päivän suurin huolenaihe oli, kun nosturi kastui vesisateen johdosta. Nenä kiinni ikkunassa hoki, että nosturi kastuu. Ja sitten juteltiin siitä, miten nosturi oikein kuivuu, kun sitä ei selvästikään voinut ripustaa kuivumaan. Kyllä pienessä päässä liikkuu paljon asioita.

Tänään onkin sitten satanut melkoisesti. Taloyhtiön pihajuhlien aikaan sentään paistoi aurinko, mutta me ei niissä juhlissa kauaa viihdytty. Ne olikin melkoiset juhlat: ulkoteltta, pitopalvelu, tarjoilija ja grillimestari. Ei mitään grillimakkaraa, vaan mainioita herkkuja, joiden tuoksusta ehdin vain nauttia, kun piti jo mennä sisälle...

Huomenna jatkuu touhut. Toivottavasti tuleva yö saadaan nukkua rauhallisemmin. Poika söi neljä tai viisi kertaa, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Kolmelta jo toivoin, että olisi aamu...

Kesäisiä herkkuja ja retkiä

Vaikka elokuu jo tulikin, kesäisiä päiviä näyttäisi riittävän vielä joksikin aikaa. Paljon ollaan kesällä tehty ja vielä ehditään jotain puuhailla, vaikka arki ottaakin jo otettaan. Lapset ovat saaneet vähän väriä poskiin ja pituutta hiuksiin. Tyttönen on saanut väriä kynsiin ja kävellä mielin määrin varpaat paljaina ulkona. Vesileikit ja kahlaaminen rantavedessä ovat olleet kesää parhaimillaan. Ja samalla ollaan opeteltu olemaan ilman vaippaa ja vaatevarasto on täydennetty mitä söpöimmillä pöksyillä :). Vaipattomuus sujuukin jo aika hyvin ja potta on saanut koristeekseen monta isoa ja pientä tarraa. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan päiväkodissa, mutta vielä näiden lämpimien päivien aikana pääsemme varmasti jo hyvään tilanteeseen.

Kesäretken jälkeen olemme käyneet Korkeasaaressa. Eläinten katselu oli tyttöselle jo tuttua puuhaa ja selkeästi siitä nautti ja ymmärsi enemmän. Kaikki sarvipäiset eläimet olivat poroja, apinat suorastaan riemastuttivat, kun niitä vihdoin nähtiin, samoin karhu. Parasta oli jälleen keinu. Onneksi sentään näimme myös ison hämähäkin, siitä kun oli puhetta niin monesti. Melkein yhtä jännittävää oli laivamatka ja tuulenvire hiuksissa. Tällä reissulla saimme tutustua hyvinkin läheltä lokki-nimiseen lintuun, joka yhden sekunnin aikana nappasi pöydälle lasketun hodarin parempiin suihinsa. Onneksi hodari oli pöydällä eikä vielä tyttösen kädessä, koska siinä olisi saattanut joku saada hepulin. Tämän jälkeen siirryimme katoksen alle syömään ja jätimme lokit vaanimaan toisten aterioita. Seuraavaksi pöytäseurueeseemme meinasi liittyä riikinkukko ja pari hanhea. Onneksi saimme nauttia loput eväät ja uuden hodarin omassa rauhassamme. Tältä reissulta meillä ei olekaan yhtään kuvaa, mutta muistoja sitäkin enemmän...

Isin synttäripäivän kunniaksi kävimme Linnanmäellä. Siellä oli paljon pienten lasten laitteita, joihin pääsi nykyään ilmaiseksi. Tyttösen lempihärveleiksi muodostui hevosrata, rekkaralli sekä ilmapallokaruselli. Olihan Lintsilläkin juna, jonka kyytiin piti päästä. Tyttönen huolehti kanssamatkustajien turvallisuudesta ja yritti laittaa itse naruporttia kiinni totisin ilmein :). Tokihan hän jo kokeneena junamatkustajan tiesi, miten pitää toimia. Juna lähti nytkähtäen liikkeelle ja tyttösemme tipahti penkiltä lattialle. Onneksi junakuski huomasi tilanteen ja pysäytti junan ja odotti, kunnes matkustaja pääsi takaisin omalle penkilleen. Tyttösen ilme oli hieman pölmistynyt, mutta kiipesi takaisin penkille istumaan ja juna jatkoi matkaa vanhan vesitornin ympäri. Isi ja pikkupoika olivat reitin toisella laidalla vilkuttelemassa. Sain toimia myös laitekummina ystäväperheen tyttärelle, jotka olivat yllättäen samaan aikaan Lintsillä. Ja me pääsimme isin kanssa käymään kamalassa vetkuttimessa pyörittämässä päät sekaisin. Väsyneet mutta iloiset huvipuistoretkeilijät palasivat kotiin ja sammahtivat illalla helposti sänkyihinsä. Rannekkeet leikattiin jälleen kirjan väliin talteen.

Isin synttärikakku maistui ainakin tässä vaiheessa tyttöselle hyvin. Muistaakseni lopullisesta versiosta syötiin vain vadelmat. Muita kesäisiä herkkuja ovat olleet edelleen peruna ja kala, nakit, kurkku ja mamman kasvihuoneesta poimitut, auringonlämpöiset tomaatit, joista nautti kovasti myös serkkutyttö. Ja yhtä ei ole voittanutta, suklaajäätelö. Mansikoita syötiin myös paljon, vesimelooni maistui jälkiruokana, pensaasta poimitut vadelmat sekä viinimarjat olivat jotain uutta ja ihmeellistä. Samoin mamman keittiön lattialla kävellyt hämähäkki, mutta sitä ei sentään syöty. Iloksemme huomasimme, että tyttönen sai kesän aikana hieman lisää lihaa luiden ympärille ja nautimme pitkästä terveestä jaksosta ilman sairasteluja.

Poikamme on kasvanut ja hampaita näkyy jo kaksi ja kolmas on kovaa vauhtia tulossa. Liikkuminen lattialla alkaa sujua ja syöttötuolissa on nautittu jo useita aterioita. Tänään neuvolassa mittarit ruksuttivat uudet lukemat: 10,325 kg ja 72,5 cm. Ei kai tällä kasvutahdilla ole ihmeellistä, että vielä reilun 6kk iässä pitää saada ainakin yksi pullollinen maitoa yöllä. Tosin heräämisiin väsynyt äiti aikoo kokeilla janojuomana vettä ja rauhoittajana tuttia ja tarkistaa, ettei kyseessä ole vain totuttu tapa. Mutta jos nälkä vaivaa, niin sitten jatketaan syömisiä. Eiköhän ne lopu ennen kuin palaan töihin. Toivottavasti ainakin.

Liikkuminen sujuu jo niin reippaasti, että välillä jäädään jumiin. Tällä kertaa jumituksen aiheutti tyttösen yksi lempikirjoista, Prinsessa Peppiina. Yleensä esteenä toimii sohva, tuoli tai lipasto.

Tyttönen on kesän aikana oppinut paljon uusia sanoja. Hänen kanssaan pääsee jo ihan keskustelemaan ja hän tarkkaavaisesti seuraa ja opettelee uusia asioita. Sveitsistä kesälomamatkalla mamman luona ollut sekkutytön isä sain saksaksi rakkaudentunnustuksia. Kummitäti opetti automatkalla tyttöselle lauseen saksaa, ich liebe dich, mutta se unohtui muutamaksi päiväksi kokonaan, kunnes sitten yllättäen kahvipöydässä kuuluikin saksankielinen rakkaudentunnustus :). Sen jälkeen se muokkautui muotoon ich liebe tuffa.


Päätimme tyttösen kanssa eräänä päivänä alkaa taiteellisiksi. Sitä varten piti käydä ostamassa uudet vesivärit, kun vanhat olivat kadonneet jonnekin mystiseen paikkaan. Samalla hankittiin vesivärit, jotta poikakin pääsee kokeilemaan taitojaan. Vielä kuitenkin pysyttelimme vesiväreissä, jotta siivoaminen olisi hallittavissa. Sormivärejä taidamme kokeilla suosiolla joko ulkona tai kylpyhuoneessa. Taidetta syntyi nopeaan tahtiin ja tarkaan valitut maalaukset lähtivät postissa eteenpäin.

Kesällä ladatut akut ovat valmiina kohtaamaan syksyn. Eilen nautiskelin illalla kävelyretkestä rattaiden kanssa, aurinko paistoi, t-paidassa tarkeni mainiosti ja rattaat liikkuivat sujuvasti. Sitä hetkeä tulee ikävä, kun lunta tulee vaakatasossa ja rattaita vedetään perässä. Miten nuo kesään tykästyneet lapset suostuvat pukemaan jälleen monta kerrosta päällensä? Tulee jo hiki pelkästä ajatuksesta. Tänään sain pitkästä aikaa muistutuksen siitä, että kolmen ihmisen saattaminen tiettyyn aikaan oikeaan paikkaan vaatii yllättävän pitkän valmisteluajan. Seuraava startti kohti syksyä on tyttösen päiväkodin aloitus. Toivottavasti pääsemme sinne tällä viikolla, vaikka viikonloppuna tyttönen saikin korvatulehduksen ja poika nuhan.

Ja vielä hetken muistelen viimelauantain lastenkutsuja, joka kokosi yhteen lähes kaikki vanhempieni lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset ja puolisot. Osallistujia oli kolmisen kymmentä ja mitä parhain kesäpäivä hemmotteli juhlakansaa. Ja vaikka itse sanonkin, niin tarjoilut olivat mitä mainioimmat, seura hyvää ja keittiössä oli hyvät bileet, jotka jatkuivat yömyöhäiseen kesäisessä Reposaaressa.